Johanna Tykkyläinen kirjoitti otsikolla "Katsopa uudelleen". Siinä käsitellään sitä että KKK -kaapuun pukeutuneen henkilön lipunheiluttelusta on tehty iso numero. "Miksi lipun heiluttelusta tehdään niin iso asia? Tuona iltana tapahtui samalla paikalla paljon vakavampia ja huolestuttavampia juttuja, jotka kertovat pahemmasta, kuin siitä, että lippua käytetään väärin." Kysymys on relevantti. Nähdäkseni KKK -kaavun kohdalla arvokeskustelua ja paheksuntaa ei tosin ole keskitytty lipun väärinkäyttöön. Se on ollut se mihin poliisi on keskittynyt. Koska asia nyt vain on rikos ja poliisin tehtävänä ei ole päättää että "laki on tyhmä joten sen noudattamista en valvo". Virkamiehen mielipiteenvapaus onkin tällä tavalla rajoitettua. Poliisi valvoo lakia eikä omia mielipiteitään. Kaikki muut taas ovat kiinnittäneet huomiota KKK -klaanin kaapuun. Joka on symboli siinä mielessä missä Suomen lippukin on symboli.
"Onko kenties helpompi puhua elottoman symbolin väärinkäytöstä kuin vihasta? Onko helpompi loukkaantua omasta puolestaan suomalaisena kuin niiden puolesta, joita KKK-asuun pukeutumisen on tarkoitus loukata?" Tykkyläiselle pitäisi vastata että on. Olen elänyt tiedostaen että ihmisiä ei ohjailla järjellä. Eikä heidän toimintansa selity järjellä. Sen sijaan tunteilulle on aina tilaa. Ja tätä tunteilua ohjataan ennen kaikkea symboleilla. Kenties on olemassa jokin Milan Kunderan mallinen aito aikuisuus ja kypsyys joka kestää symboleiden manipuloivaa voimaa. Mutta jos on, niin se on hyvin harvinaista. Massojen mielipiteitä käsitellään. Tykkyläinen on tässä varmasti kanssani huolissaan samoista seikoista ja hakee tolkkua. Minä vain olen ... no, kyynisempi kuin hän. Enkä näe kysymystä retorisena kysymyksenä joka herättää tietyn vastauksen.
"Suomessa lipusta on tullut pyhä esine, jolle on oma laki. Virallisen lipun mittasuhteista on tarkat ohjeet, kuten myös sen tangossa pitämisestä. Sitä pitää kohdella kunnioittavasti ja varovasti. Se ei saa edes koskea maahan, muuten se pitää polttaa, millä lukemattomia leiriläissukupolvia on peloteltu kautta aikojen." Rinnastus on tavallaan osuva. Mutta tosiasiassa tässä on Tykkyläisen tekstin ongelmallisin kohta. Tämän analogian rakentaminen on hänelle oleellisen tärkeä lopputekstin jälkeen. Ja tässä on tehty sellainen piilo-oletus jota voi helpostikin pitää huolestuttavana. Se nimittäin koskee Pyhän ja suojelun välistä yhteyttä.
* On toki totta että lippua kohdellaan kunnioittavasti. Ja että se tältä osin on hyvinkin perustellusti analoginen uskontojen Pyhän suojelun kanssa. Suomessa on erillistä "jumalanpilkkalainsäädäntöä".
* On pienemmässä määrin totta myös että ihmisiä on lakikirjassa "peloteltu" jopa puolella vuodella vankilaa. (Lakikirja ei toki tosiasiassa mitään pelottele, mutta se pelottelee sitä samalla tavalla kuin maahan pudonneen lipun käsittelyohje pelottelee partiolaisia. Tykkyläisen käyttämällä "pelottelun" mallilla. Jossa on jokin sisältö kuitenkin, vaikka se onkin hitusen liioitteleva, käsitteen voi ymmärtää ja jossain määrin hyväksyäkin.)
* Kuitenkin tuon Pyhä -sanan käyttämisessä on konnotaatioina se, että vain yliluonnollilsia asioita tulisi erityissuojella. Olen uskonnottomana usein tullut siihen tilanteeseen että uskonnoissa olisi jotain erityistä joka ansaitsee suojelun. Tämä on Pyhyys. Ja se on määritelty yliluonnolliseksi. Tilanne onkin tästä sitten mennyt siihen että ihmisillä ei ole "samanlaisia oikeutuksia". Ei vaikka laki teknisesti kieltää syrjinnän ja eriarvoistamisen. Sillä ihmiset tekevät kuten Juha Molari on tehnyt, eli määritellyt että Pyhä vaatii erityistä suojelua ja ihmisten Pyhyyden kokemuksia tulee suojella. Ja että ateisteille ja muille ei-yliluonnollisiin uskovilla ei ole mitään tälläistä Pyhyyttä. Ja siksi he eivät tarvitse mitään suojelua. Itse näen että ihmisille tärkeät mielipiteet loukkaavat ja ovat heille henkilökohtaisesti tärkeitä riippumatta siitä sidotaanko siihen yliluonnollista. Mutta maailma toimii kuten Molari. Tykkyläisen lausunnossa onkin konnotaatioita siihen suuntaan että lipun kunnioitus on naurettavaa koska siihen ei liity tuota yliluonnollista elementtiä. Joka on kyllä aivan käsittämättömän pelle asenne.
"Lipulle lauletaan lauluja, joiden sanoja syvemmin pohtiva niitä tuskin kykenee allekirjoittamaan. Ainakin minua Siniristilippumme-laulun sanat häiritsevät: ”Siniristilippumme, sulle valan vannomme kallihin: sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” En vanno mitään lipulle." Näkemys on toki helppoa rinnastaa vaikka siihen miten minä suhtaudun uskontunnustukseen. Jota en muuten myöskään vanno. En vaikka minua raahataankin kirkkoon ja sosiaalinen paine painostaa tähän vahvemmin ja useammin kuin Tykkyläistä on painostettu lippuvalaan.
Toki Tykkyläinen tiedostaa jotain "Ja on paaaaaljon asioita, joita haluan enemmän, kuin elää ja kuolla lipun puolesta.
Lippu on symboli – vertauskuva, joka on osa sitä, mitä se symboloi." Lipun puolesta kuoleminen ja maan puolesta kuoleminen ovat hieman eri asia. Vaikka tosiasiassa "Lippulaulu" yrittää nimenomaan hämärtää näiden kahden välistä eroa. Maan puolesta kuoleminen rinnastetaan lipun puolesta kuolemiseksi. Koska juuri näin symbolit toimivat. "Tässä tapauksessa Suomea. Joku raja tulisi kuitenkin pitää näiden kahden välillä. Suomi valtiona on paljon enemmän kuin lippu. Ei maamme kärsi siitä, jos lippu leirillä vähän käväisee maassa. Maamme kärsii, kun porukka ottaa väkivallalla vastaan apua tarvitsevia ihmisiä ja heidän auttajiaan." Tämä on tietenkin hyvin totta. Mutta yhtä hyvin voisi sanoa että se, että minä - vaikka jumalanpilkkapäivän kunniaksi - pilkkaisin Pyhää Henkeä, tai tekisin loukkaavia pilakuvia Jeesuksesta tai Muhammadista, tuottaisi kärsimystä maahan. Sen sijaan se että ihmisiä laitetaan vankilaan tämänlaisista tuottaa eettisen tahran.
Voin siis olla Tykkyläisen kanssa yhtä mieltä siitä että "Ei maata pilaa, että lippua heilutellaan rasistisessa mielenosoituksessa. Maata pilaa se, että yleensä on rasistinen mielenosoitus." mutta samalla en voi olla huomaamatta että yhden symbolin alle redusoidaan ihmeellisiä asioita "Jos haluaa kaiken sen hölmöilyn keskellä lippua katsoa, niin voisi kiinnittää huomionsa lipussa olevaan ristiin. Se kertoo, mistä kaikki maassamme oleva hyvä on lähtöisin. Se myös kertoo, mikä on ainoa toivo, että pahakin saataisiin fiksattua. Kristus ennen kaikkea." Nähdäkseni risti nimenomaan on symboli joka ei kerro että eläisimme jossain kristittyjen maassa jossa ateistejen pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan. Ja jos maamme olisi tämänlainen kristillinen maa - eli lipun risti konkretisoisi symbolisesti tätä kristillisyyttä nykyajassa eikä vain kristillistä historiaa -niin siinä tilanteessa ollaan hyvinkin ilmapiirissä joka palautuu siihen rasistiseen mielenosoitukseen. Ongelmana ei ole se että lipussa on risti. Ongelmana olisi se että maassa olisi kulttuuri joka vihaisi uskonnonvapautta, mielipiteenvapautta ja jossa kontrollivaltaa yllettäisiin teokraattisesti islamilaisista rosvokalifaateista oppia hakien ihmisten henkilökohtaisiin asioihin. Siksipä sinisen ristin poistamista - eli Suomen lipun muuttamista ranskan sotalipuksi - ovat ehdottaneet lähinnä kristityt jotka naureskelevat sille että ateistit haluavat poistaa kultuuristamme kristittyjen öyhöttämistä. Ja kristityt hyppäävät into piukealla symbolien perään, koska miksipä ei. Vain kristitty pystyy näkemään rinnastuksen relevanttina. Sillä heillä ei ole Kunderan symbolikypsyyttä ja aikuisuutta. Ei edes silloin kun ajavat pintatasolla tämänlaista symboliaikuisuutta. Mutta heidän oppinsa onkin jossain määrin "lapsiksi jälleen". Ja silloin lelu muuttuu todelliseksi. Koska, no, tämänlainen vaatii toimivaa symbolifunktiota.
Asian huvittavuutta voi lisätä se, että suvaitsevaisuutta korostava liberaali papisto on siirtynyt siihen että Raamattu ja kristinusko eivät ole konkreettisia tosiasioita vaan metaforia, tarinoita, eksistentiaalisia puolia avartavia vertauksia ja vastaavia. Eli kristinusko itsessään olisi yksi suuri symboli. Perinteiset fundamentalistit sentään kokevat että Jumalan olemassaolo, Jeesuksen historiallisuus ja se vaelsiko Mooses todella 40 vuotta erämaassa ja onko Araratvuorella Nooan Arkin jäänteitä merkitsevät jotain. He ovat kenties erehtyneet mutta he eivät sentään pidä kristinuskoa pelkkänä symbolina..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti