Lausunto on monella tavalla omituinen.
Ensinnäkin esimerkiksi minut on kastettu. Onko tämä tarjonnut minulle turvallisen sosiaalisen suhteen? Uskonyhteisö on sosiaalinen ryhmittymä ja tätä ei rituaalilla ja byrokratialla paikata. Repo sekoittaakin tässä konsepteja sellaisella tasolla joka onnistuu vain kirkonmiehiltä.
Toinen, kenties tärkeämpi, on kuitenkin se että uskonnottomana kastepakkokeskustelussa on ollut eri muodoissa esitetty vakioargumentti. Se on se, että kirkkoa ei voida syyttää. Tästä eräs hyvin muotoiltu ja kuvaava versio on sanottu näin "Kyllähän se kirkko lapsia kastaa, mutta vanhempasi edelleen ovat sinut antaneet kastettavaksi. Vaikka kirkko sinut on kastanut, se ei mitenkään poista sitä tosiasiaa, että jos vanhempasi olisivat niin halunneet, sinua ei olisi kastettu. Ketään ei kasteta ilman huoltajan suostumusta. Periaatteessa kyse siis on pakkokasteesta, mutta vanhempasi ovat siitä "vastuussa", ei kirkko. Kirkkokin noudattaa lakia, eikä kasta ilman huoltajan suostumusta." Valitettavasti jos kirkko syyllistää vanhempia ja tätä tekevät piispatasoiset papit erilaisten pastoria nimensä yhteyteen tunkevat egoilevat asennevammapyrkyrit kintereillään, ei tässä argumentissa ole mitään järkeä.
Tekisi mieli liittyä kirkkoon vain jotta voisi erota tämän lausunnon vuoksi sieltä uudestaan. Kannattaa liittyä kirkkoon. Sillä rahoilla maksetaan Pastori Revon palkka. Piispan palkkaa ei liittymisvaroilla sentään makseta, sillä siihen tarvittaisiin paljon useampi jäsen. Tämmöisiin sitä kirkon hyvyysrahaa maksetaan.
7 kommenttia:
Baptistit ja helluntailaiset tuskin ovat tuon hepun kanssa asiasta samaa mieltä. Ja molemmat kirkkokunnat lienevät suurempijäsenisiä kuin luterilaisuus ainakin uskovaisten jäsenten lukumäärällä mitattuna.
Joo eivät. Itse asiassa monet ns. fundamentalistit joita tiedän ovat sanoneet että väärin kastettu voi olla jopa pahempi kuin ilman kastetta. Että pakanalliset vanhemmat ja muu vastaava vain kutsuvat pahuutta. Katkeroittavat mielen.
Tässä suhteessa kannatan monia fundamentalisteja. Yleisesti heitä moititaan, mutta heistä monet ovat sentään avoimia. Ja fundamentalismin luonteeseen kuuluu yleensä se, että piinaaminen kohdistetaan omiin, ei ulkopuolisiin. Apologeetikoissa heidän parissaan on sitten sitä manipuloivempaa siipeä josta en sitten pidä yhtään. Usein kaunaisista ja henkilökohtaisista syistä.
Pastori Repo kommentoi;
"Terve Tuomo, vastaan mielelläni kommentteihisi.
1) Kyselet yhteisön perään ja toteat, että rituaalilla ja byrokratialla ei yhteisöä paikata. Olet aivan oikeassa, näin on. Itsessään kasteen sakramentti tahi vielä vähemmän paperin täyttäminen eivät tuo pientä lasta keskelle yhteisöä. Samalla voidaan kuitenkin myös todeta, että kastamatta jättäminen todennäköisemmin vie tuosta tavoitteesta kauemmas. Etenkin niissä tapauksissa joissa lapsen vanhemmat ilmaisevat olevansa kristittyjä mutta jättävät lapsen kastamatta koska tahtovat hänen voivan valita sitten myöhemmin itse kuvatun kaltainen "hengellinen heitteillejättö" kuvaa hyvin tilannetta. Jos vanhemmat itse pitävät hyvänä kirkon jäsenyyttä ja niitä asioita, joita kirkossa on tarjolla mutta jättävät siitä huolimatta lapsensa kastamatta, lapsi jätetään omilleen hengellisesti -- hänen vanhempansa eivät halua antaa edelleen sitä hyvää, jota he itse kuitenkin pitävät hyvänä.
Meidän kirkossamme pitkälti ajatellaan niin, että kirkon jäsenenä pysyminen on jonkinlainen osoitus siitä, että henkilö itse kokee olevansa kristitty, vaikkei ehkä itseään kuvailisikaan "uskikseksi". Siksi edellä kuvattu on mahdollista ainakin jossain määrin ulottaa koskemaan myös verrattain epäaktiivisia kirkon jäseniä vaikkei se luonnollisestikaan ole ihan yhtä ongelmatonta kuin niissä tapauksissa, joissa vanhemmat kertovat selkeästi vakaumuksensa olevan kristillinen.
2) Näet kommentit kastamatta jättämisestä syyllistämisenä, jolla pyritään saamaan vanhemmat kastamaan lapsensa. Pyrit ilmeisesti ilmaisemaan, että tästä kirkon julistuksesta johtuen vanhempien todellinen vapaus valita jättävätkö he lapsensa kastamatta vai eivät ei pääse toteutumaan. Argumenttisi on heikko. Otetaan esimerkki: jos sinä blogikirjoituksellasi pyrit vaikuttamaan minuun jotta en kirjoittaisi edellä kuvatun kaltaisia tekstejä ja jos sen seurauksena jättäisin kirjoittamatta, ei siitä vielä seuraisi se, että minun valinnanvapauteni valita kirjoittamisen ja kirjoittajättämisen välillä olisi uhattuna.
Mitä tulee noin ylipäätään lapsen mahdollisuuteen valita erilaisia asioita itselleen minun on valitettavasti todettava, että yleisesti ottaen lapsen mahdollisuus valita asioita on melkoisen kehno. Kukaan ei voi tietääkseni valita vanhempiaan, mitä arvoja heille opetetaan tahi harvemmin edes sitä, mitä he syövät joka päivä ruoaksi. Mikäli ei pidä kastetta sisällöllisesti minään on se yksilön kannalta paljon vähemmän merkityksellinen kuin edellä listaamani asiat."
Mielellään jatketaan. Näkisin että kasteen suurin ongelma on tuo automaattijäsenyys. Sen lisääminen ja poistaminen ei vie lähemmäs tai kauemmas yhteisöstä. Nähdäkseni vanhemmat pystyvät myös laittamaan lastaan seurakunnan palveluihin ilman kastetta sosiaalisuus ja yhteisö ja seurakunnan hyvä tulee tätä kautta. Ei ole este sosiaaliselle elämälle mitenkään. "Todennäköisyys" johon vetoat, onko mitä. Onko syy-seuraus todella kastamisessa vai siinä minkälaiset aikuiset jättävät lapsen kastamatta? Vaikuttaa että tässä sinulla on enemmän tarina kuin mitään uskottavaa.
Lisäksi jos kirkko todella uskoo että kirkon jäsenyys on uskomisen symboli niin silloin kastamatta jättäminen vahvistaa tätä. Onhan kirkkoon liittyminen silloin aktiivinen teko. Ei voi olla niin että "on kirkon jäsen vaikka ei koe itseään uskikseksi" jos on passiivisesti vauvana kastanut ja sen jälkeen ei ole miettinyt koko asiaa. Tai jos on niin aika erikoista vakaumusta on. Ja puheet "kirkon hyvästä johon itse uskoo" ovat nekin varsin etäällä.
Argumenttini ei ole niin heikko kuin voisi luulla. Sillä monelle pastori on edelleen auktoriteetti. Etenkin niille luterilaisille joille kristinuskolla on väliä. Tuntuukin että sinulla vaihtuu kesken matkaa lennosta ihmiskuva. Ensin on vanhemmat jotka ovat kristittyjä ja jotka noudattavat kristillisyyttä. Tilanne ei vertaudu kielen opiskeluihin tai vastaaviin. Vaan enemmän juuri siihen että jos menee lääkäriin ja lääkäri antaa vääriä ohjeita ja sitten vauvan sairastumisesta annetaan kommentiksi että "oli vaan lääkärin suositus".
Pastori Repo vastaa "En nyt ihan taas pysy päättelyketjusi perässä. Yritätkö sanoa, että koska kristityt vanhemmat kuuntelevat piispoja auktoriteettinaan -- ja siksi kastattavat lapsensa -- vanhempien valinnanvapaus lapsen kastamisen suhteen ei toteudu?
En ymmärrä miten se voi olla vaikeaa sellaiselle miehelle joka pitää akateemisella tutkinnolla nimensä ohessa. Olen pitänyt keskustelua mielestäni varsin banaalin yksinkertaistettuna jopa. (Did I stutter?) No, jos kaivan raastinraudan esille saan ehkä raavittua eteenne jotain vastenmielistä syötäväksi..
Päättelyketjuni menee suunnilleen seuraavasti.
P1: Piispat ovat monelle kristitylle auktoriteetteja.
P2: Auktoriteetit ovat sellaisia että heidän suosituksillaan ohjataan päätöksiä.
J: Monelle kristitylle piispan suositus vaikuttaa päätöksentekoon.
Tätä voi tukea toisella ajatelmantapaisella;
- Piispoja kuuntelevat ennen kaikkea identiteetiltään kristityt.
- Monet kristityt kastavat automaattisesti, mutta mukana on myös paljon sellaisia jotka ajattelevat uskonnonvapauden kautta että lapsi saa sitten aikuisena valita.
- bonuskortti ; Lapset saavat konkreettista etua jo aiemmin koska koulussa ET opetus on sellainen että luterilaiseen kirkkoon kuuluva ei voi vain ponnahtaa siihen. Kirkkoon kuulumattomilla on mahdollisuus valita haluavatko ET:seen vai ev.lut. opetukseen.
- bonusbonuskortti ; Jos lapsi oikein kärttää hänet voi käsittääkseni kastaa kirkon jäseneksi jopa 6 -vuotiaana. Ja saa tätä kautta oikeuksia ja jäsenyyksiä johon hän on antanut kantansa. (Monet natiaiset ovat yllättävän viisaita.)
=> Jos piispa suosittelee monet näistä kastamatta jättävistä ajattelevat että heidän ratkaisunsa ei olekaan oikea. Että se on suorastaan epäkristillinen ja lapsen kaltoinkohtelua ja muuta aivan kauheaa. (Sanavalinnat ovat noin kovia, eivätkä mitään "ei ehkä hengellisesti parasta" vaan suoraan pahoinpitelyosaston metaforiin. Jos ei ymmärrä tätä sanavalintapuolta niin kannattaisiko lopettaa viestivässä virassa oleminen ja hypähtää vaikka tekemään jotain aidosti rakentavaa?) Ja näin piispa itse asiassa selvästi vaikuttaa siihen miten kristityt ja ne jotka pitävät kirkkoa tärkeänä saavat ajatella kirkon virallisen kannan mukaan. Eikristityille kirkon virallinen kanta ei merkitse paljoa ja he nyt eivät kasta missään tapauksessa eikä piispa heihin vaikuta.
Kirkolle virallinen kanta on myös tärkeä. Ainakin kun pitää pestä käsiä Päivi Räsäsistä.
Erikoista onkin se, miten näyttää siltä että kirkko harrastaa kermankuorintaa. Jos lapsi kastetaan, kirkko pitää ansiot jos valinta onnistuu. Että hienosti mennään kirkon yhteyteen ja on oleellisesti eri kuin jos jää rasti jäsenyydestä. Mutta jos lapsi ei olekaan tyytyväinen, syyllinen on vanhempi.
Nähdäkseni kirkko ohjailee vanhempia. Kysymys vapaasta tahdosta ei ole koskaan "joko-tai". Kirkko vaikuttaa joten sillä on myös vastuuta. Valta ja vastuu kun yleensä liitetään yhteen.
Toki moni väittää että manipulointi ei ole lainkaan mahdollista. Tätä käyttävät usein esimerkiksi julistajat jotka haluavat käännyttää kovalla innolla. Heistä ketään ei voi pakottaa uskoon joten innokaskaan kohellus ei voi olla pakottamista.
Joku eksistentialisti voi tietysti sanoa että koskaan ei ole kahletta. Että jos natsipomo käskee niin on valinta ottaa luoti omaan kalloon. Tavallaan totta. Toista ääripäätä kalvinistinen predestinaatio jossa aitoja valintoja ei ole lainkaan, sekin on mahdollinen ratkaisu. En kuitenkaan pelaisi mielelläni näillä ääripäillä vaan ajattelen että kirkolla on osavastuu. Piispa ei voi sanoa mitä vain ja kävellä pois.
Lapsilla ei ole toki valinnanvaraa siinä mitä kieltä puhuvat tai mitä syövät. Mutta jos tästä mennään siihen että vanhemmat ympärileikkaavat on asia jo mutkikkaampi. Juuri kukaan ei suostuisi antamaan vanhemmille vapautta skalpeerata lastaan tai surmata tätä. Jossain on se raja jossa asiat ovat hyväksyttäviä. Itse näkisin että lapsen kastaminen ei ole ruuan ja kielen kaltainen välttämättömyys. Uskonnottomat eivät kuole, ilman ruokaa näin käy. Ilman kieltä tulee susilapsi. Ilman uskontoa ei. Jne.
Tosiasia on, että lapsella ei ole valtaa. Vanhemmat valitsevat lapsen puolesta. Ja kirkolla on auktoriteettia vanhempiin, etenkin jos ovat kristittyjä vanhempia. Kun kirkko ei tässä käytä mitenkään varoivaista retoriikkaa vaan menee "heitteellejättö" -terminologiaan on pienikin osuus vastuusta raskas.
Lähetä kommentti