Onko miekkamestaruudessa jotain erityistä?

Miekkamestareilla on myyttinen status elokuvissa. Taustalla tuntuu usein olevan sellainen ajatus jossa yhdistyy kaksi asiaa (a) miekka eroaa jotenkin oleellisesti kaikista muista aseista (b) miekan käyttö on jotenki
n erityisen hienoa, vaikeaa ja taitoa vaativaa mutta kuitenkin supertehokasta. Nämä ajatukset tietenkin miellyttävät minua.

Paitsi siltä osalta että tämä on oikeastaan hevonkukkua.

Satuin käymään keskustelun, jossa ihminen oli hyvin tyytymätön siihen että koulullamme ei harjoitella miekka vs. kirves -taistelua. Ideana tuntuu olevan suunnilleen sama mikä on useissa roolipeleissä. Näissä kirves on jotenkin aivan oma aselajinsa kuin miekka. Ja jos taistelet pelkästään miekkoja vastaan, et voi osata kirveiden käsittelyä. Koska kirveet ovat aivan eri asia.

En kuitenkaan näe tässä niin oleellisen suurta eroa. Siksi miekat eivät tarvitse oleellisesti erilaista eikä enempää harjoittelua kuin muunkaan sorttiset aseet. Itse asiassa miekka on metallista tehty metallinpala joka on teroitettu. Jos torjut vaikka kävelykepillä tai miekalla, mekaniikka on sama. Aseilla voidaan iskeä ja pistää. Näillä linjat ovat kaikilla suunnilleen samanlaisia. Eroavaisuudet ovat enemmän siinä minkälaista vahinkoa ase tekee perillä.

Suora ase on periaatteessa kädenjatke. Anna minulle kirves niin käytän sitä. Siinä on toki eroja siinä että niiden painopite on kauempana. Ja tämä hidastaa kirvestä mutta antaa siihen voimaa. Ja usein tätä hidastumista kompensoidaan lyhentämällä asetta hieman. Samantyyppiset muutokset toimivat sitten sotavasaroihin, sotanuijiin ja muihin suoriin tai kohtuu suoriin aseisiin. Erot ovat olemassa ja ne tehoavat eri tavoin panssaroituihin vihollisiin. Mutta muutoin erot ovat helposti "vain detaljeja". Tekniikoita ei tarvitse aivan syvällisesti muuttaa täysin erilaisiksi. Tämä aseiden erottamattomuus korostuu jos harjoittelee vaikka Talhofferin manuaaleista. Hänellä kun oli ajatuksena että hyvinkin erilaisia aseita voidaan käyttää samantyylisillä tekniikoilla.

Itse asiassa merkittävämpiä eroja tuleekin sitten siitä onko toinen käsi aseeton, onko siinä tikari, kilpi tai jotain muuta. Esimerkiksi bucklerin kanssa asento on kannattavaa muuttaa kumarammaksi. Se tekee siis enemmän tekniikkaeroa kuin se että miekan vaihtaa kirveeksi. Salaisuus onkin että pamppumainen erimittainen puutikku toimii varsin pienin modifioinnein harjoitusvälineenä eri aseiden ""vaarattomana" "analogina"".

Toki laittaisin tähän pienen lisävaroituksen.

Sillä on aseita jotka selvästi eivät kovin hyvin toimi analogisena miekan kanssa. Näitä ovat suoraan sanoen (a) ruoska (b) ketjukuulat ja vastaavat varsta -aseet (c) viikate (d) kaukaa heitettävät aseet (e) jouset (f) tuliaseet. Ja siinä suunnilleen oli listan loppu. Sen relevanteissa mielissä. Nämä ovat myös epäintuitiivisempia aseita koska ne eivät toimi samalla tavalla kädenjatkeena kuin edellämainitut.

Toinen asia on tietenkin se, että esimerkiksi tikarit ovat usein sen verran lyhyitä että niillä torjuminen on vaikeaa ja taisteluetäisyys on lyhyt joten kaikkia miekan vaatimia tekniikoita ei tarvitse käyttää. Näin ollen voisin jopa sanoa että pitkämiekka on jossain määrin monipuolisempi kuin aivan lyhyet aseet - ja toisaalta pelkästään kahdella kädellä käytettävät aseet. Ihan sen vuoksi että sitä voidaan käyttää sekä yhdellä että kahdella kädellä. Tämä näkökulma tosin tekee sauvasta vielä pitkää miekkaakin monipuolisemman.

Ja kolmanneksi voisi huomauttaa että rapiirin kaltaiset aseet tuntuvat olevan niin vahvasti spesialistiaseita että niiden kanssa joudutaan viilaamaan detaljeja niin paljon että niistä tulee oma taiteenlajinsa tämän vuoksi. Ja jos käyttää vain yhtä detaljia sen soveltaminen tämän osaamisalueen ulkopuolelle toisiin aseisiin voi olla heikentynyttä. Tosin terävällä tikulla voi pistää aivan kuten rapiirillakin. Ja tylsälläkin, ero on vain vahingossa.

Kuitenkin nyrkkisääntönä on se, että aseiden eroja tunnutaan liioittelevan. Luultavasti tämä tulee roolipeleistä ja elokuvista joissa tietyt aseet ovat ikään kuin persoonallisuuden jatkeita. Tikarimiehet käyttäytyvät niissä tietyllä tavalla, samoin miekkamiehet. Kahden käden kirveen kanssa taisteleva on mielikuvissa aivan omanluonteisensa. Tosimaailmassa nämä erot eivät ole niin ylitsepursuavan suuria.

Tietenkin haluaisin että miekkamestaruudessa olisi jotain spesiaalia, että siinä vaaditaan jotain superneroutta ja taituruutta joka yhdistyy taistelulliseen ylivoimaisuuteen. Mutta valitettavasti tämä todellisuus ei ole se missä elämme.