Uhatut

"Säästösyistä tunnelin päässä oleva valo on sammutettu."

Viime aikoina on kuultu paljon uutisia erilaisesta aggressiivisuudesta. On heitelty polttopulloja ja oltu muutoin aggressiivisia. Jos tähän kysytään syytä, yleisin vastaus on helposti rasismi tai islamofobia. Tai vaihtoehtoisesti se, että on hyvä että provosoituminen on ymmärrettävää mutta ei ehkä hyväksyttävää koska maahanmuuttajat. Esimerkiksi lastaan pakolaiseksi määritellyn pehmolelun pahoinpitelyyn aktivoitunut mies oli muutenkin "mallia varsin mielenkiintoinen". Toiminta on helppo nähdä rasismiksi tai ihmisryhmän vihaamiseksi koska se nyt on aivan eksplisiittisesti ilmituotu asia.

Tämä Päivä -blogissa kuitenkin tuotiin esiin talouspuoli. Hän käyttää esimerkkinä Runosmäken tapahtumia "Runosmäellä tosiaan oli keskustelutilaisuus jossa turvapaikanhakijoille ei löytynyt puolustajia. Homma meni rasistiseksi huuteluksi ja petossyyttelyksi, jopa poliisia tarvittiin. Turvapaikanhakijoille ei löytynyt puolustajia, sen sijaan raiskaajahuutelut ja uhkailut lensivät luontevasti - ja kyseessä ei siis ollut mikään Suomen Sisun tapahtuma, vaan pienen paikkakunnan keskustelutilaisuus. Paikallaolijat olivat niitä tavallisia Suomalaisia." Asenteen takana ei ole viha ihmisiä kohtaan, vaan nimenomaan ajatus siitä että omassa maassa on apua tarvitsevia ihmisiä. Ja maahanmuuttajien tuomat lisäkulut uhkaavat heitä. Mikä on aivan luonnollista jos uskotaan että kilpailukyky on heikentynyt. (Mitä se monien mukaan nimenomaan ei olisi.) "Runosmäki on kriisitietoinen kuten Sipilä ja EK asian ilmaisivat. He ovat sisäistäneet "palavan porauslautan" retoriikan jota meille on puskettu nyt jo pitkään. Jos emme heti leikkaa, hyvinvointivaltio hajoaa! Olemme vaarassa, pelätkää! Pelottelulla on tarkoitus: luoda pohja hallituksen leikkauksille, joihin ei suostuta ilman sopivaa pelkoa. Mutta valitettavasti jos kansalaisten perusturvallisuutta järkyttää, seuraa siitä kaikkea ikävää."

Onkin hyvä tiedostaa että esimerkiksi natsien nousu liittyi talousromahdukseen. Ranskan vallankumouksen takana olivat tuloerot, yhteiskunnan heikoimpien aseman epävarmuus ja taloudellinen uhka. (Jota eliitti korkeintaan lietsoi, mutta joka ei olisi saanut massoja liikkeelle ilman uhan olemassaoloa. Tai mielikuvan sellaisesta luomista.) Suomen sisällissodan takana oli pitkään jatkunut politiikka jossa suuret tilat menivät vanhimmalle pojalle ja näitä ympäröi väestönkasvusta kärsivä maa jossa sama määrä maata jakautui yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. ... Itse asiassa pidän Jared Diamondista siinä mielessä että hän korostaa juuri näitä "materiaalisia puolia". Tämä on tarpeen kun ideologiakeskeiset intressien seulomiset - jotka ovat paljolti saaneet valtansa ja ytimensä postmodernismista - ovat puoluekannasta riippumatta niin voimakkaita. On hyvä tiedostaa että kysymys ei ole pelkästä "islamismista" tai "rasismista".

Eivät edes silloin kun ongelmatapaukset olisivat todellisia ja näkyviä. Ilmoilla on näyttänyt olevan myös sitä että kohuja rakennetaan ilman tätä faktuaalista pohjaa. Uhan kokemus halutaan siirtää johonkin kohteeseen. Ja silloin kelpaa mikä tahansa kohde. ; Siksi nostinkin esiin erilaisia väkivaltaisia liikehdintöjä. Niissä vihan ja aggression kohteet ovat vaihdelleet. Mutta taustatilanne on ollut "vähintään jokseenkin samanlainen".

Onkin kiinnostavaa että monissa näissä maahanmuuttajille vihaisissa kommenteissa mainitaankin aivan suoraan kotimaan mummot ja vastaavat. Nämä tulkitaan helposti tekosyyksi. On kuitenkin nähtävissä että ilman maahanmuuttajia vihan kohde olisi kenties jokin toinen. Ja se, että viha ei kohdistu vaikka työttömiin jotka "loisivat ja uhkaavat kansantalotta" johtuu siitä että kohde on tällä kertaa maahanmuuttajat. Ja se että tuottavuuden romahtamisen pelossa ei hyökätä mummojen kimppuun vaan maahanmuuttajien kimppuun saattaa sitten johtaa siihen että on helpompaa vihata maahanmuuttajia. Mutta aggression synnyttäjänä se on sekundaarinen.

Ajatus on oikaestaan aika luonteva. Jos ihmisellä ei ole taloudellista tai muutakaan uhkaa, hänellä on yleensä ns. paljon menetettävää. Sitten kun menetettävää ei ole, "pelin henki" muuttuu oleellisesti. Siksi rasismi ja vastaavat tuskin ovat kovin primaareja syitä mellakoimiseen. Olemme motivoituneita viittaamaan ihmisten aatemaailmaan heidän toimiensa selittämisessä. Redusoimme ihmiset kannattamiinsa ideologioihin (islamisti, natsi, rasisti) ja rotuun tai siihen rinnastettavissa oleviin epämääräisempiin mutta konnotaatioiltaan negatiivisesti ladattuihin kansanryhmänkuvauksiin (neekeri, valkoinen roskaväki). Ja unohdamme että ihminen elää myös leivästä.

Jos hyvinvoiva rasisti on rasisminsa motivoima hän saattaa kokea mielipiteensä vainotuksi koska jos hän sanoo sen omalla nimellään, hän saa kovaa kritiikkiä. Rasismi voi motivoida hänet mekkaloimaan internetissä. Ja kasvojen menetys voi saada hänet mekkaloimaan anonyyminä. Mutta jos tämä sama rasisti lähtee hakkaamaan erirotuisia, taustalla on rasismin lisäksi joko mielenterveyden häiriö tai sitten hänen sosioekonominen statuksensa on sellainen että hän ei oikeasti menetä mitään. (Jos on hyvin veloissaan ei ole edes vuokra-asuntoa menetettäväksi. Vankila on tässä tilanteessa katto pään päälle ja ruoka.)

Olen itse asiassa saanut hieman seurata tätä viime päivinä.

Osittain omakohtaisestikin. Työpaikkani on nimittäin ajettu konkurssiin. Kun vielä muutama vuosi sitten toiminta oli ns. "aivan validia liiketoimintaa" ja markkinatutkimusfirmamme oli varoissaan niin että meitä käytettiin ulkomaanmatkoilla (toki vain Tallinnassa) ja meillä oli erilaisia ravintolayhdessäoloja (toki vain pizzerioissa). Takana oli isoja projekteja, kuten osaltaan - toki ei yksin - esimerkiksi paljon puhuttu "Helsingin Sanomien" formaattiuudistuksen kartoitus. Sittemmin markkinatilanne leikkasi muutamia tärkeitä asiakkaita. (Firma teki projekteja ns. alihankintana.)

Pidin työstä, mutta kun kuulin firman alasmenosta olin hyvin ei-motivoitunut tekemään sitä. Vaikka luulisi että sitä olisi voinut ottaa "viimeiset kivat". Toisaalta tätä edelsi epävarmuuden aika jolloin tarjottiin vain löysää hirttä. Eli massimiehet miettivät erilaisia maksuratkaisuja. Tämän aikana oli erikoista nähdä miten ihmiset loivat informaatiotyhjiössä erilaisia narratiiveja tulevaisuudesta. Ja nämä kertoivat lähinnä näiden ihmisten perusasenteesta elämään. Itse sanoin että en halua niihin ottaa kantaa koska ne eivät ole tärkeitä. (Tosiasiassa ne olivat tärkeitä, niissä vain ei ollut relevanttia informaatiota joten ilmaisin itseäni väärin.) Nyt minulla on alkamassa elämäni ensimmäinen työttömyysjakso. Joka toivon mukaan päättyy pian.

On selvää että tämänlaisessa tilanteessa menetettävää on paljon vähemmän ja asiat ahdistavat. Kun tuloja leikataan, on syytä laskea menoja entistä tarkemmin. Lisäksi työ antaa usein tunteen siitä että on tarpeellinen. (Onneksi minä saan esimerkiksi huoltaa yleiskäytössä olevia miekkoja miekkailukoululla joten elämäni on edes jokseenkin merkittävää jollekin.) En toki ole kiukkuisempi tässä muuttuneessa tilanteessa - koska olen aina kiukkuinen. En kyynistynyt koska olen jo läpitunkevan kyyninen. (Siksi minun ei tarvinnut itkeä pankrotin vuoksi - toisin kuin eräiden muiden, etenkin niiden optimistien jotka latasivat narraationsa täyteen ns. valheellista toivoa.) Kuitenkin perusturvallisuudentunteeseen pian alkava työttömyys tuo ison loven.
1: Samalla on ollut selvää että nykyisessä markkinatilanteessa on hämmästyttävän vaikeaa saada töitä. Olen ehtinyt täyttää hakemuksia. Ja minulla kuitenkin on sekä pitkä ja aukoton työhistoria että ihan hyvä opintotausta. Ne, jotka selittävät että työttömät jäävät laiskoina kotiin ja ovat siksi työttömiä eivät selvästi tiedä mistä puhuvat.

En toki ole lähdössä hakkaamaan väärän ideologiaisia. Mutta toisaalta oloni ovat vielä ihan kohtuu hyvät eikä minun vähään aikaan tarvitse pelätä muuta kuin maksukanavapakettien vähentämistä. Enkä toisaalta ole niin vahvasti motivoitunut dissaamaan ketään. En edes natseja. En edes kristittyjä.