Ankarimman kautta

Osa maahanmuuttokriittisistä ajaa kantaa jossa "suvakit" ovat erehtyneet ja että heidän silmänsä aukeavat. Tässä on ylenkatseellinen mutta sopuisa sävy. Sellainen jossa saadaan jotain lohtua siitä että lopulta suvakkikin tiedostaa miten asiat oikesti ovat. Ja jossa korostuu jopa se että on murheellista että maahanmuuttokysymys jakaa kansan.

Sitten on linjamaa jonka mielestä "suvakit" ovat väärässä ja siksi heitä pitäisi rangaista. Jopa "ankarimman kautta". Tällä on hyvin mielenkiintoinen suhde sananvapauteen ja mielipiteenvapauteen. Kun vielä muutama kuukausi sitten maahanmuuttokritiikin päälinja oli se, että vastustettiin sensuuria, poliittista korrektiutta ja vastaavia, niin nyt siitä on selvästi irtautunut linja joiden mielestä "suvakkeja" tulee rangaista vääristä mielipiteistään.

Toki joku voi miettiä sitäkin onko "ankarin rangaistus" jotain joka lähentelee uhkailua. (On selvää että "ankarin rangaistus" tuskin voi osua internetissä vittuiluun, vinoiluun tai muuhun vastaavaan kevyeeseen. On selvää että se viittaa johonkin aika kovaan. Mihin, se kannattaa juridistista syistä jättää mainitsematta silloin kun kylvää "ankarin rangaistus" -tyylisiä sanapareja.) Ja jossa lietsotaan sitä että kansa on kahtiajakautunut 1918 -henkeen ja että on tärkeää valita puolensa sodassa. Sillä on tämän huomion ja siitä nousevan teeman kanssa merkitystä kuitenkin lähinnä sävyssä.