Uusliberalismissa korostetaan että valtio ei saa puuttua vapaisiin markkinavoimiin. Idealina on se, että markkinavoimat ratkaisevat omat ongelmansa. Oletetaan että tämänlainen näkymätön käsi on olemassa. Eli lähtökohtaisesti markkinatalous ei ole jotain joka kukistaa ihmiskunnan ja romauttaa valtiot.
Näissä premisseissä on syytä tiedostaa että vapaan markkinatalouden tiedetään tuottavan suuryrityksiä ja monopoleja. Nämä voivat määrätä hintatasoista. Työn hintaa voidaan vetää alas koska kilpailijoita ei ole ja vaihtoehtona on työttömyys tai alanvaihto. Vastaavasti tuotteen - tai palvelun - hintaa voidaan hivuttaa ylös koska kilpailua ei ole ja massalla tekemiseen liittyy usein myös rakenteellisia säästöjä.
Vapaassa markkinataloudessa monopoleihin ei pidä puuttua. Valtion hyysääminen ja monopolien rajoittaminen on juuri sitä ei-vapaata kauppaa. Aidon täysverisen uusliberalismin silmissä näin ei saada tehdä.
Jostain syystä näkökulma muuttuu kun puhutaan vaikka AY -liikkeistä. Silloin ne eivät edustakaan vapaata markkinavoimaa vaan kommunismia. Joka on tietenkin kapitalismin vastustaja. ; Tässä tosin unohtuu se, että ideologinen jännite ja aatehistoria ei välttämättä kerro kaikkea.
Jos mietitään mikä on AY -liike, voidaan huomata että se on vapaassa sopimuksessa syntynyt kokoonpano. Se on työntekijöiden yritys monopolisoida itsensä. Se on aivan samanlainen oma etu edessä menevä strategia kuin monopolikin. Voidaan jopa sanoa että hyvin vahva AY -liike on tietyn alan työntekijöiden markkinavoimille alistumista ja markkinavoimien käyttämistä kilpailuetuna tavalla joka oleellisesti on monopolinkaltainen.
Tässä mielessä kommunismi ja uusliberalismi eivät ole menetelmiltään poissulkevia. Toki se aatekieli jolla käytännössä toimivia strategioita esitellään eroavat. Mutta kun katsoo tämän jargonin läpi voi nähdä että toisella tavalla ulostuotuna AY -liike aivan samalla tavalla tuoksuu.
4 kommenttia:
Terve Tuomo,
Ekaa kertaa kommentoimassa... Blogisi on ihan mukavaa luettavaa, mutta välillä saa ihmetellä näitä pläjäyksiä joissa kritisoit "uusliberalismia". Suhtaudut uskontoihin armottoman kriittisesti (ja hyvin perustellen), ja kritiikkisi on korkeatasoista. En edes ymmärrä näitä yliopistotason filosofian hienouksia.
Miksi ihmeessä sitten markkinatalouden kritisointisi on kommarinuorten tasoa? Et oikein ymmärrä että mitä eroa on kartellilla ja monopolilla. Tai että miten eroaa oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeus ilmaiseen terveydenhoitoon.
Eikös nää nyt käyty läpi yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla?
Kiitos kommarinuoriin vertailemisesta. Se olikin ensimmäinen kerta. Erityisesti kun se nostaa esiin sen että kommunistit itse asiassa ovat monin tavoin lähinnä markkinavoimien äpäriä. Ja toimintansa on reaktio jota voisi nähdä jopa "näkymättömän käden" asioihin puuttumisena. Tämän tekstin kritiikin kohde ei myöskään ollut "uusliberalismi sinällään." Vaan hyvin spesifi uusliberalismin muoto jota usein ei näytetä erottavan kunnon uusliberalismista koska ideologinen tarkkanäköisyys ei tunnu kuuluvan monenkaan uusliberaalin työkalupakkaan. (Tosin aate voi ehkä olla konsistentti ja sisäisesti järkevä. Jos se on "no tax" - kävi miten kävi.) Kritiikin kohde oli valtion erityistä apua, verotulojen kohdistamisia ja ja AY -purkuja vaativa uusliberalismi ; Kapitalismia jossa omistat lehmän ja se lypsää sinua. Eikä sillä hyvällä tavalla.
Suosittelen että katsot määritelmien taakse mekanismeihin. Jos jumittuu siihen että sekoittaa sen miten asioita selitetään ideologioissa siihen miten ne nyt käytännössä toimivat. Niin näyttäähän se aika omituiselta varmaan.
Tämän kirjoituksen kannalta kartellilla ja monopolilla olevalla erolla ei esimerkiksi ole mitään väliä. Kontrolloimaton markkinatalous tuppaa tuottamaan molempia. Hallituksen puuttuminen on aina väliintuloa. Puuttumisessa on myös aikalailla sama koskeeko se positivisia vai negatiivisia vapauksia.
Haluaisinkin tietää että jos tämä on alakoulutasoisesti väärin niin mikä on se "väärinkäsitys" joka johtaa siihen että sanomiani seurauksia ei tapahdu?
Toisaalta ihmettelen sitä, että mistä vedit tähän blogitekstiin (lue:kommentointiehdot) terveydenhoitokysymyksen ja fyysisen koskemattomuuden. Käsittelin tässä AY -liikettä ja monopolisoituvia yrityksiä.
Nähdäkseni molemmat syntyvät siten että ihmiset sitoutuvat diiliin. Ja molempien kohdalla hallituksen rooli on lähinnä siinä että se passiivisesti legitimoi ne tai aktiivisesti kieltää ne. (Eli sanoo että tämä toiminta on laillista tai ei-laillista.) Joka tarkoittaa sitä että hallituksen rajoitus on interventio ihmisten vapaaseen sopimiseen.
Valitettavasti jos emme mitenkään hillitse yrityksiä niist tuppaa kasvamaan "pitkät hännät" -tyylisiä juttuja. Joissa on muutama megayritys joilla on käytännössä valtaa pirusti. Kartellit ja monopolit syntyvät hyvin helposti jos emme erikseen kehitä pakotteita joilla niitä estetään.
Samoin jos työvoima kyllästyy vaikka liian pieniin palkkoihin niin syntyy helposti sitä että ammattilaiset perustavat vaikka killan. Joka sitten säätelee työvoimansa palkkausta aikalailla tiukasti. Killat ja AY -liikkeet muistuttavat toisiaan. Ja mitä enemmän tutustuin tuoreesti keskiaikaiseen kiltakäyttäytymsieen ja mitä enemmän tuon tekstin kirjoittajat olivat alleviivaamassa sitä että kiltaperinne synnytti esimerkiksi brittejen erilaiset elitistikuppikunnat...joita pidetään kapitalistisina... sitä enemmän minulle syntyi olo siitä että AY -liikkeellä ja kiltatoiminnalla on erityisen paljon yhteistä. Vain ideologinen jargon toiminnan päällä on nykyään erilaista. Ja sillähän ei ole hitonkaan merkitystä. On katsottava rakenteisiin, suoraan rakenteisiin.
Tämä on toki jotain joka ärsyttänee vain kaikkia. Etenkin uusliberaaleja jotka tuppaavat olemaan ideologiamiehiä heti kun pintaa raaputtaa. (On toki mukavaa kun objektiivisuutta ja lukuja arvostava strategi alkaa puhumaan verojen epäeettisyydestä, loisimisesta ja vapaudesta heti uhattuna.) Tai etenkin kommunisteja. Joiden toimintaan menemiseen en ole kokenut mitään intressejä. Minusta on hauskaa olla yksin ja vittuilla kaikille. Ja tätä kautta uskontokritiikkini ja yhteiskuntakritiikkini ovat tältä osin samanlaisia.
Yhtä älykkäitä ne eivät tosin välttämättä ole. Sillä minulla on yhteiskuntatieteissä ns. "muutamia tuhansia työtunteja vähemmän". Mutta huomautan silti että esimerkiksi fysiikkaa koskevat artikkelini ovat melko lailla "lukiokirjatasoisia perusjuttuja joita on ylipäätään tarpeen kirjoittaa siksi että moni pseudotieteilijä on vielä idiootimpi"...
Jees luin kommentointiehdot, olisin voinut olla vähän tarkempi. Terveydenhoito ja fyysinen koskemattomuus siis liittyen kuukauden takaiseen postaukseesi Yövartijavaltiosta. Elina Lepomäki halutessaan yhteiskunnan turvaavan fyysisen koskemattomuuden onkin "kommunisti" koska haluaa vapaamatkustaa julkishyödykkeellä. Kritiikissäsi haisee älyllinen epärehellisyys. Varmasti tiedät eron positiivisen ja negatiivisen vapauden välillä. Otin pienen vapauden ja kommentoin vähän ohi aiheesta.
Takaisin aiheeseen siis. Luin ja luin tekstiäsi uudestaan ja mietin että missä tässä virhe tapahtuu. Markkinatalouden ja sosialismin erottaa pakko. Tämä tuntuu menevän ohi. Jos kahdesta asiasta poistaa sen olennaisimman eron niin alkaahan ne haista ihan samalta. Laita polkupyörään moottori niin se on moottoripyörä.
Ei minun ole pakko käydä McDonald'sissa, voin mennä Hesburgeriin tai syödä kotona. Jos vesi maksaa hanasta liikaa voin irtisanoa vesiliittymäni ja käyttää sadevettä peseytymiseen ja ostaa vaikka perulaista lähdevettä ruuanlaittoon. Ei se sen monimutkaisempaa ole. Mutta jos haluan palkata työntekijän ja työntekijä haluaa tulla töihin niin valtio pakottaa tälle työntekijälle minimituntiveloituksen ja muut ehdot vaikka se ei miellyttäisi kumpaakaan osapuolta.
Onko mielikuvituksen puutetta kun en keksi ainuttakaan esimerkkiä, jossa näkymätön käsi ei toimisi.
Mikä asia on sellainen mitä olemmassaoleva tai vaikka teoreettinen monopoli tuottaa ja on samalla välttämätön? Toki jo nyt yritysfuusiot tai -kaupat on kilpailulainsäädännön piirissä, mutta milloin on viimeksi länsimaissa syntynyt monopoliyritys ihan vaan olemalla kilpailijoita niin paljon parempi että jäänyt ainoana markkinoille. Mielestäni nykyinen vapaata epävapaampi markkitalous jopa suosii monopolisoitumista sääntelyllä. Samat säännöt pienille ja suurille yrityksille, joista pienemmät kärsivät enemmän ja heikompi mahdollisuus verosuunnitteluun.
Kartellisoituminen on ikävämpi ilmiö koska se ei ole avointa (tai sitten se on suojeltu AY-liikkeen tapauksessa lailla). Jos niitä ei olisi lailla kielletty voi olla että nekin pysyisivät kurissa kieltämällä tarjouskilpailun ehdoissa hinnan sopimisen ja palkitsemalla whistleblowereita.
Lähetä kommentti