Kun ihminen laittaa silmänsä kiinni, ajatellaan monesti että hän ei näe mitään. (Silmien sulkemisesta on toki myös lyhyt matka Nansenin galvanointiin.) Kuitenkin ihmisen aisteissa on yleisesti sellainen ominaisuus että ne eivät "mene pois päältä".
Tämä on raivostuttavan selvää silloin kun työnnät banaaneja korviin vihaisen katusaarnaajan läsnäollessa. Korvat voi tukkia esineillä, mutta ne kuitenkin "yrittävät kuulla". Samoin jos silmät laittaa kiinni, niin tosiasiassa silmäluomet muistuttavat enemmän sitä kun videokameraan unohtaa linssinsuojuksen päälle. Kuvassa näkyy lähinnä mustaa, mutta nauhoitus pyörii koko ajan.
Voidaankin sanoa että kun suljemme silmämme, näemme silmäluomemme. Tai tosiasiassa näemme vain pienen osan silmäluomesta. Sillä koko silmä ei ole havaitsevaa pintaa. Vain mustuaisaukon reiän kautta silmän sisään kulkevat fotonit ovat sitä nähtyä aluetta. Näin ollen näemme hyvin pienen kohdan silmäluomista. Ja senkin huonosti. Sillä ihmiset näkevät fotoneita. Teoriassa jos olisi riittävän pimeää ja silmäluomien sisäpinta saataisiin jotenkin lopettamaan kaikki fotonien säteily, emme näkisi silmäluomiamme kun silmämme ovat kiinni.
Siihen asti joudumme elämään maailmassa jossa käy niin että kun krapulasa menet oikein kirkkaaseen auringonvaloon ja laitat silmäluomesi kiinni sen punahehkuisen tuskan vuoksi, niin jumalauta että sää näät punasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti