Nikolai Gogolin teoksessa "kuolleet sielut" Tšitšikov käy ostamassa orjia. Maanomistajat pitävät orjia ja näistä osa kuolee. Näiden ilmoittaminen eteenpäin vaatii työtä ja byrokratiaa. Jota kaikki eivät jaksa käydä. Tšitšikov ostaa näitä kuolleita sieluja. Sillä niiden omistusoikeus kulkee paikasta toiseen byrokratialla eikä vaadi esimerkiksi kuolleen maaorjan ruumiin siirtämistä mitenkään. Näin hän saa byrokraattista omaisuutta joka taas antaa hänelle varakkaan maineen. Joka taas tuo mukanaan aitoa rahaa.
Nykyään mitään tälläistä ei tietenkään voi tapahtua. Sen sijaan voi ryhtyä asunnonomistajaksi. Näitä asuntoja voi sitten vuokrata vanhuksille, huumeongelmaisille ja muille. Osa näistä kuolee pois. Osa heistä on sellaisia että heillä ei ole omaisia tai ystäviä. Jonka vuoksi he voivat kuolla ja muumioitua kotiinsa. Kun sosiaalihuolto maksaa heille asumistukea, vuokran saaminen ei lopu. Lisäksi on huomattava että muumioitunut ruumis korkeintaan haisee pahalta vähän aikaa. Muutoin he ovat harmittomia. Eivät valita jos putkitöitä ei tehdä ajoissa. Eivätkä valita monesta muustakaan asiasta. Kun tälläisiä täydellisiä vuokralaisia saa tarpeeksi, tämä takaa hyvät tulot. Joka tas tuo mukanaan aitoa rahaa ja varallisuutta. Jolla voi hankkia itselleen varakkaan maineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti