"Raamattua" vakavasti ottavien parissa on karkeasti ottaen kaksi koulukuntaa;
1: On niitä joiden mukaan "Raamattu" on otettava kirjaimellisesti. Heidän mukaansa se on täynnä kuvauksia tosimaailmasta. Ja että se käyttää vertauksenomaista kieltä koska ihmiset ovat aiemmin olleet yksinkertaisempia eivätkä olisi ymmärtäneet jos Jumala olisi tuonut asiat ilmi tieteellisellä tarkkuudella. (Ja jos ajatellaan sitä että miten tämän symbolipuuron kanssa pitäisi tulla toimeen sitten kun tieteellinen taso olisi kohonnut korkealle, niin mitä muuta siihen voi muka sanoa kuin kysyä että "milloin tälläinen muka tapahtuisi?)
2: On niitä joiden mielestä "Raamattu" on otettava kuvainnollisesti. Heistä menneen ajan ihmiset eivät ole olleet tyhmiä/erehtyneitä jotka kirjoittavat yksinkertaistettua tiedettä kuin se pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Vaan sen sijaan he ovat kirjoittaneet symbolista tekstiä tietäen että se on symbolista. Ja että nykyajan ihmisissä moni on niin tyhmä/erehtynyt että he ottavat nämä tekstit kirjaimellisesti.
Tosisasiassa suurin osa kristityistä on tuskin tiukasti kumpaakaan. Mutta suurin osa Raamatun arvovaltaa koskevista "kristittyjen sisäisistä debateista" ja kiistoista käydään näiden koulukuntien välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti