Nykyaikana korostetaan ammattitaitoa ja työntekemistä. Nämä ovat yhteiskuntamme "kansalaisvelvollisuuksia" (vähintään epävirallisesti). Tämän takana on se, miten yhteiskunnat tulevat nykyään toimeen. Karkeasti sanoen henki on se, että maat joilla on kaivoksia ja resursseja ovat yleensä kehitysmaita. Niissä resurssien tuottaminen on ikään kuin alin porras. Kehittyneemmät maat taas käsittelevät näitä resursseja. Ja tähän liittyy joko suoraan työtä ja johtamista. Tälle työlle halutaan hyvä arvo ja tätä halutaan verottaa ankarasti.
Tämä on siitä hauska asia että tämä ei välttämättä tule mieleen. Sillä moderni kapitalismi haluaa yleensä polkea työn hintaa. Mutta tässä unohtuu se, että kaikki työ ei ole samanlaista. ; Jos suutari tekee kenkiä, hänen ahkeruutensa voi lisätä hänen tulojaan mutta vain "lineaarisesti". Mutta jos joku suunnittelee kenkiä joita suutarit sitten suoritusperustaisesti tekevät, hän saa tuloja hyvin monesta eri lähteestä. Näin ollen on kannattavampaa panostaa jo menestyneisiin suunnittelijoihin. Suorittavan työn palkkaamista voidaan tässä kontekstissa tallata.
1: Ja erikoista kyllä vaikka progressiivinen verotus on se jota köyhät usein ajavat, sen kanssa käy helposti kuten Soinin tuulivoimaloiden verotukselle. Jos valtio saa isomman veroprosentin niiltä joilla on korkeat tulot ja jotka ovat nimenomaan "suunnittelu-ohjaustyössä", on kannattavaa maksimoida heidän tulojaan. (Kunhan he eivät vain siirrä rahojaan veroparatiiseihin.) Soinihan teki siitä erikoisesti että nyt kun kunnat eivät ole hyötyneet tuulimyllyistä ja tämä on rajoittanut tuulivoimaa kun tuulivoima on tuonut tuloja muille ja kunnat ovat saaneet valituksia melusta. Mutta nyt kun niitä verotetaan, kunnilla on insentiivi suostua tuulivoimaloiden tekemiseen.
Teknologistuminen kuitenkin muuttaa paljon. Itse olen niitä ihmisiä jotka näkevät että työn kannalta "ihmisissä ei ole mitään kovin erityistä". (Olen tässä mielessä vähän kuten luddiitit. Tosin ilman vandalismia. En harjoita tuotantovälineiden tuhoamista. Tai kannata sellaiseen kannustamista.) Toisin sanoen katson että teknologialla voidaan tehdä hirveän paljon sellaisia töitä joita ihmiset tekevät. Ja koneet eivät väsy eivätkä nuku. Eivätkä vaadi tuntipalkkaa. ; Tässä mielessä itse pelkäänkin että prosentuaalisesti suuri määrä työtä voidaan menettää tyystin koneille. Ja jos ennen vastassa on ollut teknologian yläraja ja se että ihminen voi tehdä jotain jota kone ei voi, niin tekniikan kehitys kaventaa tätä kuilua. Ellei peräti joskus ylitä sitä. Tällöin ei ole sellaista uutta alaa jolle siirryttäisiin. Jos menneisyydessä teknologia on tuhonnut mekaanista, tylsää, fyysistä, ikävää ja vaarallista työtä, on tämä ollut hyvä. Sillä työvoimaa on siirretty tekemään muita tehtäviä. Teknologia on myös avannut uusia aloja.
1: Nykyinen toimistotyöntekijä tekee töitä tietokoneella, ja vaikka koneet helpottavat monia töitä, esimerkiksi laskentaa, joita on ennen tehty päässälaskien, ei toimistotyöntekijöillä ole entistä enemmän vapaata. (Tai jos on, se on eturyhmien ja työehtosopimusten ansiota.) Sen sijaan teknologia on mahdollistanut uusia toimenpiteitä ja toimistotyöntekijä joutuu ahkeroimaan joko aikaisempaa monialaisemmin useammassa eri tehtävässä. Tai sitten hän joutuu tekemään tätä entisentyylistä työtä aikaisempia suurempia massoja. Koska työ ja sen verottaminen ovat tärkeitä, ei työn loppumista tarvitse pelätä. Paitsi jos teknologia tekee tämän kaiken muun työn. Työ ei lopu tekemällä. Se loppuu sillä että tehdään mekaanisia tekijöitä sille työlle.
Tästä voi seurata sellainen tilanne että valtiolla ei ole varaa maksaa passivoivaa tukea ihmisille jotka eivät ole töissä. Koska työtä tekeviä on hyvin paljon. Nykyaikana kun yhteiskunnan velvollisuus on se, että ollaan töissä, onnistuu koska työllisyysprosentti on kuitenkin vielä kohtuu suuri. Mutta kun työttömiä jotka eivät saa työtä on enemmän, yhä harvempi "ostaa tämän argumentin". Ja toisaalta ei sosiaalipuolen töitä oikein voida jättää maksamattakaan. Koska kyseessä ei ole pelkästään se että etiikka edellä "elätetään jotta eläisivät". Vaan koska jos ihmisellä ei ole ruokaa eikä muuta keinoa hankkia sitä, hän tarvittaessa ryöstää sitä. (Ja jos yksilön etiikka ei omasta puolestaan auttaisi vaan poikkeusyksilö uhrautuisi, niin puolisonsa ja lastensa puolesta uhrautujia löytyisi näistäkin.)
Siksi itse uskonkin että teknologian kehitys johtaa siihen että työn ja kuluttamisen merkitys yhteiskunnan rikkauden takana heikkenee. Tuottamisesta tulee halpaa kun sen tekee kone. Se, mikä merkitsee enemmän on tuotantokustannus. Näin ollen ei ole mahdotonta että tulevaisuudessa on jonkinlainen kansalaispalkka-ajatus. Ja resurssien hinta tulee olemaan määräävämpi. Tämä "resurssitalous" onkin siitä kiinnostavaa että se johtaa varmasti monin paikoin paluuseen kohti "hyvinkin ikiaikaisia talousjärjestelmiä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti