Käkätin

Naapurikaupungissani Järvenpäässä on valtuutettu Seppo Heino esittänyt kannanottojaan maahanmuuttajiin. Tästä on seurannut kohinaa. Erityisesti on tartuttu kohtaan "joka kerta vetäiskää matua käkättimeen kun tilanne niin vaatii. Älkää kattelko sivusta kun matut ahdistelee, puuttukaa tilanteeseen välittömästi ja kovaa." Lisähaastattelussa hän kommentoi ja täsmentää näkemyksiään.

"Mitä tarkoittaa kehotuksesi "joka kerta vetäiskää matua käkättimeen kun tilanne niin vaatii"?
– Se on hieman provosoiva kehotus. Siinä on myös huumoria mukana. Sanotaan vaikka niin, että se tarkoittaa, että laittakaa kova kovaa vastaan.
– Se ei tarkoita sitä, että mennään lyömään suin päin käkättimeen, vaan että uskalletaan mennä väliin tarvittaessa.
Pidätkö oman käden oikeuden käyttöä kannatettavana?
– En pidä kannatettavana mutta se alkaa olla välttämätöntä. Poliiseilta on vähennetty henkilökuntaa. Ei poliisia voi odottaa tuntia, jos on joku tilanne päällä."

Ei ole ihmeellistä että asiasta on jouduttu keskustelemaan.

Keskustelun ytimeen on noussut puolustavia näkökulmia. MV -lehden parista löytää esimerkiksi lausuntoja joiden mukaan "Poliisi kiihottui Heinon henkilökohtaisesta mielipiteestä." Kysymys on tietenkin vain siitä, että "Seppo Heino kehotti puolustautumaan matuväkivaltaa vastaan".

Tässä kohden, vaikka usein puhutaankin siitä että Heinolla olisi jokin mielipide asiasta, niin tosiasiassa tässä vedotaan usein nimenomaan ei-mielipiteeseen. Eli viitataan juuri siihen että itsensä puolustaminen on luvallista. Tämä ei tietenkään ole jotain joka on mielipide. Se on juridinen tosiasia. Ja oikeusvaltio toimii siten että tämänlaiset asiat eivät ole mielipiteitä. Lain on oltava sama kaikille.

Toisaalta Heinon itsensä käyttämä huumoripuolustus on tässä suhteessa erikoinen. Sillä hän itsekin näyttää pitävän lausuntoaan rohkeutena ja korostaa (alussa linkkaamani lehtijutun yhteydessä antamassaan) haastattelussa että moni on kehunut häntä tästä rohkeudesta. Selvästi hän ei siis käytä ironiaa ja väitä päinvastaista kuin sanoo. Tämä tarkoittaa että hän harrastaa sarkasmia. Jolla taas täytyy olla pointti. Ja tässä yhteydessä kun sanoo että jutussa on huumoria, niin itse asiassa tunnustaa että "huumori", "pila", "satiiri" tai vastaava tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että hän on ilmaissut vilpittömän näkemyksensä todellisuudesta käyttäen alleviivaavia ja korostavia ilmaisukeinoja. Tässä mielessä "vitsi, vitsi" ei ole mikään pelastus.

Kysymys on kiinnostava.

Suomen laki nimittäin sallii itsepuolustuksen. Ja tämä onkin järkevää. Sillä on turhaa odottaa että poliisi tulee estämään. Se mikä itse asiassa pahoinpidellyksi tulemisessa eniten rikkoo perusturvallisuutta on se, että televisioviihde antaa kuvan jossa poliisi ennen kaikkea iskee rikollisiin kun nämä ovat vielä tekemässä rikosta. Tosiasiassa poliisi ei tule pamputtamaan pahoinpitelijää. (Se on todennäköisemmin vartija. Joskin harvoin edes tämä.) Ambulanssityöntekijä on tässä mielessä konkreettisempi ja nopeampi apu itse tilanteen kannalta. Poliisia tarvitaan rikosilmoituksentekemiseen ja tutkintaan ja vastaavaan. Tilanne on tuossa vaiheessa karkeasti sanoen ohi. On ollut kauan.

Rikoslain 4:ssä luvussa käsitellään ns. hätävarjelua. Joka on oikeutettua jos se täyttää tietyt hyvin määrätyt ehdot. Se vaatii että tilanteessa puolustetaan oikeushyviä (esimerkiksi henki, koskemattomuus, omaisuus, kotirauha). Tämän lisäksi ollakseen hätävarjelua se vaatii välitöntä tilannetta ja uhkaa. Ja toiminta on välttämätöntä jotta oikeudeton hyökkäys torjutaan.

Seppo Heino ei selvästi käsittele hätävarjelua tältä kannalta. Hän puhuu siitä miten pitää pistää kova kovaa vastaan. Tämä ei vastaa lain hengen vaatimaa pienintä mahdollista voimaa. Edes poliiseilla ei ole niin laajoja oikeuksia miten Heinon kommentit kehottavat muita ihmisiä toimimaan. Viesti on muotoiltu imperatiivimuotoon. Tämä on kehotusta joka koskee itseä ulkopuolisia ihmisiä. Hän ei kirjoita fantasioivansa mielikuvituksessaan jotain jota ei tekisi oikeasti. Tai että miten hänestä olisi mukavaa jos laki sallisi. (Tämänlainen saivartelu on toki keino kiertää vastuuta. Mutta ne onnistuvat juuri sitä kautta että ne ovat lain mielestä oleellista saivartelua.)

Itsepuolustuspuolella - ja siinä mitä itse vartijana ollessani jouduin oikeasti miettimään lakikirjan ääressä kun aiheena on oikea väkivalta oikeille ihmisille. (Eikä vain jossain kaupunginvaltuuston ei-edes-koskaan-pysyviä-ruumiinvammoja-saaneen mukakovisfantasioissa jotka kumpuavat liiallisesta määrästä televisiota ja liian vähäisestä määrästä oikeaa väkivallan näkemistä, kokemista ja kohtaamista.) Tässä korostuu se, että mitä saa tehdä on aina tilannekohtaista. (Tämä on jopa jossain määrin mieltävääntävää, sillä lakituvassa näitä voimankäyttöjä ja niiden asiallisuuksia voidaan tarvittaessa keskustella uskomattoman pitkiä aikoja. Ja lopputulos esitetään kuin se olisi pitänyt muutamassa sekunnissa tiedostaa.) On jotain nyrkkisääntöjä, kuten sitä että saa käyttää saman verran voimaa kuin toinen. (Tai "yhtä yksikköä enemmän" jos on hyvä keksimään tekosyitä.) Minimimäärä voimankäyttöä on kuitenkin se lain henki joka tulee varsin hyvin selville.

Vaikuttaakin siltä että Heino on jäänyt tässä kohden koulunpihan maailmaan. Sellaiseen, jossa tärkeintä on se, kuka aloittaa. (Ja jossa pahoinpitelijä voi yrittää oikeasti selittää opettajalle päin naamaa että teko oli huumoria ja vitsi ja leikkiä. Ja jopa luulla selviävänsä tästä kaikesta kuin koira veräjästä. Mikä ei tietenkään onnistu aikuisten maailmassa koska täällä ei mitata onko teko tehty vitsillä vaan sitä onko tässä käytetty perusteltu vai perusteltua isompi määrä voimaa ja aikaansaatu tässä minimimäärä vahinkoa.) Tässä maailmassa on tietenkin sellaista lain oikeudet ylittävää ajattelua, jossa esimerkiksi se että joku tönii sinua, niin hänen naamaansa voidaan hakata tiiliskivellä. Tai jos joku lyö sinua voit murskata jokaisen hänen kädessään olevan luun niin että hänet tehdään varattomaksi eikä hän enää lyö ketään koskaan tämän jälkeen.

Machokulttuurissa ja vastaavissa kenties emotionaalisesti luontevia reaktiotapoja, ja tämänlaisista fantasiointi on itsellenikin kaikkea muuta kuin vierasta, mutta ei tämä silti ole mitenkään lainmukaista. Ja tämä ei-lainmukaisuus on se joka tästä tekee hankala. Viesti ei kehota käyttämään minimimäärää voimaa ja siitä päinvastoin huokuu henki joka kumpuaa hyvinkin ankaraa voimankäyttöä.

Viestin sanamuoto on tässä mielessä nimenomaan "antihumoristinen". Ja tämä on ongelma. Koska se vie lausunnon helposti Rikoslain 17 luvun tienoille. Aletaan puhumaan rikokseen kehottamisesta. Siitä onko tämä toteutunut vai ei.

Heino on kirjoittanut kommenttinsa internetiin jossa se on julkisesti nähtävissä. Hän on siis sanonut näin jollekin ihmiselle. Mutta tämäkin on ongelmallista. Sillä rikokseen kehottaminen on kaikkea muuta kuin "mielipiteen kertomista". Tässä mielessä väkivaltaan kehottaminen on hyvin hankala kohta. Kenenkään ei toisaalta tarvitse totella ja toteuttaa väkivaltaa jotta siitä voitaisiin rangaista. Toisaalta viestinnän tulee olla jotenkin riittävän julkista. Ja ei-suljetuksi laitettu henkilökohtainen facebooksivu jossa on paljon seuraajia on varmasti hyvin hankalasti tulkittava. Itse en osaa sanoa onko teko laiton vai ei. Se on selvästi hyvin harmaalla alueella eikä mitenkään ilmiselvästi vain hyvä asia. (Tämänlaisten tilanteiden vuoksi tarvitsemme lakimiehiä, ammattilaisjoukkoja.)

Omassa käytöksessä kannattaa tietenkin jossain määrin pitää varaansa. Ja tämä "toimitaan varmuuden vuoksi niin että oma ahteri on turvassa" -asenteen kannalta on hyvä muistaa mitä Marko Forss on blogannut laista ja mielipiteistä ja loukkauksista ja uhkauksista. "Kiihottamispykälän mukaista solvaamista ja panettelua verrattiin ohjelmassa ajatusrikokseen. On kuitenkin eri asia konkreettisesti kirjoittaa ”ajatuksensa” sosiaaliseen mediaan, kuin hautoa asiaa mielessään. Sama logiikka toimii myös kunnianloukkauksen ja laittoman uhkauksen osalta. Voit loukata mielessäsi tiettyä henkilöä rajattomasti, mutta jos kerron sen hänelle kasvotusten, voi kunnianloukkaus täyttyä. Myöskään sillä ei ole väliä, että kyseessä on ”mielipiteesi”. Muistan esimerkiksi tapauksen, jossa yläkouluikäinen poika kertoi minulle, että hän voi kertoa luokkakaverinsa olevan ”huora”, koska se on hänen mielipiteensä. Vaan eipä se ”mielipidekään” oikeuta loukkaavaa puhetta."