Luonnollinen perhe

Tapio Puolimatka kirjoitti tekstin "Sukupuolineutraali avioliittolaki lisää valtion valtaa". Tartun sen perusargumenttiin. Ihan sen vuoksi, että siinä on monia hyvin omituisia ongelmia. "Sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena valtion valta kasvaa merkittävästi. Perinteisesti valtion tehtävänä on ollut vain kirjata vanhemmuus, jolla on luonnollinen perusta biologiassa. Sukupuolineutraalin avioliittolain vallitessa valtio määrää, kuka on vanhempi. Ei ole enää luonnollisia vanhempia, vaan pelkästään juridisia vanhempia." ... Toisaalta hänen teesinsä on että "Juridinen vanhemmuus korvaa luonnollisen vanhemmuuden" "Kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Kanadassa vuonna 2005, Kanadan laista poistettiin termi ”luonnollinen vanhempi” ja se korvattiin termillä ”juridinen vanhempi”. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys kumoaa ajatuksen, että vanhemmuus määrittyy biologian perusteella."


Ensivilkaisu.

Kannanotto on erikoinen. Ei toki Puolimatkalle poikkeuksellinen. Hän on toistanut tätä ideaa hieman varioiden muutamia vuosia. Lisäksi erikoiseen kannanottoon on melko hankalaa suhtautua ensivilkaisulta mitenkään vakavasti. ; On vaikeaa kuvitella että ainutkaan ihminen esimerkiksi poksahtaisi kadoksiin vain sillä että jonnekin byrokraatin lomakkeeseen tulee ruksi. Toisaalta on vaikeaa nähdä että mitään luonnollista perhettä tuhoutuu jos juridista avioliittoa laajennetaan niin että siinä on iso joukko "juridiset vanhemmat" jossa on alajoukkona "biologiset vanhemmat". Siksi väitteet tuhoutumisesta tai siitä että "ei enää ole jotain" vaikuttavat hyvin omituisilta.

Puolimatka näyttää toisaalta puhuvan perheestä luonnollisena konseptina joka on ihmisten määritelmistä huolimatta. Ja sitten toisaalta hän puhuu perheestä kuin se olisi abstrakti konsepti joka voi tuhoutua uudelleenmäärittelyssä. Samanaikaisesti. Tämä vihjaakin siihen että puhuessaan tuhosta Puolimatka harrastaa tyylilleen uskollista demagogioimista ja uhkapuheiden lietsontaa. Puolimatka on mestari haukkumaan kanssaan erimielisiä sellaisilla sivistyssanoilla joita on totuttu näkemään enemmänkin esimerkiksi YK:n kansanmurhia koskevissa lausunnoissa. Hänelle on tärkeää saada syyttää vastustajiaan ja leikkiä uhria, ja tämä voi joskus jopa johtaa joihinkin erikoisiin tilanteisiin.

Juridinen konstruktio vai luonnollisen asiantilan kirjaus.

Kun katsotaan Puolimatkan lausuntoa, siinä on itse asiassa asioita joista pidän. Itse asiassa pidän ajatuksesta jossa käsitellään "juridista perhettä". Kun puhutaan sellaisista asioista kuin avioliittolaki, on selvää että kysymys on juridisesta konseptista. Olipa se sitten rajattu vain heteroille vai laajennettu muillekin. (Tasa-arvoistaminen taas liitetään usein siihen että ennen kahden ryhmän välillä on epäanalogia, ja tähän on liittynyt jonkinlainen hierarkia joka nyt sitten poistuu.)

Puolimatkalla on valitettavasti jäänyt hänen omat teoksensa lukematta. Tai sitten hänen argumentaationsa ei ole kovin sujuvaa ja koherenttia. Sillä jos on tutustunut Tapio Puolimatkan evoluutiokriittiseen kirjallisuuteen - jonka sattumalta satun omistamaan kokonaisuudessaan ja vieläpä ensipainoksina - voi huomata että hänellä on paljon kannanottoja jotka koskevat tieteenfilosofiaa. Nämä koskevat havaitsemista ja sitä mikä on luonnollinen, naturalistinen tai muuten vaan konsepti. Niissä vastaan tulee maailmankuva -sanan ylikäyttämistä ja pluralismia. Nämä ovat filosofeille tärkeitä ja kiinnostavia seikkoja.

Ensimmäinen huomio onkin todella se, että mikä on se tarkastelun yksikkö.

Tapio Puolimatka käsittelee lainaamassani biologista perhettä jonain joka on ikään kuin sellaisenaan havaittava konsepti jota ei määritellä vaan enemmän havaitaan ja ylöskirjoitetaan. Toinen perhekonsepti sitten on vain jotain joka luodaan juridisesti ja joka tätä kautta luodaan. Puolimatkan ajatukset voidaan tätä kautta sitoa hyvin vanhahtavaan teologiseen luonnollinen-eiluonnollinen -jaotteluun.

Tämän ongelmana on usein siinä että siinä
1: Joko päädytäänkin siihen että olemassaolo ei ole luonnollisuutta vaan esimerkiksi eläinten tai ihmisten homoseksuaalinen käyttäytyminen on ei-luonnollista. Toisin sanoen luonnollisuus muuttuu enemmänkin teologiseksi konseptiksi. (Tämä aatehistoriallinen yhteys selittäneekin sitä miksi Puolimatka puhuu biologisesta perheestä havaittavana-kirjattavana konseptina mutta korostaa instituutioita jotka levittävät oppia sen muotosisällöstä.)
2: Päädytään valitsemaan näkökulma joka valitsee näkökulmat hyvinkin tarkasti ja muuttaa sen keinotekoiseksi. Jennifer Faust on käsitellyt tähän konseptiin liittyviä ajatuksia melko hyvin. Hän puhuu erilaisista jumalatodistuksista joiden premissit ja tulkintaviitekehykset ovat sellaisia että ne vetoavat ihmisiin lähinnä jos hän on samaa mieltä johtopäätöksen kanssa. ; Toisin sanoen päättely on logiikaltaan ehyttä mutta päättely on selvästi tehty niin että on ensin päätetty mikä on haluttu johtopäätös ja sitten on valittu premissit siten että tähän päästään. Ei siten että ensin katsottaisiin mitkä premissit ovat uskottavia ja pääteltäisiin tästä johtopäätös. Tämänlainen tehoaa jos tavoitteena on "kuorolle saarnaaminen" mutta maailmankuvallisuudessaan tämänlaiset konseptit tuskin saavat ketään muuttamaan mieltään joten ne eivät ole kovin argumentatiivisia. (Ne eivät tarjoa valaistusta siihen miten asiat ovat todennäköisemmin kuin eivät ole. Ne toimivat vain jos olet jo dogmaattisesti päättänyt että mikä olikaan se haluttu lopputulos.)

Ei ihme että Puolimatkalla on vaikeaa. Sillä kun hän puhuu siitä että yhteiskunta vain kirjaa ylös jotain asioita, hän unohtaa että tosiasioita voidaan luokitella ja jäsennellä monilla eri tavoilla ja näkökulmilla. (Mikä on erikoista koska tämä on hänen tieteenfilosofian ydintään evoluutiokritiikissä. Kenties Puolimatkalla onkin kahdet todistuskriteerit. Itselle helpommat ja erimielisille vaikeat. Tämä on itse asiassa se uskottavin selitys sille miksi näin on.) 

Puolimatka ei esimerkiksi mieti sitä että perhe koostuu yksilöistä. Ja periaatteessa sitä voitaisiin määritellä perhe vaikka siten että katsotaan ketkä asuvat saman katon alla. Hän katsoo vain biologista yhteyttä. Eli hänestä perhe määräytyy siitä miten lapsi on syntynyt maailmaan. Puolimatkan kanssa voinee jokainen tervejärkinen olla samaa mieltä siitä että lapset syntyvät seksillä. (En ylipäätään katso hyvällä ketään joka väittää että lapsen syntymisen syy on se, että jokin tarkoitus niin määräsi. Penis in vagina. That's it. Esimerkiksi itse olen varsin turha otus.) Tapio Puolimatka vaan a priori olettaa että tämä lapsen alkuperä on sama kuin perheen määritelmän ydin.

Ja tästä on se erimielisyys. Tässä mielessä onkin hieman erikoista nähdä että miksi Puolimatka ylipäätään lähestyy asiaa tuolla tavalla. Mieleen tulee lähinnä esimerkkejä Jamie Whyten kirjasta "Crimes Against Logic". Ihan sen vuoksi että teoksessa on oma lukunsa joka käsittelee argumentteja jotka ajautuvat solmuun. Ne hakevat johtopäätöksiään premisseillä jotka esiolettavat sen mistä ollaan erimielisiä ja käyttävät niitä kuin ne olisivat argumentteja joita erimielisten tulisi seurata. Puolimatkan kannanotossao ytimessä onkin se, että ensin hän olettaa että perheen ytin on biologinen yhteys kun juuri tämä on se josta ollaan erimielisiä ja josta halutaan keskustella. (Vastaus: Täysvärisenä ID -konkarina hän ei halua keskustella. Tai ei tunne mitä keskustelu on vaikka sellaista hierottaisiin hänen naamaansa.)

Eli miksi Puolimatka ei näe että jos näkökulmaa vaihdetaan voidaan aivan oikeasti havaita konsepti jossa on kaksi miestä ja lapsi vaikka saman katon alla. Ja että tässä on fysikaaliseen maailmaan perustuva havaittava konsepti joka voidaan rajata tarkkailunäkökulmaksi joka sitten kirjataan ylös. Tämä olisi aivan yhtä "ylöskirjaavaa" kuin mikä tahansa muukin. Vaikka biologisen alkuperän mukaan kirjaava havainnointi. (Hauskinta on se, että Puolimatkan on todella vaikea väittää että hän ei tunne tähän liittyviä filosofisia konsepteja koska hän on sattumalta sattunut kirjoittamaan niihin liittyvää materiaalia omiin teoksiinsa.)

Tätä kautta voidaan huomata että saadaan potentiaalia toiseen asiaan. Siihen, että kun laissa määritellään konsepteja niissä legitimisoidaan näkökulmaa ja liitetään tähän vallankäyttöä. Tarkastelunäkökulman valinta itsessään on vallankäyttöä. Puolimatka yrittää naamioida tätä esittämällä että biologinen perhe on jotain joka vain havaitaan-ylöskirjataan kun taas homojen perhe jotenkin väistämättä ja joka ikisessä kuviteltavissa olevassa määrittelynäkökulmassa ei olisi. Ja peittää tässä sen että laki joka tarkastelee asiaa jostain näkökulmasta käyttää valtaa jo sanoessaan että tämä asia on jotain jota sen on tarkkailtava. Ja aiheen relevanttiuden ja näkökulmanvalintaan liittyvien seikkojen lisäksi yleensä asia ei jää tarkkailun varaan. Mukaan liitetään oikeuksia, velvollisuuksia, käskyjä ja kieltoja. Ja nämä ovat aina yksilön autonomiaa tuhoavia. (Kts. seuraava alaluku.)

Toki tässä on usein tilastollisia yhteyksiä biologiseen sukulaisuuteen. Mutta yhteys perheeseen on itse asiassa aina ollut hämmentävän heikko. Tässä mielessä valtio ei tähän päivään astikaan ole oikeasti rekisteröinyt jotain havaittua biologista perhekonseptia siinä mielessä kuin Puolimatka sen määrittelee. Ja tätä kautta on syytä miettiä että miksi homokysymys merkitsee mitään jos tähän astikin kysymys on ollut juridisesta perhekonseptista esimerkiksi seuraavissa tapauksissa.
* Sota-aikoina on usein päädytty kaukaisempien sukulaisten hoitoon. Tai ottolapsiksi joissa yhteys on katkennut.
* Perinteinen avioliittolaki ei piitannut tippaakaan biologisesta isyydestä. Valtio määräsi isäksi sen, joka sattui olemaan juridisessa avioliitossa lapsen äidin kanssa, vaikka kuinka olisi ollut selvää, että hän ei voinut olla biologinen isä.
* Puolimatka ei kritisoi heteroperheisiin adoptoimista joka on nykyään vallalla ja jossa biologinen sukulaisuus on aivan yhtä katkennut kuin homoperheissäkin. (Tosin joskus vähemmän. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä että varsin kavala temperamenttityyppini ei sovi lasten kasvattamiseen. En kuitenkaan kieltäytyisi muumimuki-isyydestä jos joku lesbopari sitä pyytäisi ; Näissä perheissä lapsi on biologisesti puoliksi toisen joka tapauksessa ja adoptio ei edes muuta lapsen elämässä muuta kuin tilanteet joita tulee biologisen äidin mahdollisesti kuollessa.)


Mukaan on pulahtanut toinenkin ristiriita.

Olen itse asiassa Puolimatkan kanssa samaa mieltä (myös) siitä, että yhteiskunnan valta liittyy juridiseen avioliittojärjestelmään. "Kun naisen ja miehen välisen avioliiton perustalle rakentuvaa sukuyhteisöllisyyttä heikennetään, sen paikan ottaa valtion kontrolli, rahan perustalle rakentuva kaupallinen vuorovaikutus ja rahalla ostettava lisääntymisteknologia." Aivan varmasti tästä tulee lisäkeinostoja muumimukimenetelmästä keinohedelmöitykseen. Näitä kaikkia ei voida pitää pahoina. Ja jos voidaan niin niihin liittyviä kysymyksiä voidaan erikseen rajoittaa juridiikalla jos yhteisömme niin demokraattisesti päättää.
1: Puolimatka puhuu kohdunvuokrauksesta ja vastaavista. Unohtaa että jos niille on laiton tie niin homot käyttävät sitä jo nyt. Ja jos sille on laillinen tie niin heterot käyttävät sitä nyt ja luultavasti homoja enemmän ihan siksi että heteroita on niin paljon enemmän kuin homoja. On mahdollista sallia homojen avioliitto ja kieltää kohdunvuokraus samanaikaisesti. Joten näiden kategorinen yhteenliittäminen kertoo siitä että analyyttiseen ajatteluun ei olla panostettu. Dogmaattinen maailmankuva saattaa aikaansaada sellaista. Ainakin Puolimatkan itsensä mukaan. Näin hän on sanonut evoluutioteorian kannattajista, jotka kaikki ovat maailmankuvallisista syistä sitä mieltä kuin ovat. Eivätkä kykene näkemään erilaisia jaotteluja ja asioiden pilkkomisia koska ovat dogmaattisia.

Toki tässä syntyy ajatuksia vallasta. Ja myös sellaisia kysymyksiä, jotka herättävät kysymyksiä "onko jokainen elämä arvokas". Ja joka on saanut hämmentävän monet abortinvastustajat kihisemään. (Keinohedelmöitys jakaa mielipiteitä ja koeputkilasten "luonnollisuus vs. keinotekoisuus" -keskusteluakin on käyty..)

Samalla voinen huomauttaa Puolimatkalle että moni on vieraantuntu suvustaan koska heidän sukunsa ihmiset ovat vastenmielisiä, ahneita ja muutenkin roskaisia. Moraaliltaan kyseenalaisia. On täysin omituista väkisinelää ihmisten kanssa vain siksi että joku on joskus roiskaissut jossain orgasmin jossain yhdenillan suhteessa tai pitkässä vaimonhakkausketjun välissä.
1: Olen toki itsekin miettinyt mitä voisi käydä jos teoreettinen muumimukilapseni miettisi että ottaisiko selvää biologisesta isästään. Kas siinä hän lähtisi kyllä avaamaan Pandoran lipasta. Paitsi ei se olisi Pandoran lipas kun ei siellä olisi pohjalla mitään toivoa. Paitsi että eihän minun syntini ole lapsen kannettavia tai vika. Joten oikeasti sillä ole mitään väliä jos siitä ei keinotekoisesti sellaista tee.

Kun Puolimatka puhuu juridisesta vallasta, hän unohtaa yhden asian. Sen että jos puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista, niin ne ovat yhteiskunnassamme myös valtiovallan valvomia. Ne toisin sanoen ovat yksilöiden autonomisuutta rajoittavia. Kymmenen käskyä ovat kymmenen kieltoa juuri siksi että ihmisen oikeus elää tarkoittaa sitä että häntä ei saa murhata (älä tapa). Tässä puututaan monien ihmisten luvallisuuteen heiluttaa pronssiveistä egyptiläisen vallanväärinkäyttäjän läheisyydessä Mooseksen keinovalikoimalla.

YK:n ihmisoikeusjärjestelmä on vallankäyttöä. Kun Puolimatka puhuu lasten oikeuksista, hän vetoaa järjestelmään jossa valtio määrittelee kenellä on esimerkiksi velvollisuus elättää lasta. (Lasta ei muuten ole pakko rakastaa. Oman vastenmielisen kakaran vihaaminen ja halveksiminen sydämen pohjasta on aivan laillista. Sen sijaan heidän tietyt perustarpeensa tulee tyydyttää miellytti se tai ei.) Jos puhuu avioliittolaista ja lapsen oikeudesta isään ja äitiin, tässä itse asiassa valtio kontrolloi että minkälainen perhekonsepti saa olla.

Ja tässä on ilmassa vahva epäsymmetria. Sillä juridinen avioliitto halutaan laajentaa homoseksuaaleihin pareihin juuri siksi että avioliittoon liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia. Joten tottakai se muuttaa ja vaikuttaa siihen miten valtio käyttää valtaa! Tosin tässä käy enemmänkin niin että ilman lakia ihmiset toimisivat monella tavalla. Näin ollen valtion nykyinen juridinen avioliitto rajoittaa homoperheiden muodostumista. (Esimerkiksi muumimukimenetelmällä kasvatetun lesboperheen tapauksessa aika vahvasti ja alleviivaavastikin.) Olemassaolemattomaksi perhekonseptiksi rajaaminen on maksimaalista vallankäyttöä. Heteroperheet eivät katoa olemasta ja muutenkin heidän elämänmenonsa ei muutu tai rajoitu lain kautta. Toisin sanoen valtiovalta ei tässä käytä sitä valtaa jota Puolimatka siihen liittää.

Onkin melko absurdia lukea mitään sen tyylistä kuin "Biologisen vanhemmuuden syrjäyttäminen heikentää ydinperheen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta valtiosta. Heteroseksuaalinen avioliitto on perustana perheille ja suvuille. Luonnollisen sukulaisuuden merkityksen väheneminen liittyy yleensä paikallisten instituutioiden ja muiden yksilön ja valtion suhdetta välittävien instituutioiden merkityksen vähenemiseen."

Mutta Puolimatka tietenkin vaihtaakin tässä konseptia. Hän alkaa puhumaan "sosiaalisesta paineesta", jota monet kristityt tietenkin tuntevat. Se ei ole lainsäädännön tekemää asiaa. Se on yleisen arvostuksen tekemää asiaa. Olen itse elänyt varsin vahvasti sellaisessa maailmassa jossa kristityt ovat harrastaneet sosiaalista painetta. Tämä on näkynyt ja tuntunut inhalta. On kuitenkin hyvä nähdä että jos puhutaan muiden ihmisten mielipiteistä. Yhteiskunta muuttuu kanssaeläviin ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä. Puolimatka yrittääkin tässä muuttaa ihmisten yleiset mielipiteet byrokraattisiksi. Ja onhan hänen pakko. Sillä muuten hänen ajatuksensa pluralistisesta diskursseista olisivat ikäviä. Hän kun puhuu siitä että kaikki saavat olla sitä mieltä kuin ovat, keskustella niitä ja ajaa niihin liittyviä asioita myös politiikassa. Tämä on tietenkin silloin kun pitää tukea ID -teoriaa, kenties tässäkin on kaksoisstandardi jossa homot ovat uhka ja vaara ja heidän mielipiteidensä kertominen on kauheaa kristittyjen sortamista.. (Tämä on täysin konsistenttia maailmassa jossa Puolimatkan kanssa erimielisyys on sortamista, etenkin jos enemmistö ei ole samaa mieltä ja anna Puolimatkalle valtaa muita ihmisiäkin koskeviin poliittisiin päätöksiin näissä aiheissa. Tämä vaikuttaa olevan Puolimatkan argumentaatiouran konsistentein teema.)

Mutta Puolimatka tietenkin arvostaa instituutioita. Tradition ja instituutioiden mestarina hän puhuu kasvatusnäkökulmasta. Tavalla jossa muistuu mieleen se, että tosiasiassa hän haluaa palauttaa valtaa näille instituutioille jotka hänen retoriikassaan "välittävät havaittua luonnollista perhekonseptia". Eivät esimerkiksi määrittele, luo ja käytä valtaa sen tiimoilla. Tässä kasvatuksella indoktrinoidut ihmiset toimisivat kuten kunnolla lapsesta asti aivopestyt; Tottelisivat kyseenalaistamatta. Ja tämä tietenkään ei tunnu vallankäytön kohteena olemiselta tai vapaan tahdon rikkomiselta. Kun ei enää edes osata miettiä sitä että toisinkin voisi olla.