Luin hyvin valaisevan kirjoituksen siitä miten perinteinen luokkasota-keskustelu johtaa usein siihen että varallisuus sinällään muuttuu argumentiksi. Tätä kautta syntyy kinaa köyhien ja rikkaiden välille. Tämä nostaa keskustelun helposti siihen että moralisoidaan ahneutta. "As for their vilification, it has a lot to do with what is called greed. Did ever a word sound more vicious? Greed is ugly, sinful avarice; the root of all evil; or so, at least, many of us are taught. While some look at the ultra-rich and see success, others see only greed." Kuitenkin jaottelun voisi tehdä toisin. Haettaisiinkin tuomittavat sitä kautta, että mitä he tuottavat. "The distinguishing characteristic of the enemy is not the level of income or wealth; rather, it is whether that income or wealth was earned. The true heroes in our economy are the producers and earners, and those who protect them" Rikkaissa monet ansaitsevat rahansa eivätkä ole huijareita. "Among ‘the rich’ are many entertainment superstars, artists, CEOs, inventors, and entrepreneurs who got where they are because they produced things that entertain us, make us more productive, save us money, or save us time. Can we really say with a straight face that all of them are villains because of their huge incomes? Of course not."
Onkin varottava että veroilmoitus ja bruttokansantuote muuttuisi hyvästä rengistä huonoksi isännäksi. Iskettäisiin systeemissä loisimiseen. Kenties verosuunnitteluun, veronkiertoon? (Kysymysmerkit ovat mukana syystä.)
Haasteena tässä onkin se, että annettu ehdotus on kuitenkin ytimeltään eettinen eikä objektiivinen. Kuka esimerkiksi sanoo että viihdetaiteilija on palkkansa ansainnut? Rikkaus ja köyhyys ovat jotain jossa eksakteja rajoja "luokkien" väliin on vaikea vetää koska ne ovat harmaasävyiset. Mutta jos tämä on ahneutta vastaan moralisointia ja tämä taas on jotain jota pitäisi välttää, niin sitten on hyvin vaikeaa nähdä miten määritellään se kuka on palkkansa ansainnut?
Teksti tuo esiin oleellisen ongelman. Se tosin ei ratkaise tuota ongelmaa. Se vain näyttää että perinteinen luokkakeskustelu on usein ongelmallista. (Ja sen se kyllä tekee.) Vasemmisto-oikeisto -keskustelu on toki usein nimenomaan keskustelua työsuhteista ja reilusta tulonjaosta. Nämä teemat olivat myös Marxilla ytimessä. Todennäköisesti kirjoittajalla on ollut ideana tukea sitä että oikeudenmukaisuus on sitä mikä noudattaa systeemiä eikä ole rikollista tai ryöväämistä.
Mutta mikä sitten on ansaittua ja reilua? On helppoa puolustaa ansaitsemista ja vihata ryöväämistä. Aivan yhtä paljon kuin on helppo vihata ahneutta siksi että se on vastoin kristillisiä tai sosialistisia hyveitä. Mutta jos joku käärmeöljykauppias myy maailmankuvallisesti höyrähtäneille vaihtoehtohoitoja, onko hän rehellinen ja palkkansa ansainnut? Hän antaa lohtua ja toivoa. Onko pappi loinen? Miksi viihdetaiteilijat ansaitsevat saamaansa hyvää palkkaa vaikka he eivät tuota havaittavaa konkreettista kasvua tai hyötyä? Ja jos joku tekee leviävän innovaation ja jää sen jälkeen lepäämään laakereillaan toimettomana kun muut tekevät työtä, onko hän ansainnut tämän rahan? Miten pitää suhtautua "enkelisijoittajiin" joka on tukenut vaikka em. innovaatiota sen riskivaiheessa? Hyötyvätkö he loisina insinöörin oivalluksesta vai ovatko he ansainneet rahansa koska ovat ottaneet riskin? Vastaukset eivät ole yksiselitteisiä. Joten jäljelle jää vain moralismi. Mikä on "ansaittu" ja mikä on "palkka".
Tämänlaisia on väistämättä pakko miettiä jos vaikka päätyy katsomaan sitä miten hyvätuloinen johtaja ei jää pitkäaikaistyöttömäksi vaikka olisi kotonaan työttömänä vuoden. Sillä hänellä on "kultainen laskuvarjo" (vuoden hyvä palkka eropapereiden kanssa kouraan) ja päällä kilpailukielto, joka estää häntä työskentelemästä alansa töissä. (Mutta hän voi tietenkin kieltäytyä myymästä Aku Ankkoja.) Ja joka on rakennellut Portugaliin muuttamista, koska siellä Suomalaisista verorahoista on hyötyä. Samalla kuitenkin muuttoa voidaan lykätä kun tuli hankittua onnettomuudessa ruumiinvamma mutta kun on verorahoilla tukenut myös terveydenhuoltoa niin on tietenkin ansainnut Suomen terveydenhuollon joten ei kannata muuttaa ihan vielä vaan asta myöhemmin... Tämä ei minusta tunnu hyveelliseltä. Paitsi harrastajastaan. Sillä hyve ja ansaitseminen ja reiluus eivät ole mitattavissa, toisin kuin palkkatilillä olevat tulot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti