Viimeinen linnake?

Ylioppilaslehdessä kirjoitettiin siitä, että onko evankelisluterilainen kirkko humanismin viimeinen linnake. Tätä kysymystä lähestytään kirja-arvostelun kautta. (Mikä on varsin omituinen tapa tehdä oikein mitään.  Mutta menkööt.) Michel Houellebecqin "Alistuminen" on teos jonka kautta asiaa peilataan.

Kysymys on siitä tärkeä että monelle modernille hipsterille ajatus humanismista liittyy helposti ns. sekulaariin humanismiin. Ja sen linnake kirkko ei ole. Itse asiassa kirkko on periaatteessa aina ilmaissut nimenomaan antisekulaareja kannanottoja. Se puoltaa esimerkiksi uskonnon julkistan näkyvyyttä. Mutta muutakin humanismia on ja tässä mielessä kirjoitus on kiinnostava. Vähintään muistutuksena tästä.

Mielenkiintoista on myös se, että teksti näkee dystopiana asiat jotka yleensä liitetään ongelmiksi joita uskonto tuottaa. Yksikulttuurisuus, se että perhe - eikä yhteiskunta - tuottaa hyvinvoinnin ja siksi sosiaalituka on minimoitu. Kaikki dystopian piirteet ovat PerusSuomalaisten haluamia. "Kunnia on jälleen niiden, joille se kuuluu: kodin, uskonnon ja isänmaan. Perhe on taas yhteiskunnan peruspalikka, ja perheen pää on mies. Naisen tehtävä on kasvattaa lapsia. Siihen heitä oikein kannustetaan lisäämällä kotihoidon tukia. Perheen puolesta tehty työ on työtä isänmaan puolesta, ja ammatti parasta, mitä isä voi pojalleen antaa. Poika oppii pärjäämään. Tietää, miten leipä tuodaan pöytään. Suuryritysten tuet on leikattu, mutta pienyrittäjyyteen kannustetaan sitäkin enemmän. Koulutuksessa huomioidaan perinteiset arvot ja uskonto, sillä vahva kansakunta on kulttuurisesti yhtenäinen. Monikulttuurisuutta ei ole, ja ongelmalähiöiden jatkuvat levottomuudet ovat rauhoittuneet. Sosiaalitukia on leikattu, siivellä eläjiä ei suvaita. Hyvinvoinnin luo perhe, ei yhteiskunta."

Toki dystopiaa lähestytään siten että voittajauskonto ei olekaan kristinusko vaan islam. Ja tätä kautta teksti palautuukin itse asiassa PerusSuomalaisten tulevaisuuden pelkoihin lähes 1:1. (Minun on vaikeaa nähdä kirkkoa torjumassa PerusSuomalaisia. Minun on sen sijaan helppo nähdä PerusSuomalaiset arvostamassa kirkkoa.) Mielenkiintoinen kulma - se joka kenties tulisi muistaa myös aina kun yhdistää liikaa PerusSuomalaista ja maahanmuuttokritiikkiä rasismiin tai islamofobiaan - on se, että kysymys ei oikeasti ole islamkriittistä vaan lähempänä Hofstadterin kuvaamaa anti-intellektuellismia. PerusSuomalainenkin pelkää suurelta osin "punavihreän median mädätysvoimaa". Ja tätä on vaikeaa nähdä islamofobiana tai rasismina. "Houellebecq on moralisti, mutta hän voi olla aivan oikeassa siinä, että liberaali kapitalismi ja individualismi ovat mädättäneet yhteiskunnan arvot. François’n hahmo alleviivaa tutun uhkakuvan siitä, miten ihminen vailla arvoja on tyhjä. Hän on mädättäjä, jolta liiallinen vapaus on vienyt kyvyn nauttia mistään."

Tässä ei toki ole uutta. Uutta on se, että kirkko nähdään tämänlaisen vastaisena linnakkeena. Teemana on se, että kirkko ajaa hyvinvointivaltiota. Tämä onkin tullut varsin hyvin esiin esimerkiksi Kari Mäkisen lausunnoista. Kirkolla on valtaa ja vastaavaa. Se on instituutio. "Todellisuudessa kirkosta on tullut järjen, edistyksen ja ihmisyyden ääni, ja oikeastaan liberaalimpi kuin valtiosta. Kirkko edustaa sitä hyvinvointivaltioajatusta, joka muualla vaietaan kuoliaaksi. Suomen valtiovallan lähimmäisenrakkaus on valikoivaa ja näytösmielistä hyväntekeväisyyttä. Koululaitoksen ja yliopistojen sivistysaate on riippuvainen siitä, millaisiin budjettikehyksiin se pakotetaan. Luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen on ainoa valtaapitävä, joka on ääneen huolissaan yhteiskunnan eettisen perustan romahtamisesta ja kansainvälisen talouden vaatimusten säälimättömyydestä. Hän puolustaa vähemmistöjen oikeuksia ja naispappeutta."

Kysymys on siitä kiinnostava, että periaatteessa kirkko todella on viimeinen linnake. Nykyään tosin voidaan huomata että enemmän arvolausuntoja tulee sosiaalisessa mediassa. Tämä on mielestäni humanismin näkyvämpi linnoite. Se ei tosin ole organisoitunut määrätyn johtajiston ja budjetin ympärille. Se on joustavampi, elävämpi, ja suttuisempi tartuttava.

Jossain määrin Ylioppilaslehden artikkeli nojaakin vanhaan järjestelmään jossa instituutiot ja virallinen lehdistö olivat ydinasia kun katsottiin valtaa. Nykyisin lehdistön mahti on kuitenkin murentunut - mikä näkyy esimerkiksi lehdistön rahoitusvaikeuksina. : Ja Jopa perussuomalaiset tietävät että tosiasiassa liberaalit eivät myllää arvotyhjiössä sanan täydessä mielessä. "Hyysääminen" -termi on sidottu liberaaleihin vahvasti aivan siksi että Kari Mäkisen ihanteet ovat myös liberaalien ihanteita. (Itse asiassa Kari Mäkinen on arvoliberaali kirkossa. Eli ei niin että liberalismi on arvotyhjiö kirkon ulkopuolella.) Tämä hyysääminen on juuri sitä "hyvinvointiyhteiskuntaa" eikä "taloudelliseen kilpailukykyyn perustuvaa menestysyhteiskuntaa".

Toisaalta kirkko on myös vanhoillisten linnake, sillä sieltä löytyy kaikenlaista. Cherry Pickingin tai vahvistusharhan makua ; Se että kirkon sisällä ollaan jokaisesta asiasta montaa eri mieltä johtaa väistämättä siihen että joskus kirkon edustaja sattuu myös olemaan oikeassa. Tämä ei tarkoita että se johtuisi kirkosta tai uskosta vaan kyseessä on tilastollinen väistämättömyys. Kirkolla onkin itse asiassa valtavan menestynyt PR -strategia ; Se kertoo menneisyydestä tarinoita siten että hyvät kristityt huomataan ja pahat kristityt unohdetaan.

Näistä heikkouksista huolimatta olisin halukas näkemään kirkossa muutosvastarintaista jähmeyttä juuri siksi että se on instituutio, peräti kulttuuriperinteeseen lähinnä rituaalivallalla sidottu byrokraattinen instituutio. Se ei aja ja edistä asioita vaan pitää niitä ennallaan. Kirkko on uskonnollinen järjestelmä joka on "malli yhteiskunnalle ja malli yhteiskunnasta". Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä että se ei seuraa populistisia voimia vaan on nimenomaan enemmänkin valtion kirkko kuin kansan kirkko. Kirkko ajaa hyvinvointivaltion mallia vielä kun muut ovat siitä luopuneet.

Ongelmallista mellakointia ei ole odotettavissa hallitukselta vaan ihmisiltä joihin hallituksen päätökset vaikuttavat. Sekä esimerkiksi uusnatseilta, antifasisteilta jne. äärisuunnilta.) Kirkko tuppaa olemaan "viimeinen linnake vähän kaikelle". Hyvässä ja pahassa. (Siellä jurnuttaa vielä naispappeuden vastustajiakin.) Jälkiviisaasti painotetaan että on aina ollut hyviä. Ja sitten ollaan luontevasti mukana kun joku muu on ensin käynyt arvostuspainotusten muuttumiset. Kirkko on yleensä jarru, muutosvastavirtavoima. Mikä ei ole välttämättä huono asia. Siksi viimeisen linnakkeen rooli sopii sille hyvin.