David Cross on kuvannut "Raamatun" syntyä seuraavalla tavalla ; "Back when the Bible was written, then edited, then rewritten, then rewritten, then re-edited, then translated from dead languages, then re-translated, then edited, then rewritten, then given to kings for them to take their favorite parts, then rewritten, then re-rewritten, then translated again, then given to the pope for him to approve, then rewritten, then edited again, the re-re-re-re-rewritten again...all based on stories that were told orally 30 to 90 years AFTER they happened.. to people who didn't know how to write... so..."
Tämänlainen lausunto ärsyttää varmasti fundamentalistia. He kun korostavat sitä miten Raamattu on kirjaimellista Jumalan sanaa. Ja heille Jumalan todellisuutta kuvaa objektiivisuus. Objektiivinen moraali. Se, että Raamattu on kirjaimellisesti Totta ja kuvaa Ikuista Muuttumatonta Totuutta.
Se on kuitenkin kärjistyksistään huolimatta aika lähellä tieteen käsitystä asiasta ; "Raamatun" tutkijat ja monet tieteellisesti orientoituneet kristityt puhuvat mielellään siitä miten "Raamattu" ei ole kirja vaan kirjasto. Ja että "Raamattu" on vuosituhansia hioutunut oman kulttuurinsa tuote. Teos joka on syntynyt pitkällisen prosessin kuluessa.
Siksi onkin erikoista että Crossin lausunto tuntuu uhkaavan myös näitä ei-fundamentalisteja. Ihan kuin hekin joutuisivat painimaan Totuus-Ikuisuus -tematiikan kanssa sellaisilla tavoilla joissa korostuu ajatus siitä että Raamattu olisi vuosituhantisen editoinnin jälkeen sitten viimein valmis..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti