Suomenkieliset uskontoon liittyvät kristilliset facebookryhmät ovat kaikki samanlaisia. (Minusta tylsiä, jopa vastenmielisiä.) Niiden rakenne on se, että joku postaa uskontoryhmään pari jaetta Raamatusta tai jonkin kristillisen ajattelijan mietelmän, usein kuvan kanssa. Tälle aforismitason heittelylle tulee sitten alle tulee sitten kymmenen kertaa ainoana "keskusteluna" rivi aamenia ja sydän-hymiöitä. Likejä klikataan. Ei mitään omaa ajattelua, vain aivotonta aamenen hokemista kopioitujen teepussitasoisten aforismien päälle.
Eikö noissa aamenen-hokemisryhmissä yleensä sallita mitään ylläpitäjän katsomuksista poikkeavaa, ei varsinkaan kriittisiä kommentteja. Eli kritiikinsietokyky on jokseenkin nollassa. (Kuten Vanhan testamentin Jahvella.) Banaania tulee helposti. Ei tarvitse edes vittuilla, kun tulee. Keskustelu myös loppuu ensimmäiseen erimieliseen kommenttiin. Ilmoitus että "ei halua jatkaa" on tavanomainen reaktio. Sen saa juuri ennen banaania.
Nämä samat ihmiset sitten menevät ateistien palstoille. Siellä he ovat riitaisia. He ajavat omaa tulkintaansa läpi. Ja odottavat että keskustelu on samanlaista. Että viisaus tunnustetaan. He esittävät trollaavia kommentteja ja luovat skismaa. Erimielisten kristillisyys kyseenalaistetaan vaikka kommentoija olisikin kuinka "kristitty ateistiryhmässä". Ja vaikka kommentit eivät olisi edes suoraa Raamatun kuvausta. Erimielisyys koetaan vaientamisena ja banaanit koetaan sananvapauden torjumisena. Mitä tulkintaa ei koskaan tule vastaan kristillisestä ryhmästä poisampumisten tapauksessa.
Kylläpä siinä oikein "rakkauden uskonto"/"keskinäinen rakkaus" ja "Kristuksen luonteen kirkastaminen" kukoistaa niin että ateistit tuota katsellessaan varmaan sankoin joukoin kääntyvät kristityiksi, kun kristillisyyden "uudistava voima ja rakkaus" saa noin houkutteleviä käytännön tuloksia aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti