Samuli Suonpään mielestä uskonnon pitää olla poliittista. Hän on kuitenkin myös fundamentalismia vastaan. Hän onkin esittänyt, että "Poliittinen järjestelmä haluaisi pitää uskonnon yksityisenä. Niin pienenä, että se mahtuu ihmisten makuuhuoneisiin." Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys.
En tiedä miksi asiaa on kutsuttu "niin pieneksi". Onko tavoitteena vähätellä seksuaalielämän tärkeyttä? Onko tarkoituksena tarjota vähättelevää horse laughia niille jotka vastustavat uskonnon politisoitumista? Että fundamentalismi olisikin äärimmäisen privaattia. Ja siksi poliittista kristinuskoa kannattava Suonpää itse ei olisi rinnastettavissa fundamentalisteihin. Vaan sekulaari sensuristi sopisi paremmin fundamentalistien "kiellän kaiken" moralisointejen vertailukohdaksi?
Ensimmäinen asia on se, että fundamentalismi. (Tässä blogauksessa käytän arkiversioista käyttötapaa, käytän fundamentalismia suorastaan sanan pejoratiivisessa mielessä ; En siis kuvaa niinkään tiettyjä protestanttisia suuntauksia vaan enemmänkin tietynlaista asennetta.) On karkeasti ottaen poikkeuksetta hyvin vahvasti poliittista. Fundamentalistin oikeastaan tunnistaa fundamentalistiksi siitä että hän ei tyydy esimekriksi siihen että homoseksuaalisuus on hänestä itsestään väärin ja sitten hän itse ei harrasta sitä. Fundamentalismin tunnistaa siitä että hän haluaa tehdä tästä poliittista ja määritellä tietynlaisen avioliittolain. Eikä vain sellaista lakia joka antaa erilaisia mahdollisuuksia vaan sellaisen joka nimenomaan rajoittaa vapauksia. Että tässä asiassa ei saa tehdä päätöstä tai väärää valintaa.
Fundamentalismi on poliittista myös siinä mielessä että kreationismi voidaan helposti nähdä lähinnä jonain joka yrittää hyvin vahvasti vaikuttaa politiikkaan. Siihen mitä lapsille opetetaan koulussa. Tämä näkyi hyvin vahvasti siinä miten Doverin oikeudenkäynti käytännössä lopetti Intelligent Designin suuret mahdollisuudet. Toiveikas rummutus loppui ja haipui hävityn koulutuspoliittisen debatin jälkeen. Koska kyse ei ollut fundamentalistien kannalta ensi sijassa siitä mikä on uusi nouseva tieteen paradigma vaan siitä että he tiesivät totuuden, luottivat että kun se on totta niin tiede taatusti joskus tulee toditamaan tämän. Ja tavoittelivat enemmän sitä että he saavat valtaa kouluissa.
Kun katsotaan pinnallisimpia uskontoväittelyitä päästään esimerkiksi "Suvivirsikeskusteluun" joka koskee selvästi politiikkaa ja julkista elämää. Itse asiassa sekularismin kannalta tämä on varsin ilmiselvää. Kun sekulaari ateisti vastustaa jotain, hän iskee poliittista suuntautumaa vastaan. Fundamentalismi ei siis heillekään näytä olevan vain tai ainakaan suurimmaksi osaksi "taikauskoinen uskomus" vaan jokin poliittinen virtaus jota pitää rajoittaa. Tämä on tietenkin määritelmällisesti jotain joka on sekularismin ytimessä.
Suonpään kaltaisten ihmisten voikin olla vaikeaa nähdä, että fundamentalismi on sitä että uskonnosta tehdään niin poliittista ja politiikasta niin kaikenmääräävää että se yltää myös alueille joita normaalisti ollaan pidetty privaatteina. Jos Suonpää pitää makuuhuoneasiaa privaattina, niin tämä ei tarkoita sitä että poliittista valtaa privaattiin tunkeva muuttuisi jotenkin ei-poliittiseksi.
Toki Suonpää tässä viittaa myös SSS -politiikkaan. Viime aikoina on pahastuttu että kirkon puolelta on tullut kannanottoja esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan ja ulkopolitiikkaan. Ja maan sisällä oleviin skismoihin. Jotka ovat poliittisia. Ne ihmiset joista on oikein tehdä valtiosta poliittista - ja joista uskonto itsessään on määritelmällisesti poliittista ja peräti on niin että jokainen uskonto luo valtiosta itsensä näköisen - ovat pahastuneita siitä että uskonto on poliittista. He todellakin haluavat nähdä uskonnon näissä aiheissa hyvinkin sekulaaristi. Ja tässä mielessä Suonpäällä on hyvä oivallus. (Ja tämä blogaus oli tavallaan ujutus.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti