Olen viime aikoina ollut yhä kasvavassa määrin itselleni epätyypillisen hyväntuulisuuden vallassa. Kyseessä ei ole optimismi tai toiveikkuus. En odota maailmalta mitään, paitsi katastrofeja. Se mitä on riittää.
Ja miksi ei riittäisi. Minulla on hyvät elämäntavat ja terveet arvot. Urheilen, syön terveyttä ylläpitävästi, arvostan moraalia ja kulutan mielelläni aikaani itseäni sivistäen. Elän virikkeellistä ja sosiaalista elämää. Olen kahdehdittavassa asemassa, sillä olen terve, hyvän näköinen enkä ole putoamassa yhteiskunnan rattaista. (Tämän lisäksi valehtelen.)
Tässä poikkeustilassa päädyin muun muassa laulamaan ääneen julkisilla paikoilla. Vieläpä ABBAa joka on virallisen kantani mukaan kauheaa. Näin tehdessäni kuitenkin tulin saavuttaneeksi hyveellisyydessäni uuden tason. Olen niin hyveellinen että arkielämääni jaksottavat lyhyet laulukohtaukset johon ympäristö jollain tavalla reagoi ja ottaa osaa. Pari ihmettä vielä ja asiat alkavat etenemään. Sitten Paavi julistaa minut Disney -prinsessaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti