L¡berassa kirjoitettiin siitä "Kuka on köyhä?". Taho on aiheen kannalta hyvin erikoinen. Siinä kuitenkin tuodaan esiin se, että köyhyyttä on monenlaista. Perinteisesti köyhyyttä on lähestyttä jakamalla se absoluuttiseen köyhyyteen ja suhteelliseen köyhyyteen. Eli siihen onko ihminen köyhä siksi että ei saa mitään asioita ja hänen elintasonsa on tätä kautta kurjuutta. Vai siksi, että hän on köyhä verrattuna muihin saman maan ihmisiin niin että hän on hyvin paljon heikommalla elintasolla kuin alueen muut ihmiset, etenkin naapurit.
Teksti on toki ensi sijassa vastareaktio "Köyhä Pressikortilla" -blogaukseen. Eli tekstiin jossa esitettiin, että "Voin esitellä itseni sanomalla ”Hanna Räty, toimittaja”, mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan tarkoita tämän hetken Suomessa mitään muuta kuin ”köyhä pressikortilla”." Hän elää vapaaehtoisesti Kalliossa ja elää ekologisesti. Hän on köyhä jos asiaa mitataan suhteelliella köyhyydellä. Kenties jopa jos mitataan absoluuttisella köyhyydellä. "...kirjoittelen freelancerina aikakauslehtijuttuja, pidän blogia ja pyöritän second hand -liikettä uudessa kaupunkikulttuurikeskittymässä. Sehän tarkoittaa sitä, että saan työskennellä uniikissa ympäristössä ja erittäin vapaasti, tunnen paljon niin sanotusti tärkeitä ihmisiä, käyn taidenäyttelyiden avajaisissa juomassa ilmaista viiniä ja maksan harvoin tapahtumiin sisään. Se onkin yksi todellisuus elämästäni, mikä kuitenkin on melko irrallaan sen muista osa-alueista. Toisessa elämässäni minä, kohta kolmekymppinen yksityisyrittäjä, pyydän äidiltäni rahaa junalippuihin, jotta pääsen juttukeikalle. Kirjoitan tätä tekstiä Hurstilta saadut sukat jalassa ja syön samalla lounaaksi eilen roskiksesta löydettyjä banaaneja ja niin ikään ruokajonosta haettua kauraleipää. Ruokajätettä tuotetaan yhteiskunnassamme valtavasti, joten dyykkaaminen on itselleni myös muuta kuin käytännön sanelema pakko."
L¡berassa asiaan sanotaan että "Jos haluaa kaksista korkeakouluopinnoista huolimatta olla freelance-toimittaja, blogisti ja vintage-myymälän pitäjä, pienet tulot ovat oma vapaaehtoinen valinta. Valittavana olisi muita, paremmin palkattuja, mutta vähemmän hohdokkaita töitä.
Köyhyys on sitä, että on pakko käydä huonosti palkatussa, raskaassa työssä. Tai sitä, että ei saa edes tällaista huonosti palkattua työtä. Se, että itse päättää työskennellä alalla, jossa ei makseta paljon, ei ole köyhyyttä."
Tämä vaatii jonkinlaisen aivan uudenlaisen köyhyyden olemassaoloa. Sillä jos absoluuttinen köyhyys on käytännössä kiinni jostain tulorajasta joka on suhteutettu kyseisen alueen hintatasoon ja suhteellinen köyhyys on aika usein lähinnä sitä, että ihminen tuntee itsensä köyhäksi, niin mitä tämänlainen "itse valittu absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys" on? Olen itsekin sitä mieltä että aitoon rahapulaan liittyy se, että se ei ole mikään arvovalinta. (Tai kuten olen usein sloganoinut ; Moraali on rikkaitten luksusta.) Aitoon köyhyyteen liittyy väistämättömyys ja epätoivo. Sitä ei voi lopettaa silloin kun haluaa. Ihminen on siis loukussa jossa hän on absoluuttisessa ja suhteellisessa köyhyydessä ilman mahdollisuutta muuttaa tulevaisuuttaan.
On toki hyvä huomata että monesti köyhyys jollain tavalla johtuu omista valinnoista. Ihminen voi juoda rahansa. Ihminen voi olla tilassa jossa hänellä ei ole rahaa ruokaan koska hän on laiskotellut opiskellessa ja joutunut maksamaan opintorahat takaisin. (Josta voi seurata suorastaan ällityttävää velkaa ottaen huomioon sen mistä sitä yritetään maksaa.) Jos tälläinen ihminen käy leipäjonossa hän on köyhä. Tämä on kuitenkin menneisyyteen katsomista. Itse näen että on olemassa jotain sellaista köyhyyttä joka viittaa menneiden epäonnistumisien ja valintojen sijasta tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti