Jos katsotaan amerikan mantereella syntynyttä filosofiaa, on tarpeen viitata kerhoon. Kerhoon joka oli siitä kiinnostava, että sen jäsenet ovat merkittäviä, mutta heistä vain hyvin harva eli pitkän ja vakaan akateemisen uran. Peircen mukaan klubi oli nimetty puolittain uhmaten ja puolittain ironisesti "The metaphysical club". ;
1: Klubi syntyi varsin erikoisessa tilanteessa. Siihen aikaan empirismi, erityisesti evoluutioteorian vuoksi, näytti johtavan tilanteeseen jossa uskonto ja tiede eivät enää eläisi kovin sopuisaa yhteiseloa. Evoluutioteoriasta keskustelu olikin klubissa yleistä ; Klubin johtojäsenistä Chauncey Wright esitti evoluutioteorian soveltamisen rajoittuvan vain biologiaan ja psykologiaan. Toiset, kuten John Fiske esittivät että myös moraali ja etiikka kuuluisivat aiheisiin joita olisi syytä tarkastella "evoluutio edellä".
Kerholla oli valtava vaikutus pragmatismin syntymiseen. Tällä taas on vaikutuksia omaan ajatteluuni, erityisesti Peircen kautta.
Tämä voi yllättää niitä joiden mielestä olen epäkäytännöllinen. (Olenkin.) Peirce viittaa pragmaattisuudella kuitenkin hieman eri asiaan kuin pelkkiin soveltaviin insinööritieteisiin. (Tai modernis-hipsterillisiin "life hackeihin". Filosofia ja kotitaloustyöt eivät ole suoraan keskenään ristiriidassa mutta ne kyllä kohtaavat hämmentävän harvoin..) Filosofit määrittelevät usein termejä hieman eri tavalla, täsmällisemmin ja vähemmän sotkuisesti kuin arkielämässä.
1: Tosin pragmaattisuuden kohdalla on kyllä sanottava että termien moninaisuutta on myös filosofien puolella. Pragmatismi -sanalle on hirveä määrä eri merkityksiä. ; Esimerkiksi Arthur Lovejoy onnistui kaivamaan pragmatismista 13 keskenään oleellisesti erilaista määritelmää. ; Osa pragmatismin määritelmistä vaikuttaa suoraan sanoen sellaiselta jota arki-ihminen kutsuisi haihatteluksi. Yhtenä syynä on se, että uskoksi on näissä yhteyksissä määritelty mikä tahansa sellainen vakaumus jonka pohjalta ihminen on valmis toimimaan. Ja näin ollen ideologinen kohkaaminen muuttuu hyvin näppärästi "konkreettiseksi elämiseksi". Ihan sen takia että ihmisten kokemukset ovat tosia vaikka viittaussuhde ei olisikaan. Ja toisaalta ihmisten touhut ovat valitettavankin olemassaolevia...
Kykenen samastumaan jotenkin Peircen tekemiseen ja elämänasenteeseen.
Kenties siksi että olemme molemmat "periaatteessa ei-seurallisia" ja jossain määrin äksyjä. Toisaalta Peircekin eli satunnaisessa köyhyydessä ja hänen akateeminen uransa oli sirpalemainen ja koostui sekalaisista hyvinkin erilaisista töistä. Peirce myös aloitti lukuisia kirjoja mutta ei saanut niitä valmiiksi. Itse asiassa hänellä ei ole - toisin kuin suurella osalla muista merkittävistä filosofeista - mitään suurta pääteosta. Yhdeksi syyksi on arvioitu se, että Peircellä oli pragmatismin kanssa hankaluuksia siinä mielessä että siinä logiikka ja empiria yritetään yhdistää vaistoon ja sellaisiin tunneilmauksiin joita liitetään transsendenttiin ajatteluun. Ja kenties pragmatismi oli tässä mielessä tekijänsä näköinen.
1: Minusta kuvaavaa on että Peirce palasi uransa loppupuolella pragmatismin määritelmän miettimiseen. Tavallisesti ensin annetaan määritelmä ja sitten sillä tehdään asioita. Minusta kesken jättäminen ja alusta alkaminen on aivan hyvä tapa toimia. Julkaisutoimittajat ovat kaikkina aikoina olleet tästä erimielisiä.
Harvardin yliopisto ostikin 500 dollarilla sijoituksen joka on maksanut itsensä taatusti takaisin ; Se osti Peircen jälkeensä jättäneet kirjoitukset "könttäsummalla". Siinä on paljon paikoin hajanaista, paikoittain kesken jäänyttä, materiaalia. Tämänlainen tuotostapa on jotain johon taatusti kykenen samastumaan.
Toisaalta tuotosten sisältökin on monin paikoin sellaista että se sekä katsoo niihin kysymyksiin joita itse pidän kiinnostavina ja jotka vaivaavat ja häiritsevät itseäni. Ja toisaalta se vastaa niihin sellaisilla tavoilla joita pidän elämänlaatua parantavina.
Peirce katsoi että käsitteitä oli lähestyttävä siten, että täytyy tutkia niitä vaikutuksia, joita käsitteellä on käytännössä. Syy-seurausyhteyksien ja odotuksien vaikutus kohdistui phaneroniin, ihmisen kokemusmaailmaan. Joka sitten oli jossain tuntemattomassa mutta periaatteessa merkityksettömässä suhteessa metafyysiseen Totuuteen. ; Peircen näkemyksissä jos jokin asia on tavalla A tai tavalla B mutta ne johtavat täsmälleen samoihin ulkoisiin seurauksiin, on kysymys "A vai B" ikään kuin vääränlainen kysymys, epäkiinnostava kysymys.
Jäljelle jäi tavallaan "kolmio" jossa oli tutkijayhteisö, tutkijayhteisön tiivistämä mielipide sen hetkisestä parhaasta teoriasta ja todellisuus. Todellisuus vaikutti tutkijoiden kokemusmaailmaan syy-seuraussuhteen kautta. Tutkijoiden kokemusmaailma taas konvergoi tutkijayhteisön yleisen mielipideen kanssa. Ja tämä yleinen mielipide oli korrespondenssissa todellisuuden kanssa.
Tällä on hyvin läheinen suhde siihen että minulle tiedemaailman validit käsitteet on käsiteverkossa. Ja sen ulkopuolella ei ole mitään tietoa. Se, mitä tämä sitten tarkoittaa metafyysisesti on minulle "vessanseinäkysymys" koska minulla on "immersiivinen suhde todellisuuteen". (Elän kuin kokemani maailma olisi totta. Kenties siksi että se on.) Myönnän havaintojen teoriapitoisuuden, korostankin että vaikka verkon jokaisessa kohdassa on vähän olettamista, niin on hyvä katsoa että mukana ei ole sellaisia kohtia jotka olisivat vain olettamista. Se, että tämän pitäisi olla 1:1 jonkun metafysiikan kanssa. No. Minä en elä puhtaassa metafysiikassa, siksi se on by definition metafysiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti