Selitys on siinä mielessä ymmärrettävä, että iskuja on käytetty hyvin erikoisesti.
Esimerkiksi Jukka Hankamäki otti iskujen jälkeen kantaa hyvin erikoisella argumentilla. Hänen otsikkonsa oli samalla hänen teesinsä. "Islamin uhan vähättely on lopetettava ja rajat suljettava." Hänen argumentaationsa nojasi sanan "intressi" varaan. Intresseistä puhuminen on toki postmodernissa ajassa muotoutunut totuuden korvikkeeksi, joten keskustelu noudattaa tavallista poliittisen arvokeskustelun strategiaa. "Paradoksaalista on, että Isistä pakenevien muslimien vastaanottaminen länsimaihin edistää Isisin tavoitetta, joka on islamin levittäminen. Jokainen länsimaihin pyrkivä ja jäävä muslimi palvelee islamilaista vallankumousta ja pyhää sotaa edustavan äärijärjestön tavoitetta. Tämän vuoksi en tee suurta suurta eroa kunnon muslimeina pidettyjen ja terroristien välille, sillä he molemmat ovat saman agendan takana joko tietämättään tai tarkoituksellisesti: lisäämässä islamin poliittista painetta länsimaissa. Kun he pääsevät niskan päälle, on väestönsiirtojen tulosta mahdotonta perua, ja jäljelle jäävät vain raihnaiset hillintäyritykset ja tietysti islam itse: alistuminen."
Hankamäen lausunto on itse asiassa triviaalilla tavalla tosi. Se on kuitenkin samalla ongelmallinen sen suhteen, mitä tästä intressin olemassaolosta pitäisi päätellä. Logiikka on karkeasti ottaen sama kuin jos joku selittäisi että sen vuoksi että Breivikillä oli maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä ja maahanmuuttokritiikkipiiriin kuuluu myös aivan puhtaasti natsistisia tahoja, niin maahanmuuttokritiikki kokonaisuutena pitäisi tuomita - ja jos rajat kiinni -allegoriaa vedetään eteenpäin, niin myös illegalisoida. Olen tässä suhteessa sitä mieltä, että en kannata esimerkiksi Saksassa olevaa käytäntöä jossa holokaustin kiistämisestä joutuu vankilaan. Pidän toki holokaustin kiistäjiä kreationistien kaltaisina denialisteina. Ja tätä kautta heidän kritisoimisensa on hyve viisaudelle ja tiedolle. ; En vain pidä vankilaa ja sensuuria minään asiallisena keinona tämän "hoitamiseen". On ilmiselvää että jokainen maahanmuuttokriittistä tukeva asia tukee myös Breivikiläistä ajattelua, tiedosti tämän ja halusi tätä tai ei. Tämä yhteys vain on turhaa.
Katsonkin ennemmin intressien sijaan toteutustapoihin. Jesuiittamainen "Tarkoitus pyhittää keinot" -ajattelu on siksi enemmän se johon kiinnittäisin enemmän huomiota. Vastakkain ei ole islam vs. kristinusko tai islam vs. sivistys. Vaan rajalinjan pitäisi olla "maltilliset vs. ekstremistit". Ja näin kristityt ja islamilaiset ääriliikkeet voidaan rajata niihin kohteisiin joihin ei tule harjoittaa mitään "suvaitsemattomuuden suvaitsemista". Intressien kohdalla on aina katsottava sitä millä keinoilla näitä intressejä ajetaan. Yhteinen intressi eri keinoilla on yksinkertaisesti se "ihan eri asia". Riippumatta siitä onko kyseessä "yksittäistapaus josta ei saa yleistää" vai ei.
En pidä kyllä uskonnon valkopesustakaan.
Uskontojen kohdalla on jostain syystä niin, että niitä pidetään sosiologisesti äärimmäisen keskeisinä. Etenkin kun puhutaan uskontojen hyvistä vaikutuksista. Vakiintuneessa narraatiossa on tarina jossa asioita lähestytään esimerkiksi rakentamalla tarina Weberin näkökulman päälle. Weberille uskonnolliset instituutiot olivat hyvin tärkeitä ; Uskonto on jotain joka mallintaa yhteiskuntaa ja kuvaa sitä. Että se on jotain joka toimii mallina sille miten yhteiskunnan pitää toimia. Teemaksi nousee ; "Religion upholds our values - in good and in bad."
Näin ollen meillä on selitys siitä että yhteiskuntamme on noussut kristinuskon ansiosta kristinuskon näköiseksi. Tämä on itse asiassa se oppi jota meille on kannustettu uskonnontunneilla ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Weber on etenkin sivistyneiden liberaalejen kristittyjen suosiossa. Tosin on mainittava että uskontojen erityinen relevanssi yhteiskunnallisten asioiden selittämisessä ei jää pelkästään liberaaleihin uskovaisiin.
Tämä narraatio on läpitunkenut kaiken. Ei tarvitse kuin lukea Päiviö Latvuksen "Ymmärryksen siivet" tai käytännössä mitä tahansa Tapio Puolimatkan tuotantoa, ja tietää että konservatiivisemmat kristitytkin nauttivat hyvin vahvasti tarinasta jossa tiede on kristittyjen ansiota. Newtonin, Linnén ja Faradayn kristillinen vakaumus on tärkeä muistutus siitä että jokainen ateistiskientisti on velkaa kristityille ja tätä velkaa pitää osoittaa kehuilla ja kiitollisuudella. Tarinan kääntöpuolena on sitten se, että myös ns. uusateistit pitävät uskontoa hyvin tärkeänä yhteiskunnan selittäjänä. Hitchensille "Religion poison everything". Moni ateisti suosii Steven Weinbergin sitaattia "Religion is an insult to human dignity. With or without it you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion." Eli uskonto on jotain jota tarvitaan jotta hyvät ihmiset saadaan tekemään pahoja asioita.
Olenkin ollut jossain määrin huvittunut siitä että liberaalit ja suvaitsevaiset teologit ovat ensin opettaneet että uskonto on tärkein yhteiskunnan pysyvyyttä tukeva voima. Ja arvostettava ja kaunis asia joka selittää yhteiskunnassa näkyvät ilmiöt. Ja sitten he järkyttyvät kun asia uskotaan ja tästä syntyy esimerkiksi sellainen ajatus että islam luo näköisensä uskonnon ja että tämä näköisyys näkyy niissä islamilaisissa maissa joista tänne tulee pakolaisia. Ja että islam tulee ja muuttaa meidän maatamme islamilaisuuden näköiseksi. Jos uskonto on tärkein yksittäinen menestystekijä (kuten en usko) niin näkisin että tämänlainen paniikki olisi enemmän kuin ymmärrettävää. (Mitäs opetitte!)
Nyt sitten pitäisi yht'äkkiä hylätä tämä kaikista tärkein sosiologis-yhteiskunnallinen selitysmalli. Jostain syystä uskonnon selitysvoimaa koskeekin sellainen asenne, että kun uskontoa voidaan kehua, niin sitten selitetään miksi uskontoa on tarvittu jotta meillä voisi olla sanotaan nyt vaikka kapitalismi. (Koska Weberin mallissa nimenomaan näin tapahtuu.) Mutta sitten kun ongelmia seuraa, ihmisten tulisi syyttää kapitalismia uskonnon sijaan. Ja muistaa että nämä ovat toisistaan riippumattomia asioita, joilla ei nyt tässä yhteydessä ole mitään tekemistä keskenään. ; Minun on vaikeaa ottaa tätä vakavasti. Joko uskonto on tärkeä selityselementti tai ei ole. Molempia ei voi saada. Uskovaisten pitäisi päättää ja olla seilaamatta argumenttiviitekehyksestä toiseen aina sen mukaan onko se uskonnolle kunniaksi vai noloudeksi.
Näen asian siten että uskonnolla on jonkinlainen merkitys. Kenties se on yhteiskunnassa jonkinlaisena "arvojen vahvistimena". Tässä mielessä Jonathan Sacks onkin varmasti oikeassa selittäessään, että modernin maailman suurimpia ongelmia on äärimmäistynyt ja politisoitunut uskonto. Ei siis uskonto vaan se miten sitä käytetään.
On luultavasti tarve kompromissiin.
Oma näkemykseni perustuu aika vahvasti yksilöiden käyttäytymiseen. Sen, mitä olen oppinut on se, että ihmiset eivät ole rationaalisia toimijoita jotka maksimoivat hyvinvointinsa analyyttisesti. Emme ole homo economicus, emmekä seuraa ideologioitamme pilkuntarkasti. Uskovaiset sanovat että "jokainen meistä on syntinen". Ja kognitiivisen uskontotieteen ystävä saattaisi huomauttaa että kun esitettyjä dogmia vertaa käytäytymiseen, niin toimet näyttävät hyvinkin erilaisilta ja on syytä puhua "teologisesta korrektiudesta" jonain joka on irrallaan siitä minkä uskomuten mukaan kyseiset ihmiset käytännössä toimivat.
Uskonto on tätä kautta useammin enemmänkin tekosyyn hakeminen ; Kun ihminen haluaa toimia jotenkin, uskonto on yksi tärkeistä keinoista joilla haetaan oikeutusta tälle toiminnalle. (Etenkin aikana ja paikoissa joissa ihmiset saavat valita oman uskontonsa. Joten kalifaatissa tämä varmasti vaikuttaa hieman vähemmän.) Olen tässä mielessä vähän René Girardin kannalla. Joskin laimennetusti.
Girardin mielestä uskonnon yhteys erilaisiin tekoihin on "käännetty" verrattuna moneen muuhun. "It’s often argued that religion gives rise to violence. But what if it were really the other way around? What if violence actually gave rise to religion?" Tosin tämä sama koskee sitten niitä positiivisiakin piirteitä. Kysymys ei siis ole pelkästään vihasta. Mutta myös siitä. Ei siis ole niin että ihmiset ensin vakuutetaan jostain uskonnosta ja sitten he korjaavat näkemyksiään kuuliaiseksi tuolle uskonnolle. Se on enemmänkin niin että heille esitetään uskonto ja se uskonto jonka arvot osuvat vahvasti niihin arvoihin jotka heillä on jo on, saa suosiota. Yksityiskohtien säätäminen on pientä verrattuna näihin. Olen itse huomannut tämän kun olen ollut yhteydessä Jehovan Todistajien kanssa. Aluksi he vetoavat "yleisinhimillisiin tai ainakin kulttuurissamme jaettuihin" arvoihin. Pidämme terveydestä, perheestä, ystävistä, ikuisesta elämästä ja muusta vastaavasta. Näistä kerrotaan aluksi. Ensimmäisenä ei vedetä pöytään että joulua ei juhlita ja että verensiirtoja ei oteta vaikka mikä olisi. Koska ne tuntuvat vierailta.
Jukka Keskitalo onkin kirjoittanut "Suomen Kuvalehdessä" jotakuinkin sellaisella tavalla jota itsekin voisin hyväksyä. Hänen kannanottonsa ydin on (myös) otsikossa. "Uskontojen otettava vastuu niiden nimissä tehdystä väkivallasta." Ja täsmennyksenä on, että "Uskontojohtajat ovat tuominneet terroristi-iskut välittömästi ja se on hyvä. Mutta pitkällä tähtäimellä se ei riitä. Jokaisessa uskonnossa on potentiaalisesti ainekset väkivaltaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että uskonnot itse menevät omaan perinteensä ja juuriensa analyysissä syvemmälle kuin vain kieltämään tekojen yhteyden omaan uskontoonsa. Julistautuminen rauhan uskonnoksi ei riitä."
1: Kun kristitty selittää tämänlaisia islamista, asia on järkevää. Kun minä uskonnottomana ajan samaa asiasisältöä, sanojan identiteetti vaikuttaa "jotenkin muuten". Etenkin jos islamin lisäksi moitetta tulee kristinuskolle jota ei mitä ilmeisimmin saa moittia koska se olisi sitä että ei hyväksy mitään hyvää mitä siinä on. Minä näen että moittiminen on edellytys hyvälle. Koska moittiminen perustuu siihen ajatukseen että uskonnolla on ylipäätään jokin merkitys, että uskonto rakentaa syy-yhteysverkoilla yhteiskunnan infrastruktuurin ja sen mitä ihmiset tekevät ja käyttäytyvät yhteiskunnassa noin yleisesti.
Kun joku selittää että ISIS ei ole islamia, en voi ottaa lausuntoa missään mielessä vakavasti. Aivan yhtä vähän vakavasti pitää ottaa se jos joku väittää että ISIS on kaikki islamista. ; On selvä että ISIS arvostaa Koraania ja tottelee uskonnollisena esiintyvää auktoriteettia. Vääräoppiseksi tulkitseminen muistuttaakin tässä kovasti sitä miten kirkossa moni selittää että "liberaaliteologia ei oikeaa kristinuskoa" tai jossa "fundamentalistit eivät ymmärrä mistä kristinuskossa on todella kyse". Se on kenties totta jossain rajatussa dogmatiikkamielessä. Mutta koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, on jokainen jossain määrin "ei todellinen kristitty tai islamisti". Tosiasiassa uskonnoilla on kuitenkin jokin vaikutus tästä uskovien "epätäydellisyydestä" huolimatta. Enintään islaminuskoinen voi sanoa "ei minun islamini". Mutta tämänlaisten väärintekojen kohdalla on parempia vaihtoehtoja kuin käsienpesu. Itse asiassa miltei mikä tahansa muu on parempi vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti