"Kuka kuuntelee köyhää" -ryhmään tuli kommenttia siitä miten ruokajonoissa on erikoista uskonnollista käytöstä. Toki aihe on muutenkin haastavaa, mutta kyse ei ole pelkästä mainonnasta. Ruokakassejen keruuseen tuntuu liittyvän tiettyä altistamista. "Viimeksi siellä ollessani puheenpitäjä puhui jotain uskoon tulostaan...vieressäni istunut vanhempi rouvashenkilö kysyi minulta koska minä olen tullut uskoon? vastasin hänelle etten ole uskossa. tämän jälkeen rouva lähes sylki päälleni ja sormellaan minua osoittaen melkein huusi minulle että kuinka uskallan olla uskomatta?" (Oikea vastaus taitaa olla "Uskonnonvapauslaki". Kiitos.)
Vastaavia kokemuksia on muillakin. Kysymys on siis siitä että uskonnollinen muutos hyväntekijöissä itsessään on muuttunut jonkinlaiseksi levitysinnoksi ja mukaan on tullut asenteita joissa kristillisyys olisi sitten jaettu ominaisuus. Toki tässä ei voi syyttää leipien jakajia vaan enemmän niitä jotka niitä leipiä hakevat. Tämä on tietenkin haaste. Kysymystä kun ei voi ratkaista jakelijoita kouluttamalla. Koska ongelma ei ole instituutiossa vaan koko ideologiassa, laajemmin. Tällöin jonojen työntekijöiden käytöstapakorjaus muuttuu triviaaliksi puuhasteluksi joka ei korjaa itse pääongelmaa.
Tuo aina ihmetyttää. Että miten on niin tärkeää tarinoida siitä että on ennen ollut ei-uskossa. Ja sitten kun sellainen kohdataan niin on tosi shokkisensaatio ja kauheus. Ja miten uskonnottomia ei oteta vastaan kun mainoksissa se on se asia ja tausta joka tunnetaan. On vaikeaa nähdä miten tämänlainen asenne ei etäännyttäisi kristinuskosta ja antaisi vaikutelmaa että kristityt ovat asenteellisia ja auttavatkin vain ehdoilla. Että ilmaista lounasta ei ole, saat syödä aivopesua vastaan. (Miltei ; Käänny Jeesukseen tai kuole nälkään!)
Toki on vahvana asenne jossa toiminnan eettisyys on ihan hyvä. Asiassa ei esimerkiksi ongelmaa koska jossain toisessa maassa vääräuskoisia tapetaan. Ja muslimit tekisivät paljon pahemmin ateisteille kuin puhuisivat muutaman häijyn sanan. (Kuten eräs uskovainen jolla on hauska tapa näpäytellä ateisteja ; Jos ateisti yrittää aloittaa keskustelua diplomaattisesti korostamalla että kristinuskossa on paljon hyviäkin puolia niin hän sanoo ateistille että "niin, ja sinä et sisällä niitä yhtään." Ilmeisesti hän arvostaa hyvää vittuilua sielujenpelastamista enemmän. Kenties hän itsekään ei tuollaisia lausuntoja lausuessaan sisällä niitä hyviä kristillisiä piirteitä joita jopa se maltillinen ateisti kunnioittaa. Itse toki arvostan tälläistä vittuilua.)
Mutta eivät nämä jonojen uskonviisaat osaa kuitenkaan itse suhteuttaa. Ei auta jos heille selittää että jossain toisessa maassa uskonnolliset jeesustelijat dumpataan työleireille kuolemaan. Että täällä teille vaan sanotaan että "ootpa taikauskoinen ja tyhmä." Mutta ei se silti tee uskovaisista ateistejen asiattomuuksia ja vittuilua rakastavia ja sitä pitkämielisesti hymisteleviä. Tajuavat kyllä silloin, että asennevamma on asennevamma. Puhuvat siitä miten ateisti on "militantti" ja miten tämä on ihan helvetin hirveää. Tämän viisauden kun osaisivat jalostaa eteenpäin. Niin kristittyjen leipäkassit muuttuisivat eettisiksi pyyteettömyydenosoituksiksi todellisuudessakin eivätkä vain mielikuvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti