Nyt kristinusko savustetaan kokonaan pois yhteiskunnasta ja kristityistä tehdään lainsuojattomia ~ Eli kuinka uusateistit polkevat uskonnonvapautta koska vapaaehtoiset hartaudet ovat uskonnonvapauden vastaisia

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo on ottanut kantaa siihen miten armeijan hartauksia ollaan muuttamassa, ehkä. (Kyseessä on ehdotus, ei jokin joka ollaan välttämättä edes tekemässä.) "raportin toimenpide-ehdotukset kaventavat varusmiesten vapautta harjoittaa uskontoa. Keskitalon mielestä kristityt ja muslimivarusmiehet joutuvat harjoittamaan uskonnottomuutta, jos ehdotukset uskonnottomista ja vapaaehtoisista hartauksista toteutuvat." Ajatus on hämmentävä, sillä ehdotetut muutokset korostavat nimenomaan vapaaehtoisuutta. Miten voi olla uskonnonvapautta vastaan, että saa päättää meneekö hartauksiin? Tätä ollaan kyllä hämmästelty tässä maassa tänään. Tämä lausunto on muutenkin kiinnostavaa sillä kenttähartaudet tehdään palvelusaikana. Muut joutuvat harrastamaan ideologiaan iltavapailla. Joten ajatukset uskonnonharjoittamisen oikeudesta koskevat selvästi ensi sijassa kristittyjä.
1: Missä uskonnoton voi "harjoittaa uskonnottomuuttaan" samalla hetkellä ja kun ei voi niin eikö se tarkoita että uskonnottomia on sorsittu aina armeijassa? Ja kirkko tietysti on taistellut ankarasti tämän oikeuden puolesta. No, eivät ole. Uskonnottomien poistumisvaatimuksia on pidetty "luistamisena". Hartautta pidetään rentouttavana ja voimaannuttavana. Siksi uskonnottomien onkin syytä vaan kaivaa vaan ahkerasti poteroa ja tetsata kurassa, sillä sitä heidän uskonnonvapautensa tarkoittaa. Samalla kun muut viettävät yhteisiä hetkiä rauhassa ja ilman puurtamista, uskonnoton saa aivan vapaasti valita tämän kuranpurentavaihtoehdon. Tämä kaikki on ylen kiinnostavaa. On hyvin huomattavaa että kenttäpiispa on nimenomaan ääneen ja ammattistatuksensa kanssa kannattanut muutoksia tähän suuntaan.

Tämä on osa niitä omituisia trendejä joita olen havainnoinut. Suomessa kirkosta eronneella on monin paikoin enemmän päätösvaltaa kuin kirkkoon kuuluvalla. Sillä koulussakin kirkosta eronnut (tai oikeastaan heidän lapsensa) saa valita haluaako hän ET:n vai evankelis-luterilaisen opetuksen. Mutta kirkkoon kuuluvat (tai oikeastaan heidän lapsensa) saa sitten vain mennä oppimaan "omaa vakaumustaan". Kuitenkin uskovaiset taistelevat näistä uskonnonvapauden kaventumisistaan. Tai ainakin kirkon edustajat tekevät. Asia on luonnollisesti vähemmän yllättävää jos asiaa katsoo kirkon instituutiovallan kautta. Uskonnoton joka ei menekään opiskelemaan "omaa vakaumustaan" (lue: vanhempien vakaumusta) päätyy kirkon ideologisen viestinnän alaiseksi - ja esimerkiksi käymään kirkoissa.

Mutta tässä ei ollut kaikki. Keskitalo tylyttää lisää. "Suomen perustuslain uskonnonvapauskäsite lähtee kuitenkin liikkeelle positiivisesta käsin, ihmisen vapaudesta harjoittaa uskontoa. Viime ajan tulkinnat, kuten tämä työryhmäraportti ovat kuitenkin ottaneet lähtökohdakseen negatiivisen uskonnonvapauden. Keskitalon mukaan kristillistä kirkkoa työnnetään Suomessa varsinkin uusateistien toimesta pois yhteiskunnasta ja julkisesta tilasta, kuten kouluista, päiväkodeista, sairaaloista ja vankiloista." Tämä on argumentatiivisesti omituinen, hyvin monella tavalla;
1: Ensinnäkin Suomen Laki nimenomaan kattaa sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden. Esimerkiksi uskonnonvapauslain §11 sanoo suoraan että; "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Toisin sanoen hän tekee lakia koskevan virheen. Uskonnonvapauslaki lähtee positiivisesta vapaudesta negatiivisen yli aivan yhtä paljon kuin homoseksuaalien avioliittolaki rikkoo YK:n ihmisoikeusjulistusta. Eli tavalla joka ilmenee vain poliittisten koheloiden ja muiden tampioiden sanomisissa.
2: Vapaaehtoinen hartaus ei teknisesti ottaen ole negatiivista uskonnonvapautta. Hartauksiinhan on lupa. Negatiiviseksi sen tekee lähinnä se, että kirkon vallan trendi muutoksessa on kiistämättä laskevaan päin. Mutta tämä kenties johtuu siitä että tosiasiassa kirkko on harrastanut ideologista valtaa tavalla joka ylittää positiivisen uskonnonvapauden.
3: Negatiivinen uskonnonvapaus ei tosiasiassa tarkoita sitä että uskonto rajataan yhteiskunnasta. Sekularismi on enemmän sitä että uskonnon ei anneta häiritä ihmisten privaattia tai arkea. Sekularismi ei kiellä uskontoa. Sitä saa harrastaa kirkoissa ja kotona ja oman uskonnon yhteisöissä aivan vapaasti. Ja nämä kuuluvat yhteiskuntaan. Se voi rajoittaa uskonnonharjoittamista joissain tilanteissa. Mutta harva sanoisi että yhteiskunta pakottaa uskonnottomiin elokuviin kun niissä ei saa kesken ryhtyä Koraanin määräämiin rukouslauluihin. Ja harva pitää kauppaa uskonnottomuuteen pakottavana sen vuoksi että kassalla ei saa ehtoollista. Uskonnonvapausfilosofiassa on itse asiassa aivan vakiintunut sellainen ajatus että yhteiskunta joka on antiteistinen ei ole sama kuin että se olisi sekulaari. Toisaalta itsekin katson että uskonnonharjoittamisen tekemää ärsytystä pitää joskus kontrolloida, esimerkiksi jos saarnaaja tulee väkisin ovesta sisään niin soitan poliisit. En kuitenkaan pidä itseäni edes sekulaarina. Ja tästä huolimatta vapaaehtoinen kenttähartaus on minusta ehdottomasti muutos parempaan päin.
4: Haluaisin tietää miten uusateistit ovat itse asiassa työntäneet yhtään mitään yhtään mihinkään. Sillä heillä ei ole keskusorganisaatiota joka tuottaisi poliittista pöhinää. Toki olen käsittänyt että uusateistinen liike on enemmän sekularistinen (negatiivinen uskonnonvapaus) kuin minä. Mutta tietääkseni lähinnä kirjoittelevat internettiin. Ja se, hyvät ystävät ja pahat viholliset, ei ole asioiden muuttamista. Klikkaamalla "likeä" ei tehdä oikeasti mitään sellaista joka muuttaisi maailmaa. Väitän että kansliapäälliköllä on tässä lähinnä asennevamman ilmaus. Kirkolliset tahot ovat yllättävän harvoin nähneet vaivaa tutustua kritisoimaansa kulttuuriin silloin kun kritiikin aiheena ovat uusateistit. (Jotka ovat uskonnollinen vakaumus, paitsi kun ajatellaan että uskonnollisilla vakaumuksilla on oikeuksia, kuten kunnioitetuksitulemista.)
5: Uusateismia koskee toinenkin ongelma. Vaikka uusateistit tekisivätkin paljon kaikkea, niin mistä kansliapäällikkö tietää tämän? Sama keskusorganisaation puute kun tekee asian tietämisen ylen vaikeaksi. Yleisesti tunnettua on että vapaa-ajattelijoiden ja uusateistien välillä on juopaa. Jussi K. Niemelän eroaminen vapaa-ajattelijoista on tässä hyvin leimallinen piirre. Josta seuraa oikeasti syvä epistemologinen haaste. Jos kansliapäällikkö ei vain puhu läpiä päähänsä on aivan oikeasti kysyttävä sitä että miten epäeettisiä keinoja hän on käyttänyt saadessaan asiaan tarvittavat tiedot. Onko Keskitalolla käytössä jossain joku ihmisrekisteri jossa syviä vakoilutietoja jotta tiedetään että esimerkiksi minä en ole uusateisti ja että joku muu on? Mitä laki sanoo tälläisten rekisterien keräämisestä ja käyttämisestä? Ja ennen kaikkea kun uusateismi ei ole jäsenrekisteröity liike, on oleellista kysyä että mitä keinoja Keskitalo on joutunut pakosti käyttämään saadakseen laajan ja luotettavan rekisterin itselleen. Voinko haastaa kansliepäällikön oikeuteen poliisin oikeuksien käyttämisestä ilman perustetta? (Jopa poliiseille näin syvä privaattiin tarttuminen olisi "ilman perustetta".)

Asia on tietysti huvittava myös siksi että Charlie Hebdon aikana kirkolle syntyi kova tarve negatiiviseen uskonnonvapauteen. Sen mukaanhan tietyt mielipiteet on siivottava katukuvasta. Yhteys jumalanpilkkalain muuttamisen ja Ranskassa kuolleiden välille jäi monelle hämäräksi. (Yhteys on symbolinen, se muistuttu Suomeen että miten muualla maailmassa yhteiskunnasta ei ole rajattu laittomaksi esimerkiksi tietynlaisia satiirilehtiä. Joka btw. on näiden mielipiteiden ja niiden positiivisen ilmaisun rajaamista yhteiskunnasta täysin. De jure kun on vahvin taso johon valtio koskaan käytännössä puuttuu. De facto meillä kotona mä bommaan Muhammadin kuvia yöt ja päivät ja on tunnelma roisi.) Esimerkiksi minulle nykyisessä uskonnonvapaustilanteessa kiinnostavaa on epäsymmetria. Se on epäreiluutta. Ja se pitää korjata. Tässä minulle on ihan sama sensuroidaanko kaikki vai poistetaanko jumalanpilkka. Että mennäänkö positiivisen vai negatiivisen kautta mutta ei sitten vaihdeta tätä missään koskaan. Jos se on positiivinen niin se on positiivinen vaikka kristittyä vituttaisi. Jos negatiivinen niin sitten myös Muhammadin kuvat pois katukuvasta.

Mutta toisaalta tilanne on kannaltani siitä hyvä että ihmiset naureskelevat varsin paljon sille että "vapaaehtoinen hartaus on uskonnonvapauslain hengen vastaista". Tämänlaiset lausunnot eivät suinkaan saa ihmisiä myötämielisiksi kirkolle. Sillä tässä tilanteessa on selvää että kristinusko ei ole uhri, vaikka se kovin yrittääkin vääntäytyä uusateistien vainoamaksi marttyyripoloksi. Toki Keskitalo on ehdottomasti säälittävä pieni mies. Mutta ei niissä määritteissä  kuin haluaa. On vaikeaa nähdä hänessä nöyrä, heikkoja ja köyhiäkin mukaan sallivaa marttyyriä. Ideologiajuntan joka älähtää heti jos joku koskee hänelle rakkaaseen symboliseen instituutiovaltaan ja yhteiskunnallispäsmärilliseen rituaalivaltaan. Se hän on. Ja tämänlainen viestintä kirkollisella statuksella ei tuo ihmisiä takaisin kirkkoon. Ainut mitä arvon "kansankirkko" voi tehdä asian eteen on se, että se selittäisi että "Keskitalo ei edusta kirkon virallista kantaa". Ja kenties antaa potkut kun onhan se aika huonosti ammattiaan osaava kansliapäällikkö joka ei uskonnonvapauslain sisältöä ja uskonnonvapauden filosofian aivan helpoimpia perusteitakaan hallitse.