Avomielisyyttä lähestytään esimerkiksi seuraavan tyylisillä aforismeilla ; "Open-minded people don't impose their beliefs on other. They accept all of life's perspectives and realities, doing their own thing in peace." Ajatus on ymmärrettävä. Siinä on ytimessä individualistinen asenne. Joka varmasti selittää siitä miksi "avomieliset ihmiset" usein korostavat toisinajattelun tärkeyttä silloinkin kun ovat käveliä kliseitä.
Toki tässä on myös omituisia twistejä. Voidaan nähdä että avomielisyys on tässä sekä määritelty että esitetty. Kun tämänlaisia aforismeja näkee internetissä, olo on aina vähintään rippusen viisto. Sillä tässä mainostetaan ja levitetään ajatusta joka on moralistinen. Minkälainen avomielinen ihminen on ja minkälainen pitää olla. Ja se on esitetty julkisesti. Määritelmät ovat uskomuksia siitä miten asiat ovat. Ja miten tässä kunnioitetaan kaikkia perspektiivejä kun esimerkiksi asioista möyhääminen estetään.
Mistä päästäänkin seuraavaan vaiheeseen. Rauha jota tässä haetaan takaa on konfliktien välttämistä sensuurilla. Asioista kertominen on julistamista "impose their beliefs" sen sijaan että oltaisiin rauhassa "doing their own thing in peace". Mutta tässä sensuurissa on pointti.
Pointti joka näkyy kenties voimakkaiten tämän hetken sairaaloissa.
Sairaalat ovat ulkoasultaan lähes standardoituja paikkoja. Ja niiden ideana on, että kaikki on hyvin säädeltyä. Tämä on tietenkin tarpeen koska potilaiden elämäntapojen kunnioittamisen sijaan on heitä altistettava erilaisille hoidoille jotka vaativat tiettyjä prosesseja.
Sen lisäksi terveydenhoidon työntekijöillä on rajoitteita. Heidän työskentelyssään on esimerkiksi uniformuja. Nämä ovat pelkästään olemassaollessaan erikoisia. Sairaanhoitajien on käytettävä tiettyä pukua. Lisäksi heillä voi olla erilaisia rajoitteita. Esimerkiksi korvakorujen määrää, näkyvien tatuointien peittelemätöntä esittelyä paljaalla iholla jne. rajoitetaan. Tietämäni mukaan sairaanhoitajan työsopimuksessa on kielletty meikkivoiteen käyttö. (Ulkomailla rajoitteita voi olla vielä enemmän. Esimerkiksi poikkeavat hiustyylit tai parransänki voidaan kieltää työsopimuksella.)
Näiden rajoitteiden tärkein tehtävä on välttää konflikteja. Rajoitteita käytetään pääasiassa siksi että hoidossa olevien on koettava olonsa edes kohtuullisen mukavana. Ärtynyt mieli ja stressi vaikuttavat varmasti paranemiseen. Lisäksi jos joku vanhoillisempi mummo tarvitsee hoitoa, hän tuskin paljastaa noloja intiimialueen vuotojaan - jotka voivat olla relevantteja hänen hengissä selviämiselleen - avoimesti homoseksuellille ja tätä mainostavasti pukeutumalla esilletuovalle. Toisaalta tämänlainen pikkumainen narina vie sairaanhoitajien aikaa vakavammalta työltä ja voi vaikuttaa siihen miten mukautuvia potilaat ovat erilaisiin hoitoihin. Sairaanhoitajan työ on kuitenkin tietääkseni kohtuu raskasta suorittavaa, melko likaista ja paikoin kiusallistakin työtä. Lisäksi leikkausalueen hygienia voi vaatia sitä että mitään glitterinhitusia ei saa varista ihmisestä kuin hilsettä "lumihuippuisesta" päälaesta.
Ongelma on tietenkin siinä, että tämä kaikki on jollain tavalla ilmaisunvapautta vastaan. Saako sairaanhoitaja käyttää islamintyylistä huppua? Onko Raamatullisen fundamentalismin julistaminen potilaille asiallista vaikka tohtori tai sairaanhoitaja itse kuinka uskoisi vaikka tuplasti kovemmin kuin Sakari Orava? Saako naamalävistetty taitava miessairaanhoitaja vaatia, sanotaanko "traditionaaliselta" vanhukselta sitä että tämä vaan ohittaa em. naamalävistyksen tapaisen pikkuasian?
Yleensä näissä on menty potilaan ehdoilla. Jopa niin, että jos meillä on hypoteettinen mutta stereotyyppinen potilas joka on saanut stereotyyppisen HI -viruksen homoseksuaalissa stereotyyppisessä takatuuppauksessa, mutta ei tiedä tästä viruksesta vaan ainoastaan tästä seksistä, hän tuskin haluaa yhtä avoimesti kertoa tapahtumasta jollekulle jonka pukeutuminen viittaa näkyvästi sellaiseen vanhoilliseen uskontoon jonka mukaan homot pitäisi kivittää ja joissa seksuaalitaudit ovat ansaittu Jumalan kosto synnistä. Etenkään jos sananvapautta ei ole rajoitettu ja hän saa avoimesti julistaa näitä näkemyksiään jotka ovat stereotyyppisen mutta kuitenkin aivan realistisen odotusarvon mukaan vahvasti läsnä.
Tämä johtaa erikoisiin asioihin.
Kouluissa selitetään usein että jos uskonnolliset symbolit, kuten ristit, poistetaan niin arvotyhjiö täyttyy jollain. Kuitenkin sairaalat ovat hyvä esimerkki julkisesta tilasta jossa pyritään neutraaliuteen. Itse asiassa sairaalat ovat hyvin lähellä sekularismia. Ne ovat itse asiassa täysin sekulaareja. Ne ovat niin sekulaareja että harva sekulaari ajaa yhteiskunnassa samantasoista uskonnollisten symbolien täyskieltoa työntekijöiltä ja infrastruktuurilta. Sairaalat ovat toisin sanoen äärisekularistisia paikkoja! Eikä kukaan valita.
Sairaalat hakevat neutraaliutta. Ja tätä haetaan alkuun kuvaamani avomielisyyden vuoksi. Jokainen potilas otetaan potilaana eikä identiteettinsä jatkeena. Tuomitseminen ja moralisointi kuuluu pastoreille (jos nykyään heillekään). Tavoitteena on luoda tila jossa voidaan hoitaa laajalla diversiteetillä erilaisia ihmisiä jotka tarvitsevat lääketieteellistä apua. Ja siksi sairaaloissa on rajoitteita. Jotka ovat ilmaisunvapauden kannalta sensuristisia.
Toki asiat eivät ole aivan näin yksinkertaisia. Neutraaliuteen nimittäin oikeasti liittyy jännittävä ongelma. Sitä voisi kutsua "tasapäistämisharhaksi". ; Sen ydin on siinä että jos tämänlaisista rajoitteista päättävät ihmiset eivät välttämättä ole kovin vaihtelevia. Ja jos tälläinen ryhmä päättää siitä mikä on neutraalia, käy helposti niin että normaali ja neutraali on sitä mitä he ovat. Tällöin rajoitteet tosiasiassa iskevät toisinajattelijoihin eivätkä siihen ovatko asiat konfliktia herättäviä tai provokatiivisia. Se mitä nämä päättävät tahot pitävät tavallisena muuttuu universaaliksi normaaliudeksi. Riippumatta siitä onko näin laajemmassa "ihmismassassa". Barbara Flagg onkin kuvannut ilmiötä teoksessa "Critical Whiteness". Hänen mukaansa lainsäädännössä neutraali "yleiskulttuuri" rajoitteineen pitää sisällään piirteitä jotka ovat lähempänä keskieurooppalais-amerikkalaista kuin vaikkapa latinalais-amerikkalaisten tai afrikan-amerikkalaisten kulttuuria.
Tämä vaikutus onkin varmasti läsnä kouluissa jossa avoimesti ateististen laulujen esittäminen yhteislauluna on mallia "ei edes tapahdu" - ja johon ei taatusti suostuta millään ehdoilla - kun taas "Suvivirren" poisjättäminen olisi verisen boikottia vaativan puolustamisen aihe. Ja tämä toisaalta muistuttaa siitä että kenties sairaalatkaan eivät oikeasti ole niin neutraaleita kuin voisi luulla.
Toisaalta vaikka sairaaloissa onnistuttaisiinkin, niin on syytä muistaa että sairaalat ovat myös helvetin tylsiä, kuivia ja tomuuntuneita paikkoja. Sellaiseen on tarve joskus joutua. Mutta ei sellaisessa kukaan halua elää, varsinkaan pitkiä aikoja. Kai siksi meillä on liialta laitostumiselta ja kärsimyksiltä suojelevia puheita eutanasiasta. Toki tiedän toisenkin paikan kamalan. Sellaisen oikein tylsän ja nukuttavan paikan monille. Peruskoulun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti