☐Kännissä / ☑Läpällä

Espoossa vaikuttava perussuomalainen Seppo Huhta on ollut Tahko Pihkalan jäljillä. Pihkalalla kun oli tunnetusti suomalaiskansallisia ajatuksia joissa oltiin modernin pro-eugeenisin ottein käsittelemässä eri ihmisrotuja. Ja tässä mielessä on kenties aivan mielekästäkin kysyä siitä, että miten ylipäätään harrastetaan monikulttuurista pesäpalloa. "Huhta kommentoi tapahtuman sivuilla, että pesäpallo on suomalaisempaa kuin jääkiekko. Huhta ihmettelee miten pelistä voi vääntää monikulttuurisen tai ”muhamettilaisen”. ”Ihan oikeasti rakkaat vihreät, eikö teillä ole mitään tolkkua? Seuraavaksi varmaankin saamme teiltä kutsun ’sinivalkoiseen’ kivitykseen?”, Huhta kirjoittaa." Lausunto oli toki jotain jota jokainen voisi odottaa lähinnä Perussuomalaisilta. Mutta jota ilmeisesti voisi miltei hakea myös SDP:ltä. Kun asiasta sitten tiedusteltiin lisätietoja, Huhta kertoi, että "”Se oli ihan puhdasta huumoria, mustaa huumoria”".

Lisäksi saimme kuulla erikoisia. ”En tietenkään tarkoita, että kukaan olisi oikeasti valmis tuomaan kivityksiä Suomeen, en todellakaan. Sellainen olisi ihan kaheli.” Itse taas näen että tehokas huumori vaatisi sen, että syytöksissä olisi jokin yhteys todellisuuteen. Ilman tätä olisi vain epähauskaa tajunnanvirrattomuus-absurdia eikä huumoria. Huumoria tuosta lausunnosta voisi saada lähinnä sitä kautta että joku kertoisi vitsillä-kenties-päihtyneenä siitä miten Huhta onkin ihan kaheli. Ja Huhta nyökyttelisi mukana. (Ja sekin olisi aikamoinsen säälittävän huono vitsi. Mutta parempi kuin Huhdan tuotos.)

Josta sitten päästäänkin siihen varsinaisen asiaan. Mielestäni ei ole tarpeellista käsitellä sitä onko tämänlainen rasismia vai ei. Muut käsittelevät näitä aiheita. Koska elämme kulttuurissa jossa oikeasti keskustellaan siitä miten Suomen kansalainen ei saa pärjätä miss Suomi kisoissa ja tätä ei saa nähdä rotukysymyksenä, on aiheesta keskustelu jo aivan tarpeettoman absurdia. Asiaa ei auta sekään että miss-suomi -keskustelun rotuopillisia teemoja käydään taannehtivasti Lola Odusogaa nimeltä mainiten. Toki ymmärrän että moni on pahastunut kun arjalan evakot eivät aina pärjää kauneuskisoissa, mutta itse syyttäisin enemmänkin sisäsiittoisuutta kuin sitä että ulkomaalaiset eksoottisen kauniit pitkäsääret tulevat ja voittavat meidän kauneuskilpailut. (En tiedä millä tasolla monikulttuurikriitikoita vainotaan. Mutta jos identiteetti sortuu siihen kuka voittaa nuorten naisten kauneuskilpailut, sitä ei voi tapahtua riittävästi. Pumpulissa on kasvettu jos tuollainen romauttaa ja se tuntuu vainoamiselta ja väärinkäytökseltä jonka korjaamiseen täytyy käyttää aikaa.)

Sen sijaan näen että on tarve puuttua perussuomalaisten huumorin tasoon. "Huhta on tunnettu siitä, että käyttää myös virallisissa valtuustopuheenvuoroissaan voimakkaita ilmauksia. Huhta käyttää esimerkiksi ilmauksia ”muhametti” tai ”partalapsi”." Itse olen kuullut termin "partalapsi" aiemmin. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran tunnistin siinä mustan huumorintajun ytimen. Tilanne oli sopiva. Siitä oli aivan hyvä vetäistä pieni vapari. Ongelmana on se, että perussuomalaisten huumorintaju näyttää koostuvan siitä että toistetaan yhdessä niitä muutamaa vitsiä. Eikä edes keksitä itse sitä yhtä jota toisteaan. Tai pidetä eri vitsejä valikoimissa. Kaikki perussuomalaiset näyttävät ladanneen kourallisen vakiovitsejä. Olenkin sittemmin kuullut vitsin muutaman tuhat kertaa.

"Partalapsen" vitsi onkin nykyään yhtä eläväinen ja huumorintajua osoittava kuin "Kilon poliisin" koululaisvitsikirjasta kopioitujen tuhannesti valokopioiduista vitseistä tehdyt ulkomuistitoisinnot. Naurattaa kuin "ujo piimä" -vitsin punchline joka on paljastettu jo vitsin nimessä vitsiin referoitaessa silloin kun on tiedetty vitsin olleen yleistä ja kulunutta kansanperinnettä jo useiden vuosikymmenten ajna. (Joskin tästäkin saa väännettyä jotenkin vitsin joka on hauskempi kuin "partalapsen" toistaminen viisi kertaa. Tai edes kerran.) Kun joku sanoo "partalapsi" tekee mieli sanoa että "'Partalapsi', ah miten Oivaltavaa Teiltä!"

Toisaalta asiassa huvittaa sekin, että näitä usein ulkonäkökeskeisiä kiertoilmauksia toistavat ovat kovasti suuttuneet kun olen esimerkiksi viitannut Mestari Halla-ahoon "ihmisenä, joka todellakin näyttää siltä että hän olisi aina suihinoton tarpeessa". Koska se on ulkonäköön käymistä. (Aivan toisin kuin "karvaranne".) Ja viitatessani siihen miten kovasti Olli Immonen nyt vaan sattuu ulkonäöltään näyttämään Breivikiltä on kohina ollut vielä suuttuneempi.

Mutta tosiasiassa näiden vakivitsien toistaminen tarjoaa "räväkkyyttä" puheenparteen silloin kun asiaa otetaan vakavasti niin että kuuntelijat nyökyttelevät päätään. Jolloin oikea lempinimi on lähinnä symboli siitä että kuuluu tiettyyn ryhmään ja osaa käyttää sen liturgisia termejä ja toistaa siihen liittyviä vihollisstereotypioita. Lisäksi nämä samat lauseet ovat "mustaa huumorintajua jota poliittisesti korrekti ei ymmärrä" silloin kun se otetaan liian vakavasti vaikka lehdistössä ja siitä tuppaa tulemaan ongelmia. Tämänlaatuinen mielikuvitukseton kliseiden toistaminen on jotain josta pitäisi olla enemmän huolisaan kuin natsismista ikinä. (Mukaanlukien toisen maailmansodan ajan Saksa.)

Itse pidän poliittisesta epäkorrektiudesta. Ja siksi puhun esimerkiksi Huhdasta hänen oikeala nimellään. En siis sillä joka hänelle on kasteessa kirkossa valehdeltu. Vaan oikealla nimellään. Minä käytän poliittisen epäkorrektiuden hengessä voimakkaita ilmauksia tuosta raukkamaisesta ripuliraadosta. Ja odotan että kun tuo espoon retrogradinen hihhulikaniini asioi virallisissa asioissa jossain virastossa niin sitten arvon byrokraatit kertovat tuolle eltaantuneelle aikuiskoliikkiselle jeesustelijalle asiat käyttäen nimen ja persoonapronominien sijaan räväkästi vaikkapa "kvasialkoholisoitunutta spermasopulia". Ja jos ei naurata, niin ei ymmärrä mustaa huumoria ja sananvapautta.