Ateistinen yhteiskunta ei voi onnistua kunhan vaan poislasketaan onnistuneet ateistiset yhteiskunnat

"Näytä minulle historiasta kungfutselaisuuden lisäksi yksikin ateistinen yhteiskunta, joka on kestänyt pystyssä 100 vuotta, niin perun puheeni."
(Martti Muukkonen)

Martti Muukkonen on pitkään häiriköinyt ateisteja loukkaavuudella. Hänen suuri väitteensä on että yhteiskunta tarvitsee arvopohjan jotta se pysyisi kasassa. Ja tämän arvopohjan täytyy olla uskonnollinen. Hän käyttää tässä pohjanaan Weberin teorioita. Jotka ovat siitä hankalia että Weberin ajatuksessa uskonto määrittyy yhteiskuntaa tukevan rakenteen pohjalla. Eli Weberillä jos jokin järjestelmä pysyy kasassa, tämä on uskontoa vaikka kyseessä olisi ateismi.

Muukkonen sen sijaan vetää tästä erikoisen ekvivokaation jossa uskonto pitää yhteiskuntaa pystyssä ja tästä seuraa se, että ateismi ei voi pysyä kasassa. Hän viittaa tässä mielellään tuhoutuneisiin ateistisiin yritelmiin. Kuten esimerkiksi Neuvostoliittoon.

Nykyajan Tanskan ja Islannin mallit eivät kelpaa. Sillä vaikka yhteiskunnat ovat melko ateistipitoisia, ne eivät ole Muukkosesta pysyneet pystyssä riittävän kauan aikaa jotta niiden riskit olisivat ehtineet konkretisoitua. (Samaa perustelua voisi tietysti käyttää homoseksuaalejen avioliittolaeista. Muukkonen ei lähde tälle tielle koska hän pitää homoseksuaalejen avio-oikeuksista...) Tässä mielessä on hylättävä jopa melko pitkään pystyssä pysynyt Pohjois-Korea joka on epäeettinen mutta yhteiskuntana hämmentävän pysyvä. (Muukkonen puhuu yhteiskuntajärjestelmien pysyvyydestä ja yhteiskuntien säilymisestä kuten niin moni konervatiivikristittykin viitatessaan kulttuurievoluutioon. Tässä helposti unohtuu se, että pysyvyys ja eettisyys ovat kovasti erilaisia asioita monesti.)

Tässä kohden ongelmana on esimerkiksi survivor bias. Muukkosen ajatus yhteiskuntien säilymisestä vaatisi sen että kaikki erilaiset järjestelmät olisivat saaneet reilut koettelut. Tässä tilanteessa ongelmat ovat vastaavia kuin menestyneitä ihmisiä kuvatessa. Nassim Taleb on korostanut että menestyksessä raha ja menestys vaikuttavat helposti samalta kuin onnistuminen. Näin ollen esimerkiksi pörssikauppaa tekevät nähdään helposti taitavina silloinkin kun heidän onnistumisprosenttinsa ovat fluktuoineet kuin ne olisivat satunnaisia. Toisaalta monet strategiat pitävät sisällään riskin emmekä huomaa että samaa yrittäneet ovat monesti tuhoutuneet. Toisin sanoen menestys voi vaatia sen että kohtuu torjutaan.

Yhteiskuntien kohdalla ei voida sanoa että voidaan kiertää survivor biasin aikaansaamat vääristymät. Kyseessä ei ole tiukka fakta vaan melko löysä fakta. Muukkosen argumentaatio muistuttaakin sitä miten jos jossain kirkossa on rukousseinä johon tuodaan kiitokseksi palkkioita siitä että rukouksiin on tullut vastaus. Koska tässä näkyvät vain onnistumiset, riittää että moni on rukoillut. Koska missään ei ole epäonnistuneiden rukousten seinää, voi näyttää että rukous toimii edes joskus. Kuitenkin isokaan trinkettiseinä ei osoita että rukouksella olisi mitään vaikutusta vaikka sairaudesta parantumiseen tai köyhyydestä selviämiseen. (Jos asiaan haetaan argumentaatiota se täytyy hakea jostain muusta.)

Muukkosella on toki suurempiakin ongelmia. Hän cherry pickaa. Tämä näkyy hyvin alkuun laittamastani sitaatista. Tosiasiassa on paljonkin yhteiskuntia jotka ovat hämmentävän vakaita ja ateistisia. Muukkonen itse on huomannut että Kungfutselaisuudessa ei ole jumalia. Mutta koska tämä on vastaesimerkki joka falsifioi induktion "ateistinen yhteiskunta ei voi pysyä kasassa" hän suojelee teoriaansa ad hoc. Ajattelemalla että tämä ei ole riittävän hyvä. Samasta syystä buddhalaisuus, joka on paikoin teististä, paikoin agnostista ja paikoin ateistista, ei tietenkään missään nimessä kelpaa.

Näin ollen päädytään tietenkin siihen että jos Muukkoselle antaa vastaesimerkin, hän sanoo että vastaesimerkki ei kelpaa ja siksi pitäisi saada vielä yksi vastaesimerkki lisää. Tässä vaiheessa on selvää että kyseessä ei ole rationaalinen argumentointi. Mieleeni tulee rinnastukseksi lähinnä eräs keskusteluni kreationistin kanssa. Hänestä kirahvin kaula ei ole evoluution tuotos. Ja hän vaati että todistaminen vaatisi että tarjolla olisi vielä nykyistäkin pidempi kirahvin kaula. Ja kun sellainen löytyisi niin tietenkin sitä ennätyskaulaa pidempi pitäisi löytää seuraavaksi. Samoin okapiin päin mennessä piti aina löytää enemmän ja enemmän kauloja jotka olisivat näiden annettujen kaulojen pituuksien väliltä. Jokainen löydös toi kaksi uutta aukkoa. Kun vastaesimerkit eivät kelpaa, on selvää että hän valikoi tietyt esimerkit kuvaamaan kaikkea ateismia.

Onkin selvää että Muukkosen suhde ateismiin on sama kuin monien uusnatsien suhde rotuun. Rotuun voidaan liittää asioita jotka ovat vähintään jossain määrin tieteellisesti perusteltuja. Tältä pohjalta halutaan kuitenkin enemmänkin luoda stereotypioita roduista ja luoda perustaa sille että joitain ihmisiä voidaan kohdella tampioina tai väkivaltaisina uhkina tai jonain joka edustaa alempaa rotua jota saa kohdella huonommin.

Sheth onkin tämänlaiseen liittyen kuvannut sitä miten syrjintää usein halutaan sitoa tiettyihin valikoituihin tosiasioihin. Uusnatsien kohdalla on kiinnostavaa että rotua koskevat älykkyysosamäärätutkimukset ovat heistä kiinnostavampia kuin vaikka hiustenväriä koskevat kytkökset. Mukaan ei haluta sotkea blondien ja punapäiden välisten erojen tutkimusta. Tämä valikoituminen kuvaa asenteita kiinnostavasti. Samoin Muukkosen faktavalikointi ja näkökulmasyyläys ovat merkittäviä huomioita. Sheth kuvaakin sitä miten sortaminen vaatii sen että jokin ihmisryhmä tunnistetaan jostain ja se määritetään ongelmaksi ja uhaksi esimerkiksi yhteisön säilymiselle. Weberpohjainen sosiologia toimii Muukkosella samanlaisena savuverhona ateistien vastustamiselle ja heidän mitätöimiselle kuin mitä eri maanosien älykkyysosamääräerot merkitsevät uusnatseille.

Weber muuttuu Muukkosen käsissä joksikin jossa yhteiskuntien säilyminen ja siihen liittyvä hyötyajattelu ylittää kaiken. Hän jopa esittää että ateistit eivät ole empiristejä ja tieteen ystäviä. Että ateisteilta tulee tässä vaatia heidän rakastamaansa empiiristä näyttöä (joka ei selvästi voi olla Kunfutselaisuus tai mikään muukaan ateistinen toimiva yhteiskunta). Tässä sotkeentuu se, että teorian totuusarvo ei tarkoita samaa kuin että sen varassa oleva yhteiskunta pysyy pystyssä. Ateistisuuden empiriavaatimus koskeekin sitä että tulisi todistaa Jumalan olemassaolo. Tämä ja vain tämä vaatimus on ateismin empiirisyydessä. Jos Jumalaa ei ole empiirisesti todistettu ei sitä todista se että jokin yhteiskunta pysyy pitkään pystyssä. Egyptikin pysyi pitkään pystyssä riippumatta siitä olivatko sen kulttuurin uskomat jumalat tosia vai eivät. Empiirisyys -sanalla käyty ekvivokaatioleikki onkin jotain joka on Muukkosen kohdalla varsin paljastavaa.