En ole pitänyt smallswordia kovin hyvänä aseena. Sen ainut hyöty on siinä että sitä on kätevä kantaa mukana. Se on kevyt.
Tässä kontekstissa on hauskahkoa huomata, että jos lähdetään leikkimään kaksintaistelua ja toisella on smallsword ja toisella sotanuija (mace) smallsword pärjää sitä vastaan loistavasti ; Se on nopeampi ja sillä on pidempi etäisyys. Ja tätä hallitsemalla kannattaa lyödä vetoa smallswordin käyttäjän puolesta. Sotanuijan kanssa ongelmana on se, että kun sen paino on vahvasti toisessa päässä asetta, sen heiluttaminen on niin hidasta että sillä ei ehdi torjumaan. Ja torjumista tarvitaan koska aseen lyhyempi ulottuvuus vaatii sitä että reitti lähemmäs on jotenkin raivattava.
Tämä muistuttaa paljosta. Mace oli panssariajan muotia ; Ne yleistyivät kun panssarit yleistyivät. Ja jäivät pois muodista panssaroinnin harvinaistuttua. Ja aseettomassa kaksintaistelussa tämä konteksti puuttuu. Mutta tämä oikeastaan sanoo että sotanuija on melko huono ase kaikessa paitsi tässä yhdessä kontekstissa. Sen ulkopuolella se on varsin paska ase.
Mutta tästä saa kuitenkin toisen huomautuksen. Huomautuksen siitä miksi miekat ovat aika hieno keksintö ; Kun mietitään smallswordia - tai vaikka pitkää miekkaa - sen etuna on se, että se on terävyytensä kautta vaarallinen ase. Ja se on samalla kohtuu pitkä ja hyvin tasapainotettu niin että sillä ulottuu iskemään kauas ja nopeasti. Miekkaan otetaan ote ja tämän ei tarvitse hirveästi kikkailla. Välttämättä. (Toki tähän on mahdollisuus.)
Sotanuijaa taas ei oikein edes voi käyttää yhdellä otteella. Jos smallsword -leikistä jotain oppi, niin sen että sotanuijaa pitää käyttää hieman kuten lyhyttä patukkaa (bastincello) Fiore dei Liberin systeemissä. Eli sillä torjuttaessa pitää ottaa kahden käden ote. Ja nimenomaan sellainen että jos oikea käsi on nuijan kahvapäässä, on vasen käsi hyvin lähellä sitä isoa metallikeskittymää. Tämä tekee sotanuijasta huomattavasti nopeamman. Ja sillä saa hirveän vahvoja torjuntoja nopeasti. Tämän otteen avulla etäisyyttä voi ottaa lähemmäs. Ja sitten kun pääsee aivan viereen, voi torjunnan päätteeksi irrottaa vasemman käden ote - siirtää se kenties jopa jonkinlaiseen sisdonta-otteeseen jolla kontrolloidaan smallswordilla taistelevan käsivartta ottamalla se otteeseen vaikka kainaloon - ja käyttää sotanuijan koko voimaa hyödykseen.
Toisin sanoen torjunnasta voidaan siirtyä nopeasti hyökkäykseen tavalla joka mahdollistaa hyvin tehokkaan ja voimakkaan lyönnin. Tämä on kuitenkin kognitiivisesti melko haastavaa. Otteen irrottaminen ja muu on vaikeaa stressaavissa olosuhteissa. Ja tässä mielessä miekka on hieno ; Se on niin hyvä että jopa heikkona miekkana pitämäni smallsword on tehokas verrattuna jopa otteenvaihtoa käyttävän sotanuijastrategiaa vastaan. "Kontrolli, etäisyys, nopeus ja kognitiivinen keveys" ovat miekan puolella. Ainakin niin kauan kun kumpikin osapuoli ei ole panssaroitu. Jos molemmat olisivat täyshaarniskassa tilanne täytyisi varmasti miettiä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti