Olen huomannut pseudotieteiden kanssa sen, että he ovat useimmiten hyvin postmoderneja. He lähestyvät asioita näkökulmien ja intressien kautta. Heistä on tärkeää että on vapaus katsoa asioita tietyistä näkökulmista. Ja jos heitä kritisoidaan he näkevät että torjuminen koskee nimenomaan näkökulmaa. Tälle vastustamiselle haetaan motiiveja. Ja puhutaan sensuurista.
Kuitenkin yleensä kun "skientisti" tai muu "tiederunkkari" vastustaa pseudotiedettä syynä on metodiikka. Heille kysymys ei tavallaan ole lainkaan näkökulmista vaan siitä miten nämä näkökulmat perustellaan. Pseudotieteilijälle tärkeää on johtopäätös, ja asioita lähestytään tästä johtopäätöksestä kautta. Skientisti taas luottaa enemmän tiettyihin metodeihin ja hän on "maailmankuvallinen" esimerkiksi sitä kautta että hän vaatii tiettyä todistamisen menettelyä.
Siksi kun homeopaatti riitelee skeptikon kanssa, skeptikolla ei ole dogmaa homeopatiasta vaan esimerkiksi kaksoissokkokokeesta. Homeopaatilla sen sijaan on dogma homeopatian toiminnasta. Johon hän luottaa kaksoissokkokokeissa epäonnistumisesta huolimatta.
Ja täsmälleen sama näyttää tapahtuvan journalismissa.
Maahanmuuttokriittisessä linjamassa moni seuraa MV -lehteä koska se esittää asioita ja näkökulmia joita muut lehdet eivät kerro. Tässä usein hoetaan sitä miten journalistit ovat sortuneet tietynlaisiin näkökulmiin. Intresseiksi haetaan punavihreää arvomaailmaa. Ja nämä ovat niitä asioita joiden varaan mediakritiikki rakennetaan. Väärää mielipidettä edustavaa valtamediaa voidaan katsoa kaksi minuuttia ja "tietää asioiden todellinen laita". Sama tietysti tapahtuu uutisissakin. "Mitä todella on tapahtunut" on jotenkin tiedossa uutisista huolimatta.
Mitä enemmän olen seurannut maahanmuuttokeskustelua, sitä vahvemmin näyttää siltä että se mitä usein kutsutaan "rasismiksi" on enemmän postmodernia maailmankuva-intressi -narraatioihin sidottua salaliittoteoriointia kuin jotain vihaa ei-valkoisia kohtaan. Tarina on se, että on erityinen vihervasemmistolainen salaliitto joka pyrkii saamaan maan kaaokseen "haalimalla tänne maahanmuuttajia" jotta tulee sekasorto ja voidaan toteuttaa kommunistinen vallankumous. Tai vastaavaa. Siksi intresseillä tuomitaan hyvin tiukasti. Syntyy syytteitä joista kenties leimallisin ja näkyvin on se, että "Helsingin Sanomia" kutsutaan "Pravdaksi".
Valitettavasti kun sitten katsoo esimerkiksi asiallista MV -lehden saamaa kritiikkiä, se koostuu tyypillisesti siitä että kritisoidaan faktantarkistusta. Sitä että lehti ei tee journalistista työtä eli kerää aineistoa, tarkkaile paikalla erilaisissa tapahtumissa. Ja raportoi niin että tosiasiat on tarkistettu tai todistettu jotenkin.
Itse olen sitä mieltä että ei ole oikeasti mitään "journalistiikkaa" tarkkailu-tiedonkeruu-faktantarkistus -linjaman ulkopuolella. Siellä on vain propagandaa. ; Itse asiassa on tunnettu taho joka leikki lehdistöä. Ja jossa oli näkökulma jota tuettiin ilman journalistista työtä ; "Правда". Jos analogiaa haluaa hakea niin HS ei ole se lehti johon Pravda -vertausta pitäisi liittää. Jos analogia tähän lehteen olisi nykyajasta haettava, niin laadukkaampi ja osuvampi analogia saadaan laittamalla vertailuun MV -lehti. Tietyn ideologian "asioiden kuvausta tietystä näkökulmasta arvostetaan. MV -lehti kertoo asiat niin että arvon ideologistit kokevat että lehti kertoo sen 'mitä oikeasti on tapahtunut'. Sen minkä he tietävät ennen lehden ostamistakin. Koska tehtävänähän ei ole tarkastella maailmaa kriittisesti ja tosiasiat tarkistaen. (Vaikka rehellisesti sanoen maahanmuuttokritiikkiä tästä näkökulmasta voisi olla tarpeellistakin tehdä "Nyky-Suomessa".) Vaan nimenomaan tuomita ne tahot jotka tietty ideologia on jo ennalta tuominnut ja kutsuu tätä tuomiota emootiotasolla 'asioiden todellilsen laidan tietämiseksi'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti