Suomen vaakunassa oleva leijona on erikoinen. Ei pelkästään siksi että leijonaa ei ole maassamme tavattu luonnonvaraisena. Vaan siksi että leijonakorujen ja leijonavaakunasymbolien käyttäminen koetaan usein rasistiseksi.
Tämän voi todentaa helposti. Kun menee ulos ja kantaa vaikka Suomen vaakunalla koristettua lippistä, ihmiset tulkitsevat sinut rasistiksi. He voivat sanoa tämän tulkinnan jopa ääneen. Leijonakorut koetaan yleisesti rasistisina.
Kuitenkin toisaalta Suomen leijonavaakuna on alkuperältään kaikkea muuta kuin rasistinen. Se on "vain" maan tunnus. Toki on hyvä tiedostaa että suomalaisen (etninen) rasismi on varmasti vanhempaa kuin leijonavaakuna. Suomi ei ole ollut kovin kauaa itsenäinen. Rasismi on sen sijaan paljon tätä vanhempaa. Mutta kyse ei ole siitä että rasistit olisivat perustaneet maan ja ottaneet symbolin. Eli Suomalaisten rasismi ei ole vaakunan synnyn takana.
Vaakunan provenienssi ei pidä sisällään rasismia. Vaakunaa ei ole valittu rasistinen vertailu mielessä. Kuitenkin symbolin käyttö johtaa rasistiksi identifioitumiseen. Mikä on vähintään jokseenkin omituista.
Siis olen toki sitä mieltä että jos symboleja katsotaan alkuperän kautta niin Suomen vaakunassa ei sinällään ole mitään rasistista.
Silti jokainen vähänkin ideologioiden muutoksista, sosiologiasta tai ryhmäytymisen psykologiasta tietävä tietää että asiat eivät ole eivätkä voi olla noin yksinkertaisia. Symboleihin ladataan merkityksiä jotka elävät ja muuttuvat käyttöyhteyden mukana. Toisin sanoen ; Alkuperä ei paina juuri mitään. Itse asiassa symbolien merkitykset elävät ajassa. Ja niiden merkitys on intersubjektiivista. Yksi yksilö voi sanoa mitä hän yrittää viestiä symbolilla (vaikka kansallistunnetta), mutta viestillä on aina konteksti ja viitekehys. Ja viesti voidaan tulkita hyvin erilaisella tavalla (rasismiksi). Ja jos asia käsitetään väärin, kyse ei ole siitä että tulkitsijat ovat tyhmiä. Päin vastoin. Viestin lähettäjä on ollut vihjeetön eikä ole ymmärtänyt viitekehystä. Viestinnässä on usein niin että vikaa voidaan etsiä molemmissa päissä. Mutta ei tässä tapauksessa.
Symbolit ja tilannetaju ovat sellaisia että tulkintavirheestä syyttävä on samassa tilanteessa kuin ihminen joka keksii että äänne/kirjoitusasu "kissa" hänellä tässä tapauksessa tarkoittaa jotain ihan muuta kuin nelijalkaista maukujaa. Sanojen merkityssisällöillä on jaettu intersubjektiivinen merkitys joka on toinen. Ja jos käyttää kissaa uudelleenmääriteltynä, on lähinnä väärässä. Jos tulkitsijat ymmärtävät että tarkoitat nelijalkaista maukujaa sanoessasi "kissa" he eivät ole tyhmiä. Sen sijaan jos et käytä symboleja ja sanoja intersubjektiivisen sisältönsä mukaan, niin sinä joko tiedät tai sinun pitäisi tietää että väärintulkintahan siitä syntyy. Ja muun odottaminen ja vihamielinen reagointi kertoo että et ole vilpittömällä mielellä liikkeellä. (Joko valehtelet tai olet ignorantti ääliö tavalla joka vie mieltä tahallisuuteen ihan sillä että kognitiosi riittää hengittämiseen.)
Esimerkiksi kristinuskon yhteydessä kala merkitsee jotain aivan muuta kuin muinaisille sumerilaisille. Ja hakaristiä on käytetty hyvän onnen symbolina mutta natsit ovat tämän itämaisen symbolin sisällön omineet niin että kaikki asiayhteydet Suomen ilmavoimien tunnuksesta joulutorttuihin "luovat väkisinkin mieliyhtymiä". Ja hakaristin kun laitat hihaan niin tuskinpa annat kuvaa ympäristöösi siitä että "olen itämaiseen taikauskoon hurahtanut hyvää onnea muille toivova": Toki voit oikeasti tarkoittaa tätä ja yrittää. Mutta se kertoo että olet niin vihjeetön että sinua voi kuvata lähinnä ilmaisuilla "jäinen mega-autismi". (Tjsp.)
Toki tämä on rasismiaiheen kohdalla muutenkin vaikeaa.
Esimerkiksi "Neekeri" -sanan merkitys on monille ollut melkoisen viaton. Mutta nykyään kun sanaa käyttää tunnustaa suoraan ideologista puolta. Tai jos ei tajua tätä niin on "aika vajaa" sellaisella tavalla että ei kyllä tule ikävä tulevia polvia tämä kuolemassa kadonnut kognitio. Tämän ymmärtämisen vaikeus toki yhdistyy siihen leijonasymboliin. Moni "neekeri" sanaa puolustava on koviten selittämässä että leijonavaakuna ei ole alunperin tai sisällöltään mitenkään rasismiin liitoksissa.
Tässä unohtuu se, että leijonasymbolin, etenkin leijona-kaulakorujen jne. "eivirallisen krääsän" käyttäjät ovat tupanneet olla tietynlaisia. Kun aiemmin avoimesti uusnatsistiset piiritkin ovat käyttäneet leijonasymbolia, siihen on syntynyt merkitys. Merkitys ei ole syntynyt akateemisesti siten että mikä on leijonasymbolin tausta. Vaan se on syntynyt käytännössä. Induktiivisella päättelyllä kokemuksista. "Ihminen joka käyttää leijonakaulakorua ei-valtionjuhlayhteydessä on tilastollisesti yliedustuksellisesti tiettyä ihmisryhmää". Tästä syntyy aivan järkevä jengitunnuksen ja logon tunnistus. Symbolin käyttäjä, symbolin käyttökonteksti ja se miten symbolien käyttäjät tunnisteaan ja tulkitaan luovat intersubjektiivisen merkityksen. Joka ei ole yksilön mielipideasia, jokin jota vastaan voi yksilö tulla sanomaan että "se on näin eikä toisin". (Symbolit eivät ole objektiivista tietoa, vaan asioihin ladataan sosiaalis-yhteisöllisiä merkityksiä.)
1: Aivan kuten liivijengienkin tunnistamiseen. Eikä tässäkään mikään liivijengin PR -puhe auta. Ihmiset kun kuuntelevat myös esimerkiksi poliisia lähteenään. Jos PR -puhe ja käytäntö ovat ristiriidassa näiden muiden lähteiden kanssa, syntyy helposti tilanne jossa PR -puhe on todiste siitä että paitsi että liivijengit ovat mitä ovat, niin tämän lisäksi ne myös peittelevät tätä olemistaan ja valehtelevat mediassa... Kierointa on että tämä symbolienrakennusprosessi etenee huolimatta siitä mitä liivijengit ovat tai eivät ole. Liivijengien pelko ja uhkaavuus riittää. Luottamus poliisiin riittää. On huvittavaa huomata että samalla ilmapiirillä saadaan rakennettua myös "matujen yliedustus rikostilastoissa" -tulkintoja...
Keihin viha kohdistetaan?
Jännittävintä tässä on se, että jos leijonasymbolia väitetään ei-rasistiseksi, niin tämä olisi helppoa todistaa. Intersubjektiivisen merkityksen vuoksi tämä vaatii testin. Jos menee leijonakorujen ja vastaavan tilpehöörin kanssa kadulle eikä siitä koskaan synny tulkintoja tai huuteluja rasismista, niin sitten sillä symbolilla ei ole rasismimerkitystä. Mutta koko leijonakorun puolustus syntyy siitä että tätä tulkintaa tavataan monia ihmisiä häiritsevällä tavalla.
Ja jostain syystä tulkintavirheen taakse syytetään suvakkeja. Mikä on erikoista. Koska he eivät käytä leijonasymbolia. He eivät ole se ryhmä joka on alkanut käyttämään tunnusta ja käyttäytynyt tämän tunnuksen kanssa tietyillä tavoilla. Eli luonut induktiivisen näkemyksen siitä mitä yliedustus tuosta ihmisryhmästä nyt tuppaa tekemään.
Ja jostain syystä näyttää siltä, että vaikka leijonakorun ei-rasistisuutta puolustavat kovasti korostavat että he eivät ole rasisteja niin symbolin ei-rasistisuutta korostavat eivät ole mitenkään näkyviä tahoja rasisminvastustuksessa.
Sen sijaan intoa maahanmuuttokritiikin innokkaampaan kulmaan löytyy. Ja tämän puolen normaaliongelmana on ollut se, että he laajemminkin tuntuvat joutuvan korostamaan sitä miten eivät ole natseja vaikka tiettyä analogisuutta löytyykin.
Tästä syntyy kysymyksiä. Sellaisia kuin "Miksi ei saada äänekkäitä natseja haukkunutta ei-natsia puolustamaan joukolla leijonakorujen ei-rasistisuutta?" Ongelma on se, että kun katsoo näitä "ei olla natseja, ei olla rasisteja" -ihmisiä, niin jostain syystä he samanaikaisesti ovat (1) Ihmisiä jotka laajakirjoisesti ja äänekkäästi kritisoivat internetissä ja livenä niitä ihmisiä joiden kanssa eivät identifioidu. (2) Ihmisiä jotka eivät vastusta rasisteja tai rasismia tai natseja missään internetissä, vaan ainut rasismiin ja natsismiin liittyvä vastustus on sitä kun he sanovat "ei olla niitä".
Jostain syystä ei nähdä mielenosoituksia tai muita vastaavia ryhmittymiä joissa rasisteja kritisoisi ryhmä joka kantaisi leijonakoruja ja huutaisi siitä että miten he eivät ole rasisteja. Ja iskisivät sitten rasisteja vastaan kuin osoittaakseen että rasisti heidän ryhmässään on entinen jäsen. Tosiasiallinen havaittava tila on se, että leijonakorujen ei-rasistisuutta puolustavat eivät potki kaveripiireistään natseja. Eivät edes kritisoi julkisesti natseja ja rasisteja, vaan ovat aina moittimassa "suvakkeja". (Etenkin jos he löytävät rasismia näistä "ehdottomasti vain kansallismielisistä" tyypeistä. Mutta tämä on sentään aavistuksen ymmärrettävää.)
Miksi leijonatunnuksen ei-natsiutta ylikoorstava ja symbolin nyky-yhteiskunnassa olevia konnotaatioiden olemassaoloa kiistävät tyypit jotka vaikuttavat olevan keskivertoa enemmän Godwinin lakia lietsovassa ilmapiirissä? Leijonakorujen käyttäjien vihastuminen rasismisyytöksistä onkin sellaista että heidän tulisi tajuta että he ovat tehneet sen itse. Ihan itse. Ja se on vaatinut pitkäjänteistä työtä. Työtä jossa jokainen kaikista aika selvästi rasisti ja natsi joka selittää olevansa "kansallismielinen" tai jopa "vain kansallismielinen" on mädättänyt sitä arvokkuutta, sisältöä ja kunniakkuutta jota symboliimme on sisältynyt.
Tämä pitkäjänteinen maamme symbolin omiminen on ollut rasisteille tärkeää koska natsit ja rasistit ovat halunneet määrittää omista näkemyksistään poikkeavan "huonoksi kansalaisuudeksi" (joka näkyy siitä että "suvakit" nähdään "kansanpettureina" joita jopa "tulisi rangaista"). Ja tämä itsessään voidaan nähdä sananvapauden vihollisuudeksi. Ja tätä kautta epäkansallismieliseksi teoksi. Tämä mädätystyö jossa hyvän ja hienon maamme arvokas tunnus on saastattu kun ei ole mietitty miten sitä käytetään. (Samalla tavalla kuin armeijan baretin arvokkuus on niin tärkeää että sotilas miettii aina mitä tekee baretti päässä koska baretin ja ryhmän kunniaa ei saa tuhota vaikka tekemällä sotarikoksia.) Tästä voi oikeasti pahastua syvästi. Ja tästä ei voi vihata suvakkeja. Ei vaikka olisi maahanmuuttokriittinen. Tästä Suomen hienon symbolin turmelemisesta voi syyttää vain rasisteja ja natseja. Niitä rottia!
Näyttääkin siltä että leijonakorun ei-rasistisuutta puolustavan jengin ja rasismin suhde on sama kuin Intelligent Designillä ja kreationismilla. Ne voisivat teoriassa olla eri asia. Määritelmällisesti ne voisivat olla hyvinkin eri asia. Kuitenkin käytännössä ID:läiset pitävät sisällään runsaan määrän kreationisteja. YEC -kreationistiksi paljastuminen ei lopeta ID -suhdetta ja YEC kreationisti voi olla ID:isti koska hän mahtuu "isoon telttaan". (Valitettavasti ei freudilainen symboli tässä käyttöyhteydessä.) Lisäksi ID:läiset puolustavat asiaansa argumentein jotka ovat kreationismia pienin laimennuksin, mutta jotka eivät tuo yhtään oleellisesti eri argumenttirakenteella toimivaa perustelua asiaansa ajaakseen. Ja ID ei koskaan selitä miksi kreationismi on huonoa idioottien soopaa, vaan ainut kreationismikritiikki joka heiltä löytyy koostuu siitä että he itse eivät ole kreationisteja. Muuten vaan koko ajan sekoittuvat heihin kun kulkevat samoissa jengeissä lobbaamassa samoja lakiesityksiä jne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti