Suljettu

Mitä? Tätä varten olen kerännyt niitä ruokavarastoja...

Olen usein lainannut "Takkirauta" -blogia. Minulla on ollut blogiin rakkaus-viha -suhde. Ja reaktioni ovat olleet laidasta laitaan. Joskus olen ollut samaa mieltä, joskus eri mieltä. Joskus olen moittinut blogin argumentteja, joskus kehunut niitä.

Muutoin minulla on ollut blogiin siitä mielenkiintoinen suhde, että en käytännössä pidä sen kirjoittajaa lainkaan anonyyminä tai pseudonyyminä. Moni kuvaa "Ruukinmatruunaa" ikään kuin turvallisesti ja selvittämättömissä olevana hahmona. Hän ei ole suoraan paljastanut itsestään nimiä tai läheistensä nimiä. Mutta hän ei noin muutoin ole itse asiassa paljastanut vähemmän kuin minä. Hän on itse asiassa paljastanut kenties jopa enemmän kuin minä. Hän on kertonut harrastaneensa historian elävöitystä, purhehdusta ja Liechtenauer -tyylistä meikkailua ja laskuvarjohyppyä. Hän on kertonut että hänellä on tietyn ikäisiä lapsia. Hän on paljastanut että hänen nimipäivänsä on naisten päivien viikolla. Hän on viitannut itseensä blondina. Nämä tarjoavat rajaavia asioita joita on helpohkoa tarkistaa. Olen käytännössä tiennyt hänen nimensä ja ulkonäkönsä jo useiden vuosien ajan. (Mutta en sitä tässä yhteydessä paljasta. Itselleni prosessi oli helppo. Mutta toisaalta olen työkseni metsästänyt ihmisiä markkinatutkimuksiin. Jos minun täytyy löytää tai rajata ihmisryhmiä ominaisuuksiensa kautta, temppu ei ole minulle juuri mitään. En tiedä onko se helppoa tai ilmiselvää kaikille muille.)

Nyt "Takkirauta" -blogi on sitten lopettanut toimintansa. Bloggeri ilmoittaa, että "Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä". Tom Kärnältä saatavissa olevien tietojen mukaan blogi on kuitenkin loppunut kokonaan. "Ruukinmatruuna on päättänyt lopettaa bloginsa. Takkirauta on tehnyt tehtävänsä: se on toiminut ruukinmatruunan varoventtiilinä, ja vuosien varrella on paljon tapahtunut ja ruukinmatruuna itsekin on kasvanut ihmisenä. Uudet haasteet odottavat, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Kiitokset kaikille lukijoille vuosien saatossa!" Tämä oli itselleni hyvin ikävä asia. Sillä vaikka en pidäkään "Ruukinmatruunaa" missään mielessä vihollisenani, niin hän oli joka tapauksessa "hyvä vihollinen". (Sillä en pidä häntä ystävänäkään kyllä.) Ja kuulun niihin ihmisiin joille tämänlaiset asiat ovat tärkeitä ja joihin liittyy ällistytävä määrä kunnioitusta. (Joka on harvinaista ja työlästä ansaita, ottaen huomioon .... mielenkiintoisen .... perusluonteeni.)

Onkin kiinnostavaa huomata että pitkäaikaisia blogeja on aika vähän. Monet niistä blogeista joita seurasin silloin kun aloitin oman blogini ovat olleet hiljaisia. Jo aika pitkään. "Takkirauta" oli aktiivisesti päivittyvä ja kirjoittaja kuului tavallaan kanssani niihin jääriin joiden voisi olettaa kirjoittavan ikuisesti. Mutta jotka tietenkin sitten kirjoittavat vain niin kauan kunnes se loppuu. Lopettaminen voi olla aivan järkevää, jos vaikka tuntee että kasvaa aiheesta yli. Tai kokee sanoneensa kaiken ja muuttuneensa samaa toistavaksi blogiksi. Tässä mielessä onkin kiinnostavaa tiedostaa että oma blogini on ikiaikainen mutta ei hirveän seurattu. (Paitsi jos vertaa prosentteihin. Prosentuaalisesti hirvittävän valtaosaa blogeista ei seurata edes yhtä usein kuin minun. Mutta valtaosaa päivitetään harvoin jne. Lukijamääräni ovat kymmenissä ja sadoissa, joskus tuhansissa ja todella harvinaisissa yksittäistapauksissa kymmenissätuhansissa. Osa blogeista Suomessa tietääkseni saa satojatuhansia jokaiselle postaukselleen. Että näin.)

Takkirauta onkin ollut merkittävä blogi. Ja sen näkee siitä että muistelee vanhaa sanontaa siitä miten merkittävien ihmisten poissaolo voidaan huomata paremmin kuin vähemmän merkittävien ihmisten läsnäolo. Blogin lopettamisen saama reagointi onkin signaali siitä että pitipä "Ruukinmatruunasta" tai ei, niin hänen bloginsa oli ainakin merkittävä. Hänen lopettamisensa on merkittävämpi tapahtuma kuin se, että minä kirjoitan. Itse asiassa merkityssuhteen näkee siitäkin että minä viittaan hänen bloginsa lopettamiseen enemmän kuin hän minun kirjoituksiin. (Tosin tälle voi olla toisia, echo chamberoivampia, syitä. Hän kun tiettävästi lukee blogiani ja on jopa kommentoinut tänne. Mutta varoi laittamasta sitä esimerkiksi linkkilistaansa ja vastaaviin.)

Itse tosin moittisin blogistin tapaa lopettaa blogi.

Viimeisen postauksen sisältö esimerkiksi joudutaan katsomaan sekundaarisista lähteistä joten ei ole täysin varmaa onko tämä kuulopuhe aito silminnäkijäkokemus vai ei. Blogin kirjoittamisen voisi vain lopettaa ja jättää jo annetut tuotokset auki, jolloin tekstit jäisivät jäljelle. Toisaalta blogin voisi myös vain deletoida jolloin se ei näkyisi kenellekään. Ja siitä tulisi erilainen ilmoitus myös blogin lukemista yrittäville.

Lisäksi tämä sulkemisen teksti huutaa salaliittoteorisoimaan. Se on tietenkin hieman halveksuttavaa. Mutta maailmassa on halveksuttavia ihmisiä. Siksi ei voida jättää huomiotta sitä että blogiin vieraileva voisi esimerkiksi epäillä, että blogi olisi oikeasti muuttunut salaliittolaismaisen-takapirumaiseksi suljetuksi blogiksi joihin pääsisivät vain testatut aatetoverit. Eli lukijoista olisi valikoitu vain ne kaikista mukaanlietsotuimmat samanmieliset. Jolloin blogin sukleutuminen tarkoittaisi sitä että nyt Ruukinmatruuna voisi tuottaa "aiempaa radikaalimpaan kamaa". (Kuten asian voi ilmaista ovela.) Tässä mielessä sitä voisi sitten virittää katseensa uutisotsikoille mallia "Turkulainen keski-ikäinen täti tutkinnassa viharikoksista". Tämä olisi tietenkin aika ikävää jos tavoitteena on ollut vain lopettaa kirjoittaminen siksi että ei jaksa. (Believe me. Joskus tulee olo että ei aina jaksaisi.) Tässä mielesä ei ole diskriminoivaa - joskin hieman epäilyttävää - ettei suoraan poista blogia, mutta ei jätä aukikaan ja lopeta vain kirjoittamista. Kolmesta mahdollisesta tavasta "Takkirauta" valitsi sen epäilyttävimmän.

Tapa on kieltämättä ajanmukainen. Esimerkiksi "vaihtoehtohoitopuolella" Antti Heikkilä on aiemmin pitänyt avointa blogia. Mutta tuoreesti hän mainosti että hän ei luota avoimeen sosiaaliseen mediaan koska se ei tuota keskustelua. (Hän ei ole pitänyt kritiikistä ja hänen vaimonsa reagoinnit Heikkilän kritisoijiin ovat olleet vielä huomattavasti ... epäkeskustelevampia.) Heikkilä ilmoittikin lopettavansa avoimen blogin kirjoittamisen ja luottavansa jatkossa suljettuun sosiaaliseen mediaan.

Toivon - ja itse asiassa miltei luotankin - siihen, että oikeasti "Ruukinmatruuna"  vain väsähtänyt "Takkirautaansa" ja lopettanut. Eikä ole halunnut pitää blogiaan auki koska hän kuitenkin saisi kommentteja jos tekstin jättäisi auki. Ja hän tapansa mukaan joutuisi moderoimaan niitä. Ja myös vastaamaan niihin. Tämä voi olla hyvin raskasta. Siksi en ihan täysin heittäytyisi siihen että "Ruukinmatruuna" olisi "tehnyt Heikkilät"...