Omasta mielestään maltillinen oikeisto

Kirjoitin pari päivää sitten Järvenpään nuorison joukkotappeluista. "Keski-Uusimaa" -lehti tiesi kertoa että tapahtumille on nyt seurannut jatkoa. Määrät ovat tipahtaneet kuitenkin 100-150 yksilöstä 20-30. Toisaalta sävy oli koventunut. Nyt oli puhuttu rautaputken apuun hakemisesta. "Paikan ohi kulkenut silminnäkijä kertoo, että paikalla oli sekä suomalaisia että maahanmuuttajataustaisilta vaikuttavia nuoria. Tunnelma paikalla on kiristynyt ja vihamielinen. – Selkeästi tietyllä mielentilalla siellä oltiin liikkeellä. Rautaputkien hakemisesta siellä huudeltiin, ohikulkija kertoo."

Tilanne on siitä hankala että edelleenkään ei ole saatu polisilta kantaa siihen mikä on tämän joukkotappelun todellinen syy. Tällä ei kuitenkaan ole tavallaan väliä, sillä aivan yhtä tärkeää on myös se, miten tämä koetaan. Järvenpään facebookryhmä olikin aamuyöstä mielenkiintoista seurattavaa. (Ikävä kyllä mehukkaimmat sisällöt poistuivat editorien hampaisiin.) Vanhemman polven ihmisistä löytyy useitakin jotka korostivat sitä miten on ymmärrettävää ja jopa eettistä kuinka nuoriso pistää matuongelmaa kuriin. Näin esimerkiksi Visa Länsivuori joka korostaa että "Ite nostan hattua nuorille. Pitävätpähän puoliansa, eikä anna vaan matujen uhitella.." Toisaalla "Sabbe" kertoo että joukkotappelijat pitävät yllä turvallisuutta ; "kiitos teinit ettei otanmäen tapauksen tapaisia tapahtumia suvaita jäkessä.voimme edelleen liikkua pimeällä."

Tämä on tietenkin hämmentävää. Koska kun 80-luvulla oli samantapaista touhua, niin porukkaa tuli Jokelasta Jäkeen pesäpallomailojen kanssa. Ja tätä pidettiin vanhemman polven puolella yleensä halveksuttavana jengiväkivaltana. Nyt kun asian maahanmuuttokeskeisyyttä moititaan, esiin nousee kommentteja joiden sisältö on siinä että kyseessä ei ole ääriliikkeestä. Ja että on jopa herjaavaa puhua äärioikeistosta kaikissa yhteyksissä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa koska moni tosiaan tuntuu edustavan nykyään tämänlaista toimintaa glorifioivana mutta ei silti hyväksy sitä että heitä kutsutaan "ääri" miksikään.

Tässä tuntuu olevan sävynä se, että jos Suomen Vastarintaliikkeessä on muutamia kymmeniä jäseniä niin tämä ei ole "käsiteltävän kokoinen ongelma" vaan jokin mitätön rikka rokassa jolle ei siksi pidä tai saa tehdä mitään. Mutta sitten jos jonkin ilmiön - kuten näiden joukkotappelijoiden glorifioinnin - näkee olevan kohtuullisen yleistä niin sitten se ei voi olla äärimielipide koska sillä on niin paljon kannattajia. Eli argumentisto muuttuu tilanteen mukaan niin että koskaan ei ole oikein tehdä mitään.

Alankin harkitsemaan sitä että en puhu äärioikeistosta vaan "omasta mielestään maltillisesta oikeistosta". Tai "omasta mielestään maltillisesta maahanmuuttokriittisyydestä".

Onkin erikoista katsoa miten tälläisissä joukkotapelutilanteissa huudetaan hurraata. On helppoa nähdä mitä tapahtuisi jos näissä joku pahoinpideltäisiin niin että tämä kuolisi. Onhan tässä nimittäin nähty. On nähty mitä käy jos tappelussa ollut kuolee kahden viikon sairaalakeikan jälkeen. Silloin sävy on että "ei meillä mitään vastuuta oo". Ja perusargumenttina näyttää olevan se, että pahoinpitelyn motiivina ei ole murhaaminen vaan hakkaaminen.

Ihan kuin sairaalaan ei päädyttäisi joukkotappeluiden tuoksinassa noin odotetusti aika usein. Ja osa piestyistä voi kuolla ns."vahingossa". (Mutta tämänlaiset huomiot ovat tietenkin omasta mielestään maltilliselle oikeistolle" vain naurettavuuksia.) Viaton maanpuolustus "talvisodan hengessä" ei voi johtaa kuolemiin tai mediaPR -tappioihin. Tai tappoihin. Kun hyväksytään teot, hyväksytään niihin liitettävät seuraukset. Jokainen tietää tai hänen tulisi tietää että hakkaamiseen liittyy kasvanut kuolemisriski. Ja tämä kuolemisriski ei lakkaa olemasta sillä että motiivina olisi vain hakkaaminen.

Ei tässä oikein voi kuin tuomita ensin nuorten toilailun. (Olipa kyse sitten teinien jengitappeluista tai maahanmuuttokriittisestä tappelusta. Tällä ei itse asiassa ole mitään väliä, koska teot ratkaisevat.) Ja moitetta ansaitsee myös aikuisten räyhäämistä komppaava arvopuhe, jossa ei ymmärretä että ISIKsen tapaiset ääriliikkeet tunnistetaan siitä että heillä on oikeutukset ties mille väkivallalle..

Jos omasta mielestään maltillinen oikeisto tiedostaisi että se, jos keksii syitä sille miksi oma väkivallanharrastaminen on hyväksyttävää (uskonnon jne. puolustamista, itsepuolustusta ja hyvyyttä) ei ole argumentti siitä että ollaan jotenkin eri jengiä ja parempia kuin "ne". Se kertoo että ollaan tismalleen sitä samaa jengiä ite. Eri puolilla vaan. Ideologisessa fanatismissa islam ja äärioikeisto ja pro-väkivaltainen antifasismi ovat kaikki sitä samaa kakkaa hieman erilaisessa paketissa. Ja kaikki huutaa että kattokaa "kuinka meijän käärepaperit on kauniimmat kuin muilla".

Tässä ei voi oikein sanoa muuta kuin että jos on sanomassa että "me ei olla niitä" ja sitten torjuu kaiken "niihin" kohdistuvan kritiikin, ei itse astu kritisoimaan "niitä" ja on monissa paikoin samaa mieltä "niiden" kanssa niin tästä on aika hyvänä arvauksena se, että "just niitähän nuo on".