Sävynä on ollut se, että samanaikaisesti (a) yhteiskunta ei ole vastuussa ihmisten yleiskunnosta (b) koululla ei ole aikaa ja resursseja panostaa juoksemien opettelemiseen. Ja (c) Cooperin testi on silti oleellinen. He eivät ole osanneet kertoa miten Cooperin testiä sovelletaan niin että siitä olisi yhteiskunnallisia hyötyjä. Sen sijaan Cooperin testaamisen hyöty on esitetty jotenkin ilmiselväksi, niin ilmiselvästi että asiasta kysymistä on pidetty trollaamisena. Tämänlainen horse laughin ja ad hominemin yhdistelmä ei tietenkään vakuuta kovin helposti.
Toisaalta asiaa on puolustettu silläkin että mittaamalla saadaan tilastoja. Tieto on toki tietoa, mutta jostain syystä tieto tiedon vuoksi ei ole kovin vahva argumentti. Esimerkiksi samat henkilöt eivät ole olleet halukkaita siihen että ihmisten penisten mittoja mitattaisiin lapsuudesta asti ja niistä tehtäisiin julkisia tilastoja. Tämä on kiinnostavaa koska peniksen mittaamisessa on vähemmän vaihduntaa. Cooperin testitulos kun voi vaihdella vahvastikin, esimerkiksi sen mukaan miten on sattunut nukkumaan ja syömään.
En itse ole suoraan Cooperin testiä vastaan. Esimerkiksi näen että armeijassa Cooperin testit on tehty järkevästi. Niissä tehdään mittaukset aluksi. Sitten on harjoittelua. Ja sitten tehdään uusia Cooperin testejä. Tästä saatuja tietoja voi suoraan käyttää hyväkseen armeijan koulutuksen jatkosuunnittelussa. On varmasti järkevää että tehdään sellaisia joissa syntyy hyvää tulosten kasvua. Ja välttää niitä jotka laskevat kuntoa tai kasvattavat sitä merkittävästi hitaammin kuin monessa muussa järjestelmässä ja tavassa.
1: Esimerkiksi oma Cooperin testitulokseni armeijassa romahti. Syynä on tosin varmasti se, että laihduin armeijassa koko ajan ja olin lopulta 49 kiloinen. Toipumiseen, eli yleiskunnon palauttamiseen ja painon entiselle 60 kilon tasolle nostamiseen meni useita vuosia. Tämä tulos varmasti pistää armeijassa ihmisiä miettimään, etenkin jos niitä on useita. Testaamisesta voi siis olla hyötyä.
Ongelmana ei siis ole itse testi vaan se, että ylipäätään kun puhutaan asioista on syytä tietää kaksi asiaa (a) vain se mitä ominaisuutta mittaa ja jonka kehitystä seuraa voi kehittää järkevästi ja tieteenmukaisesti. Eli jos et mittaa, et oikeasti tiedä. (b) Jos teet pelkkiä mittauksia, se ei muuta ominaisuutta. Eli mittaaminen mittaamisen vuoksi ilman sovelluksia on ajan ja rahan haaskaamista. Turhaa. Idiotiaa.
Tosin huomautan siitäkin että urheilussa on ylipäätään ongelma ; Ei siellä opetettaisi oikeaa juoksutekniikkaa. Vaan systeemit menisivät kuten muutenkin. Eli jalkapalloa pelataan siten että jaetaan joukkueet ja sitten pelataan ja kilpaillaan. Ja ihmetellään miten osa on niin huonoja. Ja miten ne osaavat jotka ovat jalkapallojoukkueessa jossa opetetaan esimerkiksi sitä miten eri tavoilla jalkapalloa potkaistaan ja minkälaisia strategioita on olemassa kun halutaan kuljettaa palloa maaliin. Huonoimpien tietotaito onkin siinä että he yrittävät lähinnä koskea palloon ja laskea monta kertaa näin tapahtui. ; Jos matematiikkaa tehtäisiin kuten urheilua, standardina olisi että jokainen oppitunti olisi matikkakisa jossa olisi joukkueita. Joihin jotkut valittaisiin aina viimeisenä. Matematiikkaa ei koskaan opetettaisi vaan jos haluaa oppia matematiikkaa pitäisi opettelu tehdä omin voimin kotona.
Tässä mielessä en odota että kävisi niin että Cooperin testiä oikeasti käytettäisiin siihen että luotaisiin yleiskunnon mukaisia henkilökohtaistettuja kehityssuunnitelmia. Koska urheilu tupataan tekemään siten että pistetään joukkueet jako kahteen ja sitten kaikki pelaavat samalla tavalla ilman ulkoista ohjeistusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti