perjantai 12. helmikuuta 2016

Ajankuva

Ei käy kateeksi nykynuoria; Minun lapsuudessani ja nuoruudessani tärkeintä vaaroilta suojautumista oli se, että ei pudonnut puusta, jäänyt auton alle tai napannut karkkia namusedältä ja päätynyt raiskatuksi ja poltetuksi jonnekin kellariin. Uhat olivat joko epätodennäköisiä tai arkisia. Ja aina konkreettisia.

Nykynuorten elämässä on käytännössä yksi - ja melko todennäköinen - uhka. He voivat muuttua jotain kansanryhmää representoiviksi esimerkeiksi toiseuden näkökulmasta. ; Ja kun se osuu kohdalle, ei edes tiedä mitä tässä nyt tapahtui. Eikä siltä voi suojella itseään muuten kuin lopettamalla eläminen.

Ei kommentteja: