tiistai 3. marraskuuta 2015

Onko oikein vaatia kohdunvuokraajan puolison suostumusta?

Sijaissynnyttämiseen liittyvät käytänteet eri maissa ovat hämmentäviä. Esimerkiksi monissa paikoin sijaissynnyttäjä voi ansaita varsin hyviä summia rahaa. Tätä ei kuitenkaan virallisesti pidetä palkkana koska ihmisten myyminen on, ymmärrettävistä syistä, kiellettyä.

Siksi raha onkin perusteltu raskausperäisillä kuluilla sekä viittaamisella ansionmenetyksiin. Joku voisi sanoa että palkka on uudelleennimetty kompensaatioksi. Ja monen voi olla vaikeaa käytännössä erottaa mikä ero on lapsen ostamisella ja lapsen äidille monenlaisista asioista kompensoimisella. Monet sijaissynnytyksen ongelmalliset lieveilmiöt liittyvätkin juuri siihen että näiden välinen ero on joissain tapauksissa vaikeasti erotettava. (Ei toki aina.)

Toinen mielenkiintoinen kysymys on siinä että sijaissynnyttäjällä on myös perhe. Monissa maissa asia on hoidettu siten että myös puolison suostumus vaaditaan. (Tosin avoliitot ja yhdessäasumisen muut muodot eivät merkitse, vain avioliitto. Joka on hyvin mielenkiintoinen kysymys esimerkiksi jos lesbopariskunnasta toinen on sijaissynnyttäjänä ja alueella homojen avioliitto ohitetaan.)

Näihin liittyy monenlaisia rajoitteita. Ehkä rajuin on se, että jos sijaissynnyttämiseen liittyy yleensä se että lapsen toinen biologinen vanhempi ei ole se sijaissynnyttäjän puoliso. Ja tätä halutaan nimenomaan väistää. Ja näin ollen mukaan liittyy "selibaattiavaatimuksia". (Tai oikeastaan rajoitteita koskien hedelmöityspotentiaalista seksiä. On helpompi kuvata asiaa tuolla hieman vääristävällä sanalla.)

"Selibaattipakko" on siitä jännittävä asia että selvästi sijaissynnyttäjän puoliso joutuu reagoimaan tilanteeseen hyvin erikoisilla tavoilla. Ja tätä kautta voisi olla uskottavaa vaatia häneltä suostumusta. Tosin joku voisi ihan asiallisesti huomauttaa että tosiasiassa yhdyntään tarvitaan molempien suostumus, ja jos sijaissynnyttäjä juridisesti sitoutuu kieltäytyvänsä tämänlaisesta aktiosta, hän ilmaisee jossain mielessä oman tahtonsa asiaan. Joten periaatteessa tähän ei tarvittaisi puolison suostumusta. (Ihan sen vuoksi että avioliitossa oleminen ei ole este raiskaamiselle. Puoliso voi raiskata.)

Toisaalta tuntuu että olisi reilua kysyä puolison suostumusta ihan sen vuoksi että seksielämän lisäksi muutoksia tulee moniin muihinkin asioihin. Kuten puolson kykyyn osallistua monenlaiseen muuhun toimintaan. Raskaus rajoittaa tiettävästi monenlaisin ja omituisin tavoin harrastamisia ja matkustelua ja kotitöidentekemistä. On kuitenkin tavallaan omituista että puolisolta vaaditaan suostumusta ja että tämä suostumuspuoli on ehdottoman sitova. Se liittyy todennäköisesti itsemääräämisoikeuden sijasta jonkinlaisuuteen ylimääräiseen varovaisuuteen.

Ei kommentteja: