"Pertti Kurikan nimipäivät" on ehdolla euroviisujen laulukilpailuihin. Itse toivon että se voittaa 28. helmikuuta. Yhtye/Bändi/Pumppu on huomattu ulkomailla asti: "Independent kertoo, että PKN pyrkii lisäämään tietoisuutta Downin syndroomasta."
"Pertti Kurikan nimipäivät" ei ole euroviisuissa lisäämässä Downin syndrooman tiedostamista. He ovat soittamassa punkkia. Aika hyvää punkkia. Ärsyttävää että jos olet jotain niin pelkästään se, että teet jotain professionaalisti on yht'äkkiä jotain tiedostamisen lisäämistä. Toki monilla kasvaa tietoisuus kun he näkevät että vammainen voi esimerkiksi soittaa hyvin musiikkia. Ja olla punk sen sijaan että olisi joku aseksuaalinen yltiökiltti objekti jota voitaisiin hoivata ja joka olisi aina iloinen. Mutta tämä on sivutuote. Ei se mitä yhtye tekee.
Downin syndroomainen muusikko - joka ei soita mitään rippikouluhenkisten kitarapiirien "keharit on kivoja kavereita" -ideologisia lauluja - pitää nähdä muunakin kuin vammaisena. (Toki keharit ovat useinkin kivoja kavereita, mutta ei tätä jumalauta tarvitse erikseen mainita!) Mitä ne keksivät seuraavaksi? "Traumatisoituneet autistisia piirteitä omaavat miekkaililjat kiusaamista vastaan ja tiedottamassa rokotteiden lisäaineiden vaaroista?"
 |
3 kommenttia:
Itse henkilökohtaisesti vihaan tiedostamista! Mutta päätin kuitenkin soittaa jonkun heidän kappaleistaan tietyn yhdistyksen keskiviikkoisin pitämässä levyraatitilaisuudessa. Toivottavasti tämä ei johdu tiedostamisesta.
Minusta uhma on sosiaalinen indikaattori yksilön omanarvontunteen ja voimaantumisen noususta...
Minäkin uhmaan.
Lähetä kommentti