Eläinten oikeuksien ja eläinten hyvinvoinnin kohdalla kysymys on usein illuusioista. On tärkeää että jotain myydään mielikuvalla joka on imagoltaan auvoisempi kuin mitä tehty muutos on eläinten hyvinvoinnin kannalta relevantti. Tässä kontekstissa on tietenkin helppoa vihata koko systeemiä ja ehdottaa vaikkapa totaalikieltoja. Jotka tosin siirtävät asioita muihin paikkoihin joissa asiat ovat vielä huonommin.
Esimerkiksi turkistarhauksen kohdalla ongelmana on globaali kysyntä. Ja jos esimerkiksi Suomi lopettaa toiminnan, tilanne on sen parempi kiinan turkistarhoille. Joissa olosuhteet ovat vielä pahemmin. Tässä mielessä monessa tapauksessa kysymys ei ole vain eläinten hyvinvoinnista tai kokonaiskuvasta vaan siitä että teemmekö "me" niin. Tällä suojellaan ikään kuin maan kansalaisten moraalisuutta hieman samanlaisella tavalla kuin millä joissain hindumaissa jotkin pahana nähdyt työt teetetään jollain paarialuokalla. Joka on tärkeä koska ei-paariat haluavat elää maailmassa jossa nämä työt tehdään mutta haluavat samalla leikkiä moraalista ylemmyyttä sillä että eivät tee asioita itse.
Tämänlaisesta loukusta löytyy joskus hyvinkin erikoisia esimerkkejä. Esimerkiksi Animalia joutui ensin taistelemaan että Särkänniemen delfinaario on suljettava. Kun tässä onnistuttiin, vastaan tuli tilanne jossa delfiinit jotka eivät tuota rahaa olisi lähetetty vielä huonompiin oloihin. Ja siksi nyt Animalialla on taistelun alla se, että taloudellisesti kannattamattomia delfiinejä ei lähetettäisikään kreikkaan vaan ne jäisivät yhä niihin Suomen delfinaarion oloihin. On selvää että ilman delfinaarion tuomaa rahoitusta eläinten hyvä hoito on vähemmän motivoitua ja täten vaikeampaa. (Osa toki uskoo että ihmiset olisivat vapaaehtoisesti hyviä. Suhtaudun tämänlaisiin hyvin kyynisesti.) Samaan aikaan Animalia on toki halunnut kieltää delfinaariot koko EU:n alueelta. Joten kysymys on, että jos ne kaikki pitää lopettaa niin mihin ne delfiinit laitetaan? Delfiinejen siirtämistä paikasta toiseen tuntuu olevan ratkaisu ja tässä unohtuu se, että joka ikinen paikka on se josta delfiinit halutaan myös siirtää pois.
Toki tämänlaiset ongelmat ovat lähinnä siirtymävaiheen ongelmia. Joku utilitaristi voisi esimerkiksi nähdä että muutaman delfiinin ongelmat eivät ole merkittäviä jos koko delfinaariotoiminta loppuu. Muutama delfiini voidaan uhrata suuremman hyvän ja useamman abstraktin delfinaariossa olevan delfiinin - delfiinin jota ei tavallaan edes ole ja tämä on tavallaan se koko pointti - edestä. Toisaalta voidaan ajatella että on asiallista tehdä väliaikainen kärsimys siksi että tässä saadaan luovuttua epäeettisenä pidetystä toiminnasta jossa erityisen tietoiset ja älykkäät eläimet kärsivät.
Muistan kuinka olen nähnyt Keravan tivolissa elävän norsun. Sen elinolosuhteet eivät olleet kovin hyvät. Ja onneksi norsujen pito kiellettiin. Siksi elefantti pääsi parempiin olosuhteisiin Korkeasaareen. Tämä oli kaunista ja eettistä. Ja tosiasiassa uskon että syynä projektin onnistumiseen parhaalla realistisella tavalla oli siinä että Korkeasaari on taloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa. (Rahalla ei voi ostaa hyvyyttä tai hyväntahtoisuutta, mutta jos hyvillä teoilla tienaa riihikuivaa se ajaa paskiaisenkin eettisyyteen. Oikein millään muulla ihmisiä ei kai saakaan tekemään hyvää.)
Tässä kohden on syytä tiedostaa, että en ole niitä markkinamiehiä jotka uskovat johonkin näkymättömään käteen. Joka tarkoittaa sitä, että ei pidä luottaa että markkinavoimat itsestään ratkovat esimerkiksi eläinten hyvinvointiasiat. Siksi eläinten hyvinvointikeskustelussa pitääkin siirtää huomio pois tuomitsemisesta ja näkymättömästä kädestä. Ja luoda järjestelmiä joissa on rakenteellisesti sellainen sisältö että hyvyydellä tienaa. Tämä ei ole helppoa. Valitettavasti se tulee tehdä juuri siksi että se on epätodennäköistä ja vaikeaa. Ja valitettavasti se on ainut keino tehdä juuri mitään.
Valitettaavasti moralismi on helppoa ja siinä tulee hyvä mieli. Kun voi luoda selkeän vihollisen jonka selkeästi tuomitsee, voi heiluttaa etusormea ja valittaa prosessin hitautta ja pitää tätä "vihollisten" syynä. Tämänlainen yksinkertaisuus liikuttaa nykyaikana. Aikana jolloin simppeliys ja tunne ovat tärkeämpiä kuin mikään muu.
1 kommentti:
En olisi itse osannut paremmin sanoa!
Lähetä kommentti