Selibaattien tasoista ja siveystasojen testaamisesta

Siveys on siitä erikoinen hyve, että se on korkeintaan pahuuden puutetta. Siihen viitataan englannin kielelläkin sen tyyppisillä sanoilla kuin "purity" ja "innocence". Sanavalinta helposti vihjaa että siveyden puute olisi sitten jotenkin likaista ja jotain muuta kuin viatonta. Se kuitenkin nähdään usein nimenomaan hyveenä.

Tässä asenteessa on usein käytetty teologista oikeutusta. Sen tyylistä jossa JOS Jumala on olemassa ja JOS Jumala tahtoo että ihmiset eivät harrasta seksiä ja JOS tämä Jumalan tahto on todella hyvää NIIN silloin siveys todella on vähintään pahuuden puutetta. Itse olen sitä mieltä että on tärkeää voida kyseenalaistaa yleisiäkin uskomuksia. Ja että statementissa on aikamoisen monta tyhjää premissiä jotka pitäisi vain ottaa annettuina. Mutta vastaavia ongelmia ei tietenkään ole, jos olet vaikkapa kirkonmies.

Siksi onkin syytä paljastaa Johannes Cassianus. Hän oli kirkonmies joka kirjoitti paljonkin siveydestä. (Hänen sukunimensä sisältää niin paljon mielleyhtymiä jokaiselle suomenkieliselle, joten tämä on hauska sattuma. Tämä yhteensattuma tarjoaa paljon tilaa synkronisiteettisille munkkien välisille homoseksivitseille.) Hän ei tosin tuominnut liberaaleja tai lutkamaisesti käyttäytyviä feministejä, vaan ohjeisti munkkeja. (Onkin oikein hyvä jos moralisointi kohdistetaan omanuskoisiin eikä käytetä sodankäyntivälineenä sen ulkopuolella oleviin.)

Cassianuksella oli selibaattiudessa tasoja. Ja mitä korkeammalle munkki pääsi, sitä sukupuolisiveellisempi hän oli. Merkittävää oli, että jokainen näistä tasoista oli selibaatissa elämistä.
1: Ensimmäisessä tasossa munkki kykenee välttämään masturbointia herätessään.
2: Toisessa asteessa hän kykenee hallitsemaan ajatuksiaan niin että ne eivät harhaile seksuaalisiin aiheisiin.
3: Kolmannessa askeleessa hän ei saa seksuaalista kiihotusta nähdessään kauniita naisia.
4: Neljännessä vaiheessa munkki ei enää saa aamuerektioita, eikä munkin elin aamulla kohoa vaikka tätä stimuloitaisiinkin.
5: Viidennessä tasossa munkki ei saa seksuaalisia mielenliikutuksia lukiessaan seksuaalista materiaalia.
6: Kuudennessa tasossa ollaan immuuneja myös unessa nähdylle seksille.

Luokitelmat ovat siitä kiinnostavia, että ne ovat toisaalta paatuneen selibaatin kirjoittamia. Ja tämä kokemusasiantuntijuus näyttää viittaavan siihen että sanonta "mieli on vahva mutta liha on heikko" on hieman virheellinen. Näyttää että pornografiaan reagoiminen on vaikeammin hallittavissa kuin masturbointiin liittyvä stimulointi. Munkin pahin vihollinen ei ole alaston nainen tai porno, vaan hänen unensa. Tämä on ajatuksena kiehtova. Etenkin kun Cassianus korostaa että vain jotkut pyhimykset ovat päässeet viitostasolle ja kuutostasolle.

Kun huomaat tämän
katolisen kirkon krusifiksin
vatsalihakset, tulee mieleen
kaikenlaisia kysymyksiä,
vaikka siitä onko kyseessä
King of Glory Hole.

Mutta minä en tietenkään olisi minä jos en miettisi miten tätä hierarkiaa on testattu. Käytännössähän ihminen voi tietää asioita lähinnä jonkinlaisesta kokemuksesta. On hauskaa ajatella miten jossain vaiheessa munkki ensin pidättäytyy aamuisesta masturboinnista ja jossain vaiheessa hän on sitten sellaisella vyökoetasolla että nimenomaan kokeilee elimensä reaktiivisuutta. Ja tässä pervomielisyyteni on jossain määrin oikeutettua. Sillä jos mietitään luostarielämää, on hyvä tiedostaa että tietoinen kamppailu helposti muistuttaa niistä haluista ja asioista joita yritetään torjua. Pahinta tässä kaikessa on tietenkin se, että pidättäytyminen johtaa helposti erilaisiin mielleyhtymiin. Ja sitten niitä alkaa löytämään kaikkialta. Mukaan lukien Jeesusta kuvaavat Pyhät krusifiksit. Ja kun näitä asioita on kerran nähnyt, niitä on vaikeaa unohtaa.

Mutta sitten jos mietitään miten munkit pääsivät yhteyteen pornografisen kirjallisuuden kanssa ollaankin sitten erikoisella tasolla. Joku voisi sanoa että tämä olisi osoitus siitä miten pyhimyksetkin lukevat pornoa. Mutta tosiasiassa on syytä muistaa että munkit kopioivat kirjallisuutta. Ja vaikka nykyaikana hartauskirjallisuus ajatellaan seksittömäksi, on syytä aivan oikeasti lukea joitain keskiajan hengellisiä kirjoja. Etenkin niitä joissa puhutaan - toki tuomitsevasti - seksuaalisuudesta.
1: Jos lukee vaikka Jean de Gersonin kirjaa joka käsittelee niinkin pitkästyttävää aihetta kuin munkien ripittämistä, voi huomata osioita jotka ovat haasteellisia sillä de Gerson käyttää varsin kuvailevaa kieltä kertoessaan munkkien lihallisista haluista ja niihin liittyvistä ajatuksista. ; Sama tunne on toki monissa nykyajankin moralistisissa teoksissa. Näyttää enemmänkin siltä että paheksunta ja moralismi ovat tekosyitä ikään kuin hypätä syvään päähän koko aihetta.
2: Samoin kirjoista löytyy Aelredin kaltaisia teoksia. Hän oli ensin elänyt seksuaalista elämää ja vasta myöhemmin tehnyt munkinlupauksen. Hän korosti että kadonneen lampaan kohdalla pidättäytyminen on vaikeaa koska ihminen tietää mistä luopuu.

Eli viitostason testaamiseksi riittävät sen tyyliset hartauskirjat joita saatettiin tarjota tutustuttavaksi aivan aloittelevillekin munkeille. Mikä on tavallaan huvittavaa. Siksi, kun on ensin aamulla vemputtanut kaluaan vimmatusti, oli luontevaa ja helppoa mennä koettelemaan siveytensä tasoa luostarin kirjaston hartaimpien teosten osastolle. Valitettavasti tässä on mukana pieni koukku. Jos kirjastovierailun vuoksi kuuluu voihkintaa, muut munkit tietävät epäonnistumiseta. Mutta jos sieltä sen sijaan kuuluu "kyllä, kyllä" tai muita kannustushuutoja, tiedetään että uusi syvempi siveyden taso on saavutettu.