Viestintuojan ampumisesta

On usein vaikeaa olla viestintuoja. Tämä on tiedostettu kun on sanottu, että "älkää ampuko viestintuojaa". Joskus tässä ongelmana on se, että viestintuoja sitoo viestinsä itseensä ja viestin vastustaminen muuttuu viestintuojan vastustamiseksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on Martti Muukkonen. Hän ilmestyi noin vuosi sitten uskonnottomien palstoille. Hänen asenteensa oli yleensä ottaen se, että hän otti tutkintonsa aseeksi, ei argumentoinut ja esitti vain että tämä on hänen tieteenalansa lopputulos. Ja muut eivät voineet koskea asiaan. Koska mitään argumenttia asiasta ei ollut, ja muilla ei ollut samaa tutkintoa.

Tässä tilanteessa hänen viestinsä nojaa hänen omaan arvovaltaansa eikä muuhun. Ja näin syntyy "tilanteita". Jotka koostuivat esimerkiksi siitä että hän syytti Laura Nissiniä ihmiseksi joka ei suostu näkemään kristinuskossa mitään hyvää. Joka on ihmeellinen ajatus siinä mielessä että hän on ollut aktiivina Arkkipiispa Kari Mäkistä puolustavassa ryhmässä. En tiedä minkälainen sosiologinen todistusketju Muukkosella tässä asiassa oli, koska hän oli vain esittänyt tiiviisti johtopäätöksensä ilman sitä miten se oli saatu. Syy oli varmasti se, että jos joku pahastui hänen omasta asenteestaan - joka koostui esimerkiksi siitä että hän sanoi että ateistit ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajia - niin vihan kohteena oli kristinusko.

Kun esimerkiksi syytin häntä asennevammailusta, hän kertoi että "Käytät hirvittävästi aikaa sellaisen asian vastustamiseen, johon ilmeisesti et edes usko." Valitettavasti kuitenkin uskon Muukkosen olemassaoloon, ja siihen että maailmassa on itse asiassa isokin liuta uskovaisia yksilöitä jotka ovat asennevammaisia, joten en tiedä mitä hän oikein tarkoitti. Etenkin kun minulla on kenties tarpeettomankin vahva usko siihen että se, mitä teen on nimenomaan oikein. On oikein, tai ainakin pirun nautinnollista, piinata niitä jotka esittävät väärää todistusta kauimmaisestaan. Muukkonen päätteli kuitenkin hienosti ja täysin tieteellisesti ja vertaisarviointiin kelpaavasti että "tilanteesi on sama kuin mistä Waltari puhuu: tuo Nasaretilainen ei jätä sinua rauhaan ja se vaivaa sinua." Jeesuksesta en tiedä, mutta minua Muukkosen harrastama autoritaarinen öykkärinä tomiminen vaivasi. Eikä se kieltämättä oikein antanut minulle rauhaa koska en pidä epäreiluudesta.

Otan asian esiin siltä kannalta että hän irtautui minusta ja ateismikriittisyydestään. Hän ei siis enää vaivaa minua. Ja tämä tapahtui puolijulkisesti. Välien katkeaminen ei ollut yllätys. Hän oli minusta autoritaarinen ihminen jonka henkinen Crohnin tauti on sellaista erityistä sorttia että hänellä on kaksi persereikää. On kuitenkin kuvaavaa että hän esitti keskusteluhaluista, minä olin se joka hakeutui hänen seuraansa ja hän oli se joka hakeutui pois. Sain ilmoitukseksi mm. lausunnon "Keskityn jatkossa enemmän tappelemaan noiden maahanmuuttokriittisten kanssa ja jäten teidät epäilijät rauhaan."

Tämä onkin osa hänen erityistä strategiaansa. Hän toistuvasti esitti, että hän on tyytyväinen kun hän saa vastustusta "molemmilta puolilta". Tällä hän tarkoitti sitä, että hänen toimintaansa moittivat niin fundamentalistikristityt kuin ateistitkin. Tässä asenteena olikin se, että hän oli määritellyt ääripäät. Ja hän näki että näiden ärsyyntyminen ja ärsyttäminen on hyve. Ymmärrän tämän tilanteen varsin hyvin, harrastan sitä itsekin. Valitettavasti hän luuli että tämä tekee hänestä ei-kusipäisen. Tässä hän on hyvin, hyvin, väärässä.

Muukkonen näyttääkin yllättyneen siitä että hänet otettiin niin huonosti vastaan. Hänen esiintuomissa tavoitteissaan löytyi konformismin hakua. Hän esitti haluavansa keskustella ja löytää yhteistä pohjaa. Käytännössä hän kuitenkin esitti olkiukkomaisia syytöksiä, joten hänen toimintansa selvästi eivät edistäneet näitä tavoitteita. Tätä voi tietenkin syntyä kun on määritellyt keskustelukumppaninsa "toiseen ääripäähän". Ja tulkitsee kaiken tätä kautta.
1: Esimerkiksi kun hän teidemme eroamiseen johtaneessa kinastelussa sanoi että katolisten ajattelun rinnastus noitavainoihin on ateistista propagandaa, korostin että olen aiemmin kuullut samaa propagandaa koulun uskonnonopetuksessa. Ja että antikatolisuudella on vankka historia osana luterilaisuutta ja herännäiskristillisyyttä. (Mikä ei ole uutinen.) Muukkonen tulkitsi minun tarkoittavan että "evankelisluterilainen uskonnonopetus on propagandaa". Eli tämä muuttui kategoriseksi. Tällä asenteella on varmasti helppoa kokea olevansa vainottu ja kaikkien ääripäiden kiusaama. Ja että tämä ääripää on mielipiteissään todella tuju ja ärjy ja ehdoton. 

Ilmiselvää olikin että hän rinnasti ateistejen kanssa keskustelua hyvin usein myös rasistien ja natsien kanssa keskusteluun. Hän teki ja tekee sitä yhä. Tämä rinnastus korostaa sitä että hän näkee ateistin tasapuolisen keskustelukumppanin sijaan jonain hyvin muuna. Onkin turhaa ihmetellä jos tässä käy huonosti. Muukkonen tosin oli kyseisellä ateismiin keskittyvässä ryhmässä vahva yhdistävä voima. Ryhmän miiteissä nimittäin käy myös kristittyjä, jotka hang-aroundaavat ja kinasteeveat arvon pakanoiden kanssa. Yhteisenä henkenä on ollut se, että miten Muukkosen tapa vääristellä asioita on aikamoisen asenteellista. Ja miten hän ei ole hyvä keskustelija.

On kuitenkin hyvin kuvaavaa muistaa se, että hän toisaalta puhui keskustelusta ja ymmärtämisen hakemisesta. Toisaalta hän kuitenkin pääasiassa oli jo määritellyt vastustajansa ja yritti sovittaa heidät väkisin C. S. Lewis -sitaattien maailmaan. Kun sama henkilö ensin sanoo haluavansa vain keskustella mutta sitten ottaa jokaisen itseensä tulevan kritiikin todisteena siitä että hän on asiallisella ja hyvällä tiellä, ollaan hyvin omituisella tiellä. Tiellä jossa keskustelutilanteen skismoja kuvataan sillä että hän keskustelee fundamentalistien ja natsien kanssa ja miten liberaalit ateistit ovat ryhmänä analoginen "toinen ääripää". Hän itse on keskellä ja muut nähdään vain tämän vapaamatkustavan ääripään edustajina. Ja puolustautua ei voi, koska argumentaatio on "sen puolustamista johon ei edes usko" ja suuttuminen ja pahastuminen on merkki siitä että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Kaikki Muukkosen toimintaa koskeva kritiikki muuntui kuten kunnon nihilointistrategiassa voi olettaakin ; Kritiikki muuttuu automaattisesti todisteeksi itselle. Jos vittuilee ja joku vihastuu, tämä on todiste siitä että pahastuja on ääriliikkeessä. Ja ääriliikkeessä oleminen on peruste sille, että hänelle vittuillaan. Tällä tavalla liikkeelle lähtien kehä on valmis.

Se, että syynä ei ole ryhmän uskonnonvastaisuus sai lisäpontta siitä että ryhmään tuli juuri uusi "kirkollinen". Hänen kanssaan tilanne on hyvin erilainen. En tiedä onko uuden jäsenen mukaantulo osana jotain kirkon viestintästrategiaa. Sillä on ällistyttävää miten uusi tulee taloon sopivasti juuri kun entinen poistuu. Kyseessä voi olla yhteensattuma. Mutta Samuli Suonpää on kuitenkin erinomaisen asiallinen ja hyvä viestijä. Ja reaktiot ovat olleet sen mukaisia. Hän ei ole räjäyttänyt raivoa. Häntä jopa kehutaan "johtohahmojen" puolelta. Eli jos kirkolla on sosiaalisen median strategia joka pitää sisällään sen, että yritetään keskustella sosiaalisessa mediassa uskonnottomien kanssa, niin vaihto Suonpäähän on ollut kiitettävän erinomainen. Toki ateismia "sosiologisena ilmiönä" että ateistikeskustelukumppaneita yksilöinä naama punaisena kovasti dissanneesta Muukkosesta ei oikein mitenkään voi edes huonontaa. (Kirkolle olisi kannattavampaa jopa ottaa minut muotoilemaan heille mainoslauseita ja antaa minulle vapaat kädet, myös pilkkaamiseen.)
1: Muukkosen kanssa olemisesta jäi minulle paha maku suuhun. Mutta toisaalta kun poliittisesti liberaali kirkkolainen julkisesti hyppii seinilläsi, niin siinä ei voi välttää sitä ajatusta että entä jos sitä todella on itse jotenkin äärimmäinen. Se, että en kyennyt näkemään miten tilanne ei olisi minun suuntaani epäreilu oli tässä vain vahvistus siitä että kenties olisin todella ajautunut omaan "kuplaani". No. Näyttää siltä että näin ei ole tapahtunut. Kirkollisen kanssa kohtuu hyvin toimeentuleva yhteisökin vihjaa että kenties äärimmäinen ei uskonnossa ja kirkossa mitään hyvää näkevä yhteisö oli Muukkosen omassa päässä. Kuten hänelle heitinkin "A man who argues with people who aren't even there is more fit to rap against this fucking chair!"

Onkin syytä muistaa että jos viestintuoja sitoo viestin itseensä, ja itse asiassa hänen viestinsä on hänen oma asennevammansa joka edustaa hänen persoonaansa, niin on kenties syytä nimenomaan ampua se viestintuoja. Sen sijaan että syyttäisi esimerkiksi sitä tahoa johon hän liittyy. Kirkko tuskin lähetti Muukkosen viestiä. Hän loi sen persoonallaan, esitti sen auktoriteetillaan, puolusti sitä egollaan. Ja koska hän unohti esitellä perusteluketjunsa ja antoi tarjolle vain sen että asia on vakvasti totta koska hän osaa tämän asian koska hän itse on tutkinnoltaan jotain, on selvää että tässä ei edes voi tehdä muuta kuin tehdä sen mistä hän valitti. "Käydä henkilöön". Jos hän ei halua että henkilöön käy, niin hän voi sitten tarjota esille jotain muuta kuin sen henkilöyden. Ja toisaalta hän voisi tulkita asioita niin että kun puhutaan asiasta niin ei sitten puhutakaan hänestä itsestään. Tämän oppiminen on toki vaikeaa. Ja jos sitä ei opi, on kenties oikea ratkaisu juuri se minkä hän teki ; Poistuminen. Omia epäonnistumisia ei kannata kuormittaa epäreilusti vastapuolen niskaan, ei vaikka ei itse kokisi tilannetta sellaiseksi.