MBTItä helvettiä tuo edes tarkoittaa?

"Takkirauta" -blogissa kirjoitetaan usein MBTI -tyyppimittarista. Kommenttien puolella hän esittää oikein helmen. Kun kommentoija nostaa esiin sen, että persoonallisuuden tutkijat eivät yleensä ota MBTI -mittaria vakavasti tai tieteellisenä, ei blogisti kiistä tätä tosiasiaa vaan vastaa "No jos MB on huuhaata psyyken arvioinnin ammattilasten mielestä, se on huuhaata. Argumentum ad auctoritatem yhdistyneenä blankosanoihin. Kiistätkö Sinä, että akseleita introvertti-ekstrovertti, intuitiivinen-asiapohjainen, ajatteleva-fiilistelevä ja järjestelmällinen-spontaani olisi olemassa? Jos kiistät, kiistät samalla tosiasiat. Jos et kiistä, myönnät että MBTI:n perusteet ovat kunnossa."

On toki mielenkiintoista ottaa huomioon se, että "Puskistahuutelija" on asenteen ja tyylinsä perusteella todennäköisesti "Ruukinmatruuna" ja hän kävi blogissani kommentoimassa kun kirjoitin MBTI -aiheesta. Silloin lähestyin asiaa tieteellisen tutkimuksen kautta ja epämieluisia tuloksia tuottaneeseen tieteeseen  ei tartuttu. Sen sijaan ihmeteltiin millä motiivein tuo tutkimus oli tehty. Muutenkin näyttää siltä että "Ruukinmatruunan" muutkin aihetta koskevat lausunnot nojaavat vahvasti siihen että hän käyttää blankosanoja. Asia on perusteltua kun voi sanoa sivistyssanan biometria. Ja sen sijaan että todistaisi että MBTI on toimiva teoria hän selittää että "se ei ole sellainen teoria" kuin kriitikot sanovat. Ja se on väkevästi tosi koska "MBTI:llä on vakavastiotettava psykologinen pohja (nuo neljä attribuuttiakselia, joita ei käy kiistäminen). Tämä pohja tekee MBTI:stä luotettavan, mutta vain tilastollisesti, siis puhuttaessa isoista ihmismääristä." Attribuuttiakseli on tässä yhteydessä kuitenkin nimenomaan blankosana. Se ei välttämättä olisi sellainen. Mutta tapa jolla sitä käytetään selvästi on sitä.

Ja tuo alkuun nappaamani, Ruukinmatruunan omasta mielestään varmasti vakuuttava, lainaus demonstroi lähinnä sitä että jos on olemassa validi MBTI -luokitelma ja siinä on olemassa kategoria INTJ, jota kuvaa "INTJ:s only appear to be good at everything, but only because they won't allow themselves to be observed doing anything until they have become highly skilled at it." niin sitten Ruukinmatruuna ei ole INTJ koska ei hän näyttäytyisi tuollaisella osaamistasolla muuten julkisuuteen. Tuo alkuun ottamani kommentti on sellaisenaan demonstraatio korkeintaan Dunning-Kruger -efektistä. (Mitä oloa vahvistaa se, että kun puhun korrelaateista niin saan huomautuksen siitä että korrelaatiossani ovat käsitteet väärin päin ja puhutaan implikaationuolista. Korrelaatio ei sellaisenaan tarkoita edes kausaatiota, joten järjestyksellä ei ole väliä. Implikaationuoli taas on sitten tämän päälle jotain vähän muuta.)

Tämänlaiseksi jätettynä tämä blogaus olisi tässä muodossaan Ruukinmatruunan "asiablogaamista". Mutta koska minä olen minä pyrin enemmänkin siihen että kirjoitan metallurgiasta laadukkaammin kuin Ruukinmatruuna filosofiasta. (En tiedä mitä se tarkoittaa tässä aiheessa. No, jotain vittumaista, minut tuntien). Voisin jättää asian vain toteamiseen. Toteamiseen siitä, että "mitä tuo alkuun laittamani heitto muka edes tarkoittaa". Se voisi olla totta tai ei. Ja minulla voisi olla argumentteja asian puolesta tai ei. Mutta tällä ei olisi väliä koska uskottavuus ja asiapitoisuus tuotaisiin esiin statementmuodossa.

Viittaan tässä että olen aiemmin käsitellyt MBTI:tä. Ja en toista niissä olevia asioita. Tämä blogaus pitää siis takanaan kohtuu laajan faktapohjan johon tartun viitteenomaisesti. Sillä tämä asia on alkeista. Tämä asia on niin alkeista että olen kokenut tarpeettomaksi edes puhua asiasta noin 1+1 -tasolta. Mutta luultavasti tämä on se joka tuottaa suurimpia hankaluuksia. Se, että ei ole oikeasti tullut mietityksi sitä mitä persoonallisuuden tai vaikka älykkyyden mittaaminen oikeasti tarkoittaa.

Määritelmät.

Kun katsotaan sitä että onko ihmisillä olemassa ekstroversio ja introversio, MBTI on siinä suhteessa hyvin "kulttuurirelativistinen" malli. Suoraan sanoen. Jos olet mieleltäsi postmoderni niin siinä on sinulle tuskin suurta ongelmaa. Psykologiassa yritetään toki olla astetta vakavampia. Ja tämä onkin se syy miksi MBTI ei ole psykologien hyväksymä. Tässä on hyvä tiedostaa että kun Ruukinmatruuna puhuu auktoriteettiin vetoamisesta, niin taustalla on kuitenkin ilmiö. Se, että MBTI ei ole saanut ammattipsykologeja yhtä innokkaiksi kuin maahanmuuttokriittistä konservatiivista poliittisesti sävyttynyttä blogia pitävät sinänsä ihan fiksut, joskin pakkomielteiset ja ärhäkkäät ihmiset.

Kysymys siitä, että MBTI:llä on "neljä attribuuttiakselia" on siitä kiinnostava, että on aivan oikeasti katsottava mitä se ylipäätään tarkoittaa. Arkipsykologian kannalta tämä on suuri haaste. Myös sellaisissa aivan valideissa testeissä kuin älykkyysosamäärän tutkiminen. Moni näkee että heillä on näkemys siitä mitä älykkyys on. Ja sitten tätä mitataan. Kuitenkin tosiasiassa tesissä täytyy olla älykkyys joka on määritelty. MBTI -mittarissa mielenkiintoista onkin se, että valtaosa ajasta ja voimavaroista on käytetty lopputulosten kuvaamiseen. Se, mitä lopputulos ikään kuin tarkoittaa on saanut paljon enemmän ja vahvempaa analyysiä kuin se, miten tätä aineistoa on saatu. Ja tämä on ongelmallista, koska ominaisuuksia mitatessa lopputulos on helposti yhtä laadukas kuin sen heikoin lenkki.

Ja vielä ongelmallisempaa tässä on se, että MBTI -mittarissa vastauksia kerätään sellaisella tavalla että se, että määritelmät olisi tehty niin sillä ei ole väliä. Koska kysymyksiin vastaajan pitäisi ensin tuntea nämä määritelmät hyvinkin seikkaperäisesti. Ja näin ei ole. Testissä vastataan kysymyksiin. Ja kun viitataan vaikka sosiaalisuuteen ja yhdessäoloon, niin se mitä tämä sana tarkoittaa voi olla hyvinkin määrätynlainen sille vastaajalle. Mutta toinen vastaaja voi määritellä asiaa hyvinkin eri tavoilla.

MBTI:n kohdalla perusongelma on se, että käsitteet ovat yksilöille helposti yksiselitteisiä. Mutta tavalla jonka voi rikkoa analyyttisellä filosofialla. (Eli analyyttisyydellä.) Tosiasiassa MBTI ei mittaa mitään attribuuttia. Se pikemminkin tuottaa neljä tunnuslukua joiden takana on hyvinkin erilaisia elementtejä. Ja mikä pahinta ; Yksilöt eivät tulkitse niitä samalla tavalla.

Tämä tuli itselleni melko selväksi kun mietin miksi itse saan hyvinkin erilaisia tuloksia MBTI -testistä. Syynä on se, että minun on monesti oikeasti vaikeaa vastata kysymyksiin. Syynä on se, että sanat ovat itse asiassa hyvin yleisluonteisia ja kielifilosofiaan tottunut saattaa jopa tiedostaa että käytetyillä sanoilla on useita vakiintuneita denotaatioiltaan ja konnotaatioiltaan toisistaan poikkeavia sisältöjä. Kun kysytään mitä niistä, ei testi auta. Kysymykset ovat hämäriä. Ja valinnat ja painotukset tulevat fiiliksellä tilanteessa. Kognitiotieteeseen tutustuneena tiedän että ihmiset eivät tavallisesti mieti tämänlaisia. Joten heille tämä tulkinnallisuus menee helposti täysin ohi. (Aspergerin syndroomaiset itse asiassa ovat suurelta osin vaikeuksissa juuri siksi että heille tämä tulkinta ei ole niin ilmiselvää. Ja ongelmia tulee kun se ei ole yhdenmukaista muiden kanssa. Yhdenmukaisuuserojen takana on tila erilaisille tulkinnoille.)

Ajatukseni on kuitenkin helpompi ottaa esiin toista kautta. Sellaisessa "akselissa" jossa en koe että minulla olisi hirveästi muutoksia. Introversiota ja ekstroversiota katsoessa tulos voisi riippua syvästi päivästä ja henkilöstä. ; Kun mietitään vaikka akselia introvertit ja ekstrovertit, on selvää että joka päivä voin kokea olevani jossain jossain muuttujassa jossa on kaksi ääripäätä. Ja niin voi jokainen muukin. Mutta jopa kaltaiseni antisosiaalikko voi jonain päivänä voin korostaa sitä että en pelkää ihmisiä ja olen estoton ja jossain mielessä "rohkea". Ja tätä kautta saan ekstroversioon päin menevämpiä tuloksia. Toisaalta joinain päivinä voi korostua enemmän se, että en luota ihmisiin joka voi tehdä minusta hyvin "ujonoloisen" tai varautuneen. Joskus taas korostuu se, että viihdyn hyvin seurassa, etenkin tutussa kohtuu pienessä seurassa. Ja olen tällöin jopa kohtuu spontaani ja vauhdikas seuramies. Mutta toisinaan taas se, että joskus introversiota ja ekstroversiota katsotaan sosiaalisuuden sijasta siitä kerääkö voimia yksin vai seurassa. Kaikki nämä akselit ovat määrittelyn jälkeen objektiivisia. Ne ovat kuitenkin myös joskus keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa ei siis ole mitään "introversio-ekstroversiota" jota mitattaisiin. Sen sijaan mitataan sanajoukkoja jotka liittyvät "sosiaalisuus", "seurassa viihtyminen" "ulospäisnuuntautuneisuus" jonka takana on hyvinkin ihmisestä toiseen vaihtuvia käsityksiä. Voidaan sanoa että tosiasiassa tämä ei ole ollenkaan mikään attribuutti. Se on enemmänkin kattotermi jonka alla on useita eri ominaisuuksia (rohkeus, spontaanius, luottamus, jopa maailmankuvallinen ihmisten rakastaminen). Ja mikä pahinta. Kaikille ihmisille tämä attribuuttirykelmä tämän akselin takana ei edes ole sama.

Tässä mielessä on aika omituista sanoa että MBTI -mittari olisi toimiva heti jos olisi olemassa jotain jolla tämä voitaisiin määritellä. Tämä ei pidä paikkaansa. Älykkyydenkin kohdalla kognitiotieteen aluksi tungettiin opeteltavaksi valtava määrä erilaisia älykkyyden määritelmiä. Se, että näitä määritelmiä on olemassa ei vielä tee älykkyydestä puhumisesta järkevää. Sen sijaan on katsottava miten tämä älykkyys määritellään ja miten sitä käytetään. Ilman tätä tasoa älykkyys onkin täsmälleen samanlaista kyökkipsykologiaa jolla älykkyydestä puhutaan maallikoiden parissa. Se on yleisesti ottaen potaskaa koska selkeästi heillä älykkyyttä ei ole määritelty kovin selkeästi, ja itse asiassa keskustelussa älykkyysnäkökulmat vaihtuvat toiseen pitkin matkaa. (Koska käsitteitä ei ole määritelty niitä käytetään hyvin "joustavasti" ja epämääräisesti.) Se, että esimerkiksi älykkyysosamäärätesti selkeästi mittaa jotain objektiivista ei tarkoita että kaikki älykkyystestien nimellä kulkevat olisivat vakaalla pohjalla. Itse asiassa älykkyystestien alkupuolella on jopa ollut paljon testejä jotka ovat olleet selvästi virheellisiä. Ja näin siitä huolimatta että älykkyys itsessään voidaan ottaa käsittelyyn.
1: Onkin hyvä huomata että älykkyyden reaktionopeusmalli ja älykkyyden prosessointitehomalli johtavat siihen että molemmat ovat objektiivisia ja älykkyyteen liittyviä. Reaktiokykymme kuitenkin heikkenee ja prosessointitehoa kuvaa Flynnin efekti. Jos vaihtaa määritelmiä lennosta voi generoida valheellisia väitteitä. Flynnin efekti ei esimerkiksi nosta reaktionopeuksia tai reaktionopeuksien hidastuminen ei falsifioi Flynnin efektiä. Mokia ei tehdä jos tajutaan määritellä asiat huolellisesti ja tiedostaa että ei ole mitään sellaista "attribuuttia" kuin älykkyys. On sen sijaan ihmisiä joita kuvaavia piirteitä voidaan lähestyä ominaisuus-ilmiöryppäin ja korrelaatein. Ja näitä ryppäitä on sitten erilaisia ja niitä varten on varattu nimilappu "älykkyys". Ei ole siis vain niin että "onko älykkyys olemassa vai ei". Vaan siitä että määritellään tarkasteltavat kohteet yksiselitteisesti ja mitataan niitä tavoilla jotka mittaavat juuri näitä.

Tämä on toki jotain jota voidaan käsitellä ja jota varmasti onkin käsitelty. Olen kirjoittanut tähän viitteitä jo kun aiemmin kirjoitin siitä mihin MBTI kelpaa. (Se kuvaa itsen ihanneminää, sitä miksi haluaa tulla.) Näen että on turhaa luoda mitään objektiivista luokitelmaa joka tarkoittaa jotain tiettyä asiaa. Sen sijaan on syytä tiedostaa että testin tekijä itse vastaa niihin kysymyksiin. Ja hänelle luetaan tulokset jotka käyttävät näitä samoja käsitteitä. Näin ollen hän itse kyllä tietää mitä se tulos tarkoittaa. Ulkopuolinen ei välttämättä käytä samoja sanoja ihan identtisellä tavalla. Mutta tällä ei ole väliä jos tuloksenluvun tulkitsee samalla käsitteistöllä. Näin ollen testi voi kertoa jotain kun ihminen sitoutuu testin tekemisessä ja luennassa identtiseen käsitteistöön. Tämä näyttää valitettavan usein puuttuvan ja MBTI:tä lähestytään kuin se olisi jokin joka antaa lukeman josta voitaisiin puhua ikään kuin se luokitelma olisi kaikille sama. Tosiasiassa yhden viitekehyksen INTJ voi olla toisen viitekehyksen jotain hyvinkin muuta. Yhden introvertti voi olla toisen ekstrovertti jos toinen tarkastelee luottamus-ujousteemalla ja toinen lähestyy asiaa rohkeusteemalla.

Toki ongelma ei tarkoita täyttä huonoutta. Tämä yllä sanomani voitaisiin tulita helposti väärin. (Koska jostain syystä jos "jotain ei ole huomioitu" niin monelle se tarkoittaa samaa kuin "täysin arvoton". En vetele tämänlaisia.) Monimääritteisyydestään huolimatta MBTI selvästi mittaa jotain. Käsitteet eivät ole täysin satunnaisia. Ja hyvä testin tekijä vaikuttaakin havaitusti testitulosten toistettavuuteen. Joten selkeästi tämä asia on jotain joka vaihtelee jopa ammattilaistasoisissa testeissä. Toisaalta tämä muutos vihjaa siihen että testissä on jotain hyvääkin. Nähdäkseni varmin vakuutus siitä että takana on "jotain" on kuitenkin varsin erikoista kautta. Sain Ruukinmatruunalta pyytämällä nipun erilaisia viitteitä, joissa on lähestytty älykkyyttä ja MBTI -testiä. Niissä on selvästi havaittavissa että älykkyys korreloi eri luokkien kanssa eri tavalla. Koska älykkyystestit on tehty asianmukaisesti, ja eri luokkien välille syntyy keskenään erilaisia tuloksia, se viittaa siihen että tulokset eivät ole satunnaisesti valikoituneet. Tämä vaatii sitä että MBTI ei ole täysin tyhjä. Monimerkityksellisyys ei tarkoita täyttä satunnaisuutta. (End of discussion.) Monimerkityksellisyys tuo epätarkkuutta mutta lopputulos ei tarkoita samaa kuin "täysin mielivaltainen". (Taustalla on monia eri ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa ominaisuuksia. Ja kenties jotkut valinnat ja painotuksetkin ovat paljon yleisempiä kuin toiset.) Tämä on syytä tiedostaa.

Lukutavan vääristymät.

Kenties seuraavaksi onkin syytä huomata että se, että ominaisuus on olemassa ja se olisi yksiselitteinenkin, ei vielä riitä. Kun asiaa mitataan on syytä mitata sitä mitä mitataan. Vaikka ominaisuudet olisivat absoluuttisia, ihmisestä toiseen samoja ja vastaavia niin se ei riitä. Jos mittari jolla sitä mitataan on väärä, lopputulos ei toimi. Siksi siitä että "attribuuttiakselit ovat olemassa" ei mitenkään takaa että testin perusta olisi kunnossa. Ehei.

Näistä ehkä helpoin on se, että MBTI:ssä ei ole minkäänlaista "valheenpaljastusta". Sekä aineiston keruussa että tulkinnassa on harjoitettu käytäntöjä jotka nimenomaan psykologit tietävät harhauttaviksi. Toisin sanoen vaikka testi toimisi teoriassa täydellisesti niin mukaan tulee vääristymälähteitä ja tuloksia tulkitaan tavoilla jotka tekevät siitä merkityksettömän. (Jo tämä yksinään tekee testistä scheissenbergiä. Siitä huolimatta että attribuutit ja testi muuten olisi hyvä. Jos tutkittavasta tulee vääristymiä ja tulkintakenttä harjaanjohtaa sitä mitä tulokset tarkoittavat, testin "perusta" on kaikkea muuta kuin kunnossa.)

Se ei myöskään mittaa itse asiaa vaan ihmisen mielikuvaa. Tämä on aivan oikeasti relevantti kysymys. Esimerkiksi älykkyystestiä ei tehdä siten että kysytään useita kertoja minkälainen ihminen kokee olevansa. Sen sijaan hänet laitetaan ratkaisemaan ongelmia joita ratkotaan älykkyydellä. Ja niistä joko selvitään tai ei selvitä. Tämä on erityisen merkittävä MBTI -testin kannalta siinä mielessä että
1: Lähes kaikilla ihmisillä on ns. Lake Wobegon efekti. Siinä ihmisillä on itsestä todellista ruusuisemmat kuvat. Ihmiset jotka yrittävät olla rehellisiä ja kuvaavat ovatko he keskimääräistä tyhmempiä tai älykkäämpiä, kuvaisivat itsensä noin 80% keskimääräistä älykkäämmiksi. Tämä on tavallista heikompaa lähinnä masennuspotilailla. Joten kenties MBTI toimii hieman paremmin masentuneille ihmisille. Tosin tämä tulos on siitä miellyttävä, että se tekee MBTI:stä hyvän siinä missä sitä pidän hyvänä. Eli ihanneminänsä kuvaamisessa. Jos ihminen arvostaa sosiaalisuutta, hän todennäköisemmin vastaa sosiaalisuutta korostavammin vastauksiaan. Usko tuloksiin taas voi olla placeboaskeleen lähempänä tämän ihanteen saavuttamista. Ja tässä mielessä testi ei ole läpeensä pahuutta. (Mutta "vankka psykologinen pohja" in your ass. Tai onhan tuossa tieteysti psykologinen pohja. Ei vaan sellainen jota Ruukinmatruuna siihen yrittää sovitella.) Tätä ongelmaa ei MBTI -asteikossa ole oikein mitenkään tarkasteltu. Kun sanoo että "carbage in-carbage out" eikä testin onnistuvuutta testata, yritetä testata tai edes ole keksitty tapaa jolla testin osuvuutta ja siihen vastanneen valelteluasteita voitaisiin tunnistaa niin vastaus on "Puskistahuutelijan" "no shit sherlock". No, valitettavasti tätä ongelmaa ei selvästi ole ratkaisu. (Siihen ei ole laadukkaampaa vastausta muualtakaan tarjolla.) Tosiasiassa MBTI -testistä saisi ihan oikeasti paremman sillä että niillä mitattaisiin toimintaa. Eli sen sijaan että kysyttäisiin oletko sosiaalinen, pistettäsiin sosiaalisia kykyjä ja rohkeutta mittaaviin tehtäviin.
2: Toinen ikävä asia on Dunning-Kruger -efekti. Sen mukaan ihmiset jotka ovat erityisen huonoja jossain aiheessa yliarvioivat kykyjään. Ja pahasti. Itse asiassa he eivät edes tiedä mitä eivät tiedä ja tässä mielessä he ovat hyvin pihalla. Tämä on hyvin tärkeää siinä mielessä, että Hannu Lauerma esimerkiksi on kertonut kirjoissaan miten väkivaltarikolliset jotka harrastavat hyvin räjähtävää spontaania ja harkitsematonta väkivaltaa voivat pitää suurimpana ongelmanaan sitä että he ovat liian kilttejä. Syynä on itsetuntemuksen puute ja itsehillinnän ja kiltteyden ymmärtämisen puute hyvin laajalla tasolla. "Tunnetajuttomuus" johtaa vääriin tuloksiin. Tämä ongelma on käsittääkseni jotain jota MBTI -testeissä joskus ja parhaimmillaan osataan kuitenkin ottaa huomioon. (Testiä ei tällöin suositella esimerkiksi tarkkailuluokkalaisille.) Eli MBTI -testi ihmisille joilla on jo hyvä itsetunto voi olla aivan toimiva. (Joskin voi olla syytä miettiä mikä tarve testaamiselle tällöin on. Testi joka toimii vasta kun ihminen jo tietää vastaukset valmiiksi on hieman omituinen testi tehtäväksi. No, jos haluaa varmistaa sen minkä jo ennalta tietää ja nauttii prosessista niin miksipä ei. Yleensä psykometriassa tosin yritetään saada jotain uutta tietoakin sillä testaamisella.)

Tähän liittyvä kolmas ongelma liittyy sitten jo siihen keskusteluympäristöön ja tulkitsemispiireihin joita MBTI -ilmiön ympärillä pyörii. Jos on tutustunut psykologiaan joka toimii kategoriointi-ihmistuntemusteeman ympärillä (Esimerkiksi ihan sitä alkeistason tietämisen kautta että mitä Wiseman on popularisoinut) niin tulkinnasta innostuneiden nettikirjoittelua ja vastaavaa leimaa vahva forer -efektin maku. Toki tätä näkyy jo siinä kun joku ulkopuolinen tulkitsee mitä tämä ylipäätään tarkoittaa.

Forer -efekti näyttää myös olevan hyvin vahva syy miksi testiin luotetaan. Esimerkiksi eräs miekkailukaverini pitää MBTI -testiä hyvänä. Ja moni muu näyttää olevan samoilla teemoilla. Ja näissä selvääkin selvintä on, että testiin ei luoteta siksi että olisi tutustuttu psykometrian tieteeseen ja katsottu onko MBTI:llä validiteettia ja reliabiliteettia. Vaan että he ovat tehneet testin ja saaneet tulokset. Ja ne vaikuttavat hyvin päteviltä. Valitettavasti kaikissa huuhaaluokituksissa horoskoopeista lähtien Forer efekti tekee niin että tulokset tulkitaan itselle sopiviksi. Arvotutkin attribuuttilistat koetaan osuvina jos ne on vain personalisoitu jotenkin. Eli vaikka väitetty että syntymäpäivä tai henkilön asentokieli tai jättämä jälki "johonkin aurakameraan" niin jo tämä tekee lopputuloksesta luotettavamman oloisen. (Horoskooppeihinkin luotetaan helposti juuri siksi että "en uskonut, luon huvikseni kuvauksia ja ne tuntuivat osuvan.")

MBTI: testi itse sisältää vääristymälähteitä ja sen tulkinta vielä vahvistaa niitä. Näin ollen vaikka testi mittaisi oikeasti olemassaolevaa ominaisuutta joka olisi objektiivisesti määritelty, niin se ei merkitsisi silti juuri mitään. Tämä puoli yksinään olisi aivan hyvä syy sille, että ammattilaiset eivät MBTI -testiä ota vakavasti.

Itse "mittauskin" on mitä on.

MBTI on pohjalta lähinnä kategorioiva teoria. Se ei tässä mielessä ole altis falsifioinnille. Tässä mielessä on hyvin mielenkiintoista kysyä onko koko käsitteille tavallaan mitään objektiivista pohjaa. Toisaalta voidaan nähdä että sillä voi olla deskriptiivistä arvoa tästä huolimatta. Tässä mielessä on syytä tiedostaa että asiallinen psykologinen testi onnistuu reliabiliteetissa ja validiteetissa. Nämä ovat se litmuksen testi joka on annettava testille kuin testille. Ja MBTI -testi ei tässä kehuttavasti menesty. Oikeastaan kaikki keskutelu asian "vakaasta psykologisesta pohjasta" pitääkin lopettaa tähän.

Tässä aiheessa huomio toki siirtyy siihen miten kyökkipsykologiassa ongelmat voidaan lakaista. Tämä taas tehdään tavoilla jotka alleviivaavat sitä miten huonosti psykometriaa on osattava jotta nämä selitykset menisivät läpi. (Itse toivon että MBTI -testin puolustajilla on parempia argumentteja. Olisi ehkä attribuutiovirhe yleistää että argumenteissa toistuvat virheet kuvaisivat itse testiä. Testin kannatuksen syistä ne tosin kertovat sitäkin enemmän. Maallikoiden suosiot saadaan sitä kautta että ihmiset ovat tunneolentoja, ei sillä että testi olisi tiedettä. Siksi horoskoopit ovat suositumpia kuin monet aivan pätevät psykologiset testit.)

Toki on syytä huomata että MBTI -testissä on oleellisia virheitä jotka olisi helppo korjata. Ne eivät tavallaan liity mitenkään edes siihen mitä ominaisuuksia kuvataan ja miten niitä tentataan. Itse asiassa näistä näkyvin on juuri se, että kuvaukset tyypitetään dikotomisesti. Testin kannattajat selittävät että kyseessä on jatkumo. Mutta miksi sitä sitten kuvataan heikolla tavalla? Testin reliabiliteetti on heikko koska tulokset kuvataan kahtena ja vain kahtena kategoriana. Ja nämä kategoriat vieläpä "katkaistaan" keskikohdasta tavalla jossa katkaisukohta on lähellä sitä missä suurin osa ihmisistä on. Tämä kuvaustapa on huono. Siinä hukkuu valtavasti informaatiota. Tätä ei kuitenkaan oikein haluta muuttaa. Ja onkin hämmentävää että tulosten kuvaamiseen on jämähtänyt noin omituinen ratkaisu. Testistä saisi oikeasti laadukkaamman sillä että heitettäisiin nuo kirjainyhdistelmät pois.

Myynninlisää;

Tosin on selvää että kun testiä katsoo, ihmisiä näyttää viehättävän juuri se että se kategorioi ihmisiä arkkityyppeihin juuri tuolla tavalla. Toisin sanoen kuvaustapa jossa lopputulos on dikotominen kirjainyhdistelmä on myyntiargumentti joka tehdään siitä huolimatta että se on suunnilleen huonoin tapa kuvata ilmiötä jos se todellakin on jatkumo. ; MBTI -testi luokin kategorioita lähinnä siksi että ilmeisesti oli kiva laittaa kategorioita johonkin kategorioiden vuoksi. Joten miksipä ei laittaa sitä paikkaan ja kuvata sitä tavalla joka vääristää ja hukuttaa informaatiota pahimmalla mahdollisella tavalla?

Toisaalta validiteetin kohdalla on huomattavissa että ihmiset eivät näytä tyypittyvän kategorioihin. Tämä on erityisen tärkeä aiemmissa blogauksissani mainitsemassani Nowackin tutkimuksessa. (Jonka motiivit ovat kunnossa, ja jonka tieteentekotapakin on kunnossa, kiitos vaan "Puskistahuutelijalle.) Kun katsotaan miten kysymyksiin vastaaminen liittyi toisiinsa, huomattiin että vaikka testissä tietyt kysymykset mittaavat aina yhtä akselia, jolloin tarkasteltavana on aina yksi attribuutti kerrallaan, niihin vastaamisen kohdalla ei ole yhteyttä. Eli kun vastaat yhteen tietyllä tavalla, ei ole erityisen paljon todennäköisempää että vastaisit saman kategorian muihin kysymyksiin samalla tavalla.

Tätäkin vastaan on puolustauduttu samalla tavalla millä MBTI -testin puolustaja puolustaa aivan kaikkea. Eli selittämällä että MBTI ei ole arkkityyppinen testi jossa oletettaisiin että ihminen on vaikka introvertti tai ekstrovertti. Vaan että kyseessä on nimenomaan harmaasävyinen jatkumo. Tämä olisi siinä mielessä hyvä, että se selittää miksi yksi kysymys ei liity toiseen. Valitettavasti tämä kuitenkin vihjaa että kenties koko akselia ei ole tosiasiassa olemassa ainakaan millään tavalla jota tämä kyseinen testi mittaisi. Sillä jos mietitään mitä introversio ja ekstroversio tarkoittaa, niin siinä on oletus siitä että se on jonkinlainen tilastollinen taipumus toimia tietynlaisissa tilanteissa. Voidaankin nähdä että jokainen testin kysymys on ikään kuin jotain jolla mitataan tämän taipumuksen voimakkuutta. Jos validiteettia ei ole, se tarkoittaa sitä että kysymyksiin vastataan toisistaan riippumattomasti. Valitettavasti tämä vihjaa siitä että testiä ei voi yleistää mihinkään. Sillä ulkomaailmankin tilanteet ovat - parhaimmillaan, silloin kun henkilön omat vääristymät eivät vaikuta, hän tuntee itsensä ja kuvaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla johon hän kykenee ja nämä kyvyt ovat suuret - tavallaan yksi kysymys. (Siis jos testi oikeasti toimii ja sitä voidaan soveltaa noin niinkuin mihinkään.) Jos testin sisällä ei ole yhteyksiä vastausten välillä, niin miksi ne korreloisivat näidenkään kanssa?

Kysymyspatteria toisin sanoen luetaan siten että kysymykset olisivat tilastollinen testi joka mittaa taipumusta. Ja tällä taipumuksella ei olisi mitään sisäistä yhteyttä. Siitä saataisiin prosenttiluku joka sitten kuitenkin jotenkin pitäisi sisällään jonkin sisäisen yhteyden joka toimisi testin ulkopuoliseen maailmaan. ; Onkin selvää että kun MBTI -testin kannattaja puhuu validiteettiongelmista, hän käyttää testiä ikään kuin jonain jota käsitellään aivan eri ehdoin kuin ulkomaailmaa. Kysymyksien ei tarvitse liittyä toisiinsa koska ne mittaavat taipumusta joka on tilastollinen. Mutta taipumukset kuitenkin kuvaavat jotain joka sitten on yleistettävissä. Validiteetti nimenomaan mittaa näitä teemaisia yhteyksiä. Ja tässä mielessä ongelma on hyvin paljon syvempi kuin voisi luulla. Se, että validiteetti testin sisällä ei paina koska harmaasävyinen jatkumo pakottaisi tulkintaan jossa jokainen ympäristössä tehty aktiokin olisi osa harmaasävyistä jatkumoa ja validiteettia näihinkään ei olisi. Jolloin testin puolustaja väittää että hänen testiään ei voi soveltaa taipumusten mittaamiseen elämässä. Jos siis olisi koherentti.

Lopputulos ; MBTI -kultti sössii vielä senkin mitä hyvää on jäljellä;

MBTI on hyvin omituinen testi. Sitä voi käyttää johonkin. Se ei siis ole aivan yhtä huono kuin arvottu ja nimeen liitetty horoskooppi. (Vaikka tätä rinnastusta usein tehdäänkin.) Mutta ei juurikaan. (Jota "ei ole horoskooppia" -puolustukseen menijä taas ei oikein huomioi yleensä.) Se on vain hämmentävän huono. Ja nimenomaan siten että siinä on elementtejä jotka ovat ilmiselvästi sitä huonontavia, ne olisi helppo korjata ja tätä korjausta ei tehdä. (Ja testin puolustajat suuttuvat jos niihin viittaa. MBTI:n ympärillä onkin "kulttiluonteista toimintaa" jonka ironisuutta kuvaa se, että testiä käytetään juuri sellaisilla tavoilla joita testin ei väitetä opettavan. Kuten esimerkiksi millä alalla töissä menestyisi.)

Itse asiassa mitä enemmän tämän testin psykologisesti varmaa pohjaa lähestyy, sitä vahvemmin on selvää miten erilaisilla ja monenlaisilla tavoilla se on huono juuri sellaisella tavalla joka ei miellytä psykometrian ammattilaisia. (Joka on se syy miksi he eivät siitä pidäkään.) Toki tässä on osittain syynä sekin että laatukriteerit ovat laatukriteereitä. Ja osalla ne ovat matalampia. Ja ammattilaiset voivat vaatia mersua kun taas mopo voi riittää joillakin siihen erektioon ja suditteluun mitä he kaipaavat.

Toisaalta MBTI:ssä on joitain hämmentävän huonoja piirteitä jotka voitaisiin korjata. Minäkin osaisin niitä parantaa, joskaan en ehkä ihan mersuksi asti parannella. Ja tässä kohden käsittämättömintä onkin se, että testi näyttää ikään kuin "syntyneen valmiina". Sitä editoidaan ja muokataan hämmentävän vähän. Sen mittaamistapaa ja tulosten esittämistä ei hiota paremmaksi ja paremmaksi. Se ei täsmennä ja paranna itseään ja se ei tavallaan opi virheistään. Tässä syynä lienee se, että MBTI on ennen kaikkea bisnestä. Ja bisneksen kannalta esimerkiksi huonoon paikkaan tehty kategoriointi toimii. Wiseman tietää miksi horoskoopit vetoavat juuri sillä rakenteella kuin ne vetoavat. Ja kategoriointi tässäkin kohdassa varmasti lisää käyttäjämiellyttävyyttä. Niin että maksaja ja testin tekijä on tyytyväinen. Ja kokee saaneensa ymmärrystä. Tätä puolta ei välttämättä arvioida tai mitata sillä että ovatko tulokset annettu tieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta kaiken kaikkiaan ; MBTI ei ole kunnossa. Se ei ole täysin mielivaltainen. Sen etuina on lähinnä käyttäjäystävällisyys ja se että se on halpa ja edullinen tehdä ja toistaa. Se on tässä mielessä käytettävyydeltään erinomainen testi. (Siinä mielessä, että sen voi tehdä ilman avustajaa tai erityistaitoja tai harjoittelua.) Jossa testin tehnyt saa sellaista hyvää fiilistä jota saa kun joku ulkopuolinen varmistaa sinulle sen jonka olet jo valmiiksi tiennyt.

Eikä se ennen kaikkea ole kunnossa vain siksi että olisi neljä attribuuttia jotka olisivat olemassa. Ei. Se lähestyy kattokäsitettä täsmentämättä niitä. (Big Five tekee tätä esimerkiksi paremmin. Sen kysymykset luovat määritelmiä ja eksaktoivat niitä aivan eri tasolla. Pinnallisesti niissä on paljon samaa.) Mutta ottamatta tätä epämääräisyyttä huomioon tuloksien tulkinnassa. Ja se ei edes mittaa näitä ominaisuuksia vaan lähestyy asiaa "asian vierestä" ja nojaa sen varaan että ihmiset todella tuntevat itsensä ja ovat rehellisiä. Siitä huolimatta että nimenomaan psykologia on näyttänyt että ihmisten käytös ja näkemys ja ennusteet omasta käytöksestä ovat paitsi virheellisiä, niin myös virheellisiä tavoilla joihin liittyy ns. systemaattinen virhe. (Eli määrittelemällä luottamusrajoja hallitsemalla tulos olisi tieteenmukainen, vaan tulokset nimenomaan vääristyvät.) Lopputuloksia käsitellään ja luokitellaan tavalla joissa hukataan informaatiota. Lopuksi se sitten myy tämän kuin horoskoopin.

MBTI -testiä katsoessa olo onkin usein hyvin hämmentynyt. Sitä oppii että teoriassa testiä ei saa tehdä siten että se kertoisi missä työssä tai ammatissa menestyy. Kuitenkin sitä hyvin usein käytetään juuri tähän ja tämänlaisiin. (Jopa samat henkilöt jotka ensin yhtäällä korostavat että testiä ei voi soveltaa mihin sitä ei voi soveltaa. Mutta toisaalta sitten keskustellaan muualla kuin sitä voisikin soveltaa.) Ja tämän huomioimisen jälkeen käteen jää hyvin vahva kuva siitä että MBTI on testi joka ei selvästi sovellu helvetin moneen asiaan. Testi ei tee ja sano ties mitä. Ja testi ei myöskään ole juuri minkäänlainen sellainen testi kuin kriitikot sanovat. Tässä prosessissa auki jää vain yksi kysymys. Miksi MBTI on vahva ja mihin sitä oikeasti voi soveltaa. Mikä on sen sovelluskenttä. Mikä hyöty siitä on? Mikä arvo on esimerkiksi testillä joka antaa itsetuntemusta mutta joka vaatii toimiakseen harvinaisen lujaa itsetuntemusta? Kun teen testin niin miksi se mittaa relevantteja ominaisuuksia relevantilla tavalla ja antaa käteen jotain josta on eksaktisti hyötyä johonkin.

Aivan kuin MBTI olisi kehitelmä joka on lähtenyt amatööripsykologiapohjalta siten että mielessä ovat ensin olleet kategoriat. Ja tämän ympärille on sitten rakennettu testikysymystö joka tukisi tätä kategoriointia. Sitten kriitikot ovat tajunneet että mitään kategorioita ei olekaan ja tähän on reagoitu siten että on puhuttu jatkumoista. Muutenkin näyttää että MBTI on vahvimmillaan siinä että se rationalisoi tätä pysyvää ydintään siten että se reagoi kritiikkiin. Mistä tietenkin seuraa se, että testistä jää hyvin tietynlainen vaikutelma. (Jonka kuvasin aiemmin tässä samassa blogauksessa.)

MBTI onkin siitä jännittävä testi, että MBTI on hieman kuten uskonto. Siinäkin usein "teologisesti korrekti" taso joka eroaa vahvasti siitä sosiaalisesta hurinasta jota sen ympärillä menee. Onkin kenties tarpeen erottaa MBTI -testi testinä. Ja MBTI -sosiologisena konseptina (kulttina) jota kiinnostaa luoda hyvin laajoja teorioita siitä miten joku luokitus itsellä kuvaa itseä ja ennustaa tiettyjä asioita yksilötasolla hyvinkin tarkasti. Ja jonka toimintatavat ovat usein suoraan ristiriidassa siihen mitä virallinen MBTI sanoo siitä mitä testillä voidaan ja ei voida tehdä. ; Ja samanaikaisesti MBTI on kuin uskonto siinäkin mielessä että sillä filosofisemmalla puolella ei olisi relevanssia ilman sitä sosiaaliselta puolelta tulevaa suosiota ja vallanantoa. Maallikot eivät käytä MBTI -testiä oikein mutta he puolustavat teoreettista konseptia innokkaasti ja verevästi. Ja toisaalta sitten kovan painan tullen MBTI -teoreetikko irtauttaa itsensä täysin tästä rahvaasta ja selittää miten heidän juttunsa on hienompi ja ihan eri juttu kuin se millä tätä kokonaisuutta myydään. (Tässä testi on kyllä nerokas. Se on rakenteeltaan sellainen että se menisi kaupaksi ilman substanssiakin. Siinä on hieman substanssia mutta myynnin kannalta tällä ei ole väliä.)