Harrastajien ukkoutumisesta/akkautumisesta

"Takkiraudassa" otettiin esille näkemys jonka mukaan nykynuoriso ei harrasta. "me samat vanhat ämmät ja äijät, jotka pistimme seuran pystyyn silloin 20+ vee sitten, olemme siellä yhä. Samoin kaikki myöhemmin mukaan tulleet ovat about ikäisiämme. Sellaisia nuoria, mitä me olimme silloin kauan sitten, ei ole tullut kymmeneen vuoteen mukaan. Historianelävöittäminen ukkoutuu ja akkautuu, ja nuoret jäsenet ovat omia lapsiamme." ... "Ja tämä kaikki näkyy about kaikessa mahdollisessa harrastustoiminnassa. Kun liityimme pursiseuraamme ostettuamme ensimmäisen oman purjeveneemme vuonna 1995, olimme seuramme nuorimmat jäsenet. Me olemme yhä pursiseuramme nuorimmat jäsenet. Veneily ukkoutuu ja akkautuu. Sama juttu kalastuskerhossamme. Eikä ketään varmaan yllätä, jos hyppykurssillaan ruukinmatruuna oli nuorin oppilas. Ja ikää on jo 40+. Sama juttu pätee kaikkeen harrasteilmailuun. Harrasteilmailijoiden keski-ikä on lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä." ... "Ruukinmatruuna on havaitsevinaan, että X-sukupolvi on viimeinen sukupolvi, joka harrastaa eli joka käyttää vapaa-aikansa erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin ja harrasteisiin. Ja tämä ei vaivaa ainoastaan purjehdusta ja harrasteilmailua tai historianelävöittämistä. Pienoisrautatiet, pienoismallinrakennus, käsityöt, perhosharrastus, lintuharrastus, you name it - kaikk kärsivät ukkoutumisesta ja akkautumisesta."

Perusteluiksi mainittiin nuorison ADD, ADHD ja muut hermostohäiriöt. Ja se, että työmarkkinat ovat entistä epävarmempia.Aina kun minä kuulen "nuoriso on turmeltunut", tiedän että kyseessä on tärkeä ja ikiaikainen perinne. Siitä huolimatta voi olla kiinnostavaa katsoa perustelua. On selvää että perustelun pohjalla oleva aineisto koostuu "omista kokemuksista". Otosmäärä on tuskin riittävä. Ja vaikka olisikin, se ei ole satunnaisotanta.

Subjektiivisesti katsellen itse en ole huomannut vastaavaa ainakaan miekkailukoululla;  Kaikkien aikojen toisiksi nuorin miekkailija aloitti tänä vuonna. Olin kohtuu vanha kun aloitin. Ja olen kohtuu vanha nykyään.

Joitain esiajatuksia

"Ruukinmatruuna" puhuu melko paljon keskiaikaharrastamisesta. On täysin mahdollista että keskiaika ei ole enää samalla tavalla muotia. Elokuvissakin pyörii esimerkiksi "supersankareita". Tämä heijastelee enemmän nuorisokulttuurin muutosta. Tietyssä määrin keskiaikaharrastamisessa kyseessä onkin samasta kuin nykymummot selittäisivät että minun sukupolveni ihmiset eivät liikkuisi koska eivät suosi latotansseja! On selvää että tietyt harrastukset ovat yksinkertaisesti vanhoillisia.
1: Ja vaikka niitä myisi ekstreemin nimissä niin käy helposti hieman kuten moottoripyöräily jota harratavat "nuorekkaasti" sellaiset monet miehet jotka haluavat teeskennellä nuorekkuuttaan. Reikäpäinen toiminta vanhenemisdenialismin osalla tuntuu olevan erityinen ongelma monille. Eikä ihme. Nykymaailma kunnioittaa nuoruutta ja luovuutta. Ja vanhemmiten itse kukin jähmettyy ties mihin.

Toisaalta keskiaikaharrastuksessa unohtuu usein myös aika. Jos on aloittanut toimintaa niin silloin alkuun on kenties päässyt vähällä. Itse olen huomannut että historian elävöittämisessä on mukaanpääsy nykyään helposti aivan eri asia kuin ennen. Sillä suhteellinen ero on suuri. Osa harrastajista on voinut vuosikymmenten ajan ommella tai ostaa tai teettää ties mitä. Näin ollen se, että väkerrät oman ensimmäisen asusi johtaa suuriin ns. suhteellisiin eroihin. Ja vaikka seura olisi miellyttävää, niin pelkkä kontrasti omien tuotosten ja muiden välillä on sen verran suuri että jo tämä yksinään voi hävettää. Kenties sen vuoksi historiallisessa miekkailussa on melko paljon nuoria ; Mukaan pääsee maksamalla kurssimaksut. Ja jos oikein haluaa panostaa niin muutamalla satasella saa tavarat ja sitten on edes materiaalisesti samalla tasolla. Eroja pienennetään myös alkeiskursseilla. Historianelävöityksessä vastaavaa ei ole ollut. Tämä on helppoa unohtaa jos on ollut "perustamassa järjestöä" eli on puskenut esiin silloin kun itseä flashympää ei ole ollut. Pioneeri ei periaatteessa oikein ymmärrä tätä tilannetta. Sitä että kenties hän itse on ollut osaltaan tekemässä muutosta. Ja että tällä muutoksella on, vaikka se on perusolemukseltaan hyvä, sivutuotteena asioita joita ei haluta.

Toisaalta veneily ja muu ovat rahaa vaativia. Ja voidaan nähdä että työelämä ja perinnönjako ja ihmisten elinikä muuttavat asioita. Veneily on kallista. Nuoret eivät samasta syystä ostele golfosakkeita kovin usein. Heillä on se jos he ovat saaneet lahjaksi tai perineet sellaisen. (Tätä voi olla vaikeaa ymmärtää jos on jostain vakavaraisesta suvusta. Itselläni tätä onnea ei ole ollut. En ole osannut tehdä tärkeintä, eli sitä että olisin valinnut isovanhempani.)

Toisaalta tämä on ristiriidassa monen muun signaalin kanssa.

Kun on seurannut viime vuosien uutisointia näkyy että nuoriso harrastaa enemmän esimerkiksi kulttuuria. "Takkiraudan" kommenttiosastoista nousee hieman esiin sellaistakin että nuoriso harrastaa vähemmän kunhan ensin halveksitaan tiettyjä nuorten harrastuksia. (Vain latotanssit ovat oikeaa harrastamista! Mitään roolileikkejä hassuissa puvuissa metsässä. Hyh! Oppisivat olemaan aikuisia!) Tietokonepelejä vihjataan jonkinlaiseksi epäharrastukseksi. Toki nuoret eivät harrasta jos heidän harrastuksensa määritellään ulos, etenkin jos tätä tehdään piilo-oletuksin.
1: Tämä tosin voi johtaa siihen että kenties isku onkin enemmän perinteisiä kerhoja. Eli harrastuksia joissa on tietyt varatut tilat jne. Digimaailmassa voi olla paljonkin erilaisia kerhoja joissa jaetaan ja tehdään erilaisia asioita. Jos voidaan kuvitella perinteisten urheilulajien urheiluseurojen fuusoita, niin HEMA ei tee muuta kuin branchaa. Ja internetissä voi harrastaa vaikka hikipediaa. Jota ei tiettävästi ollut olemassakaan kun minä olin lapsi.

Sen verran voidaan kuitenkin melko turvallisesti sanoa että nuoret harrastavat vähemmän liikuntaa. Kenties siksi että hauskempaa tekemistä on niin paljon ; Erikoista on se, että vaikka minun lapsuuden ja nuoruuden aikana korostettiin sitä että toiset olivat urheilijoita ja toiset älyköitä, näyttää olevan niin että ammattikoululaiset harrastavat vähemmän liikuntaa kuin lukiolaiset. Muutenkin matala kouluttautuminen korreloi huonon liikkumisen kanssa. Trendi ei kuitenkaan toisaalta kerro kaikkea. Kun katsotaan lukumääriä joilla liikuntaa harrastetaan, jos katsotaan miten moni nuori harrastaa jotain liikuntaa, luku oli 2009-2010 92%, on syytä muistaa että 2013 luku oli edelleen 86%. Trendi on olemassa, mutta se ei ole koko totuus. ; Onkin luultavaa että jos liikunnallinen harrastus ei kerää uusia jäseniä, kannattaa miettiä enemmän sitä että onko se omassa nuoruudessa "hip ja hot" harrastus muuttunut jossain välissä "kalkkisten jutuksi". Ihan vaikka siinä välissä kun sitä on tehnyt intensiivisesti parikymmentä vuotta, you know.

Tämä on itse asiassa sinänsä jännittävä asia, että minun puolisoni on opettajana. Ja lasten kohdalla huolena näyttää olevan enemmänkin se että lasten ei nimenomaan anneta olla lapsia. Eli lapset pistetään harrastamaan hyvinkin aktiivisesti. Muutenkin yhteiskunnan pyrinnöt ovat sitä että pitäisi valmistua nopeammin tekemään töitä pienemmällä palkalla. Ja tämä asenne on kattanut myös harrastamisen. Pitäisi suorittaa ja onnistua. Tässä hengessä sitä kenties jopa toivoisi että nuoret voisivat kenties harrastaa vähän vähemmänkin. Tai ainakin aktiivisimmat. Tai ainakin vähemmän tavoitekeskeisesti.