Hyvää loppuvuotta!

Mitä jää ilman?

Kun viime vuonna katsoin kulunutta vuotta, se oli huono. Tämä vuosi on ollut huomattavasti parempi. Se on ollut lähinnä viheliäinen.

Syynä on se, että siinä missä toissa vuonna elämässäni oli riskinä menettää merkittäviä asioita, tämä vuosi on tarjonnut menetyksiä asioihin joita ilman en aiemmin ole ajatellut tulevani toimeen, mutta joita ilman olen sittemmin tullut toimeen. Jos 2014 oli vuoden lopuksi elämäntavallisesti ja omistuksellisesti ja sosiaalisesti samanlainen, mutta niitä oli uhattu kriiseillä - kuten potentiaalisella puolison mahdollisella kuolemalla - on 2015  ollut sitä että työpaikka on mennyt konkurssiin ja miekkailunopettajani on lopettanut miekkailunopettamisen siksi että on muuttamassa englantiin. Ja niin edespäin.

Mutta jokin on pysynyt. Blogiani on yhä vaikeaa tulkita.

Auta puhdistamaan mieleni

Tutkin asioita täydentääkseni tietojani. Täydentynyt tieto tekee ajatuksistani totuudellisia, rehellisiä ja aitoja. Kun ajatukseni ovat totuudellisia, rehellisiä ja aitoja, sydämeni on puhdas.

Mutta joskus tietojen täydentäminen on vaikeaa. Sillä joskus sanat tulevat totuuden tielle. Joskus ajatukset tulevat totuuden tielle. Joskus valehtelee, jolloin ajatukset luovat sanoja totuuden tielle. Tällöin ajatukset eivät ole puhtaat. Ja näin sydänkään ei ole puhdas.

Tuskastakin voi olla hyötyä. Se voi poistaa esteitä totuuden tieltä. Oletko varma, että sinun ajatuksesi ovat puhtaat? Haluatko auttaa minua puhdistamaan sydämeni? Minä ainakin haluan puhdistaa sinun ajatuksesi.

Todistajansuojelu

Uutenavuotena 2000 eräs kaverini teki itsemurhan. Tästä alkaa olemaan miltei 16 vuotta. Vuosipäivät näyttävät rullaavan myös unimaailmassani. Näin nimittäin unta, että hän tuli takaisin. Narisevine äänineen kertoi että oli ollut todistajansuojelussa. Tulin vihaiseksi. Huusin asioita. Minä olin surrut, puolisoni oli surrut, kaikki olivat surreet. Että mikä syy voi olla että ei voi rehellisesti kertoa että on mennyt todistajansuojeluun. Ja jos ei voi niin keksii jonkun muun tahansa tavan, minkä tahansa muun tavan. Lavastaa kuolema. Jos on pakko.

Tulin niin vihaiseksi että halusin tappaa tämän. Omin käsin ja kunnolla. Siihen paikkaan. Tämä tarkoitti myös sitä, että tulin niin vihaiseksi että heräsin. Ja ensimmäinen ajatukseni oli tiedostaa että se oli uni ja että vittu. Enhän minä voi. Kun se on jo kuollut.

Skeptismi ja hölmöily

Vuoden lopuksi on tavattu katsoa menneisyyteen. Ja skeptikoillakin tuntuu olevan perinteenä katsoa vuotta taaksepäin. Tässä yhteydessä sävy on jotakuinkin seuraava "On taas tullut se aika vuodesta, jolloin voimme joulun suloisen ruusunpunan sieluista karistettuamme katsahtaa taaksepäin oksettavan inhon vallassa muistaen pahalla kaikkia niitä, jotka tekivät vuodesta 2015 täysin paskan."

Kun katsoin minkälaisia ehdotuksia vastauksiksi tuli, iski silmään se, miten vahvasti ne olivat poliittisia. Mainituiksi tulivat Huhtasaaren ja Niikon kaltaiset ihmiset. MV -lehden journalismi. Immosen Ollin tempaus. Tämä oli siinä mielessä yllättävää, että olen tottunut siihen, että skeptikot keskittyisivät ns. pseudotieteeseen. Mutta tänä vuonna huomio on keskittynyt enemmänkin siihen että ilmi on tullut rasismia.

Oma ajatukseni oli tässä hyvin yllättynyt. Olen nimittäin esimerkiksi ajatellut niin että ihmisiä voidaan kategorisoida ties millä attribuuteilla. Luokittelua voidaan tehdä pituuden, ihon tummuusasteen tai oikeastaan minkä tahansa ominaisuuden perusteella. Se, että ihmisiä arvotetaan paarialuokkiin ja muihin on sitten eettinen kysymys. Eli rasismin vastustamisen perussävynä ei ole mielestäni se, että ihmisiä ei voitaisi luokitella vaikka syntyperänsä mukaan. Kysymys on siitä miten näitä luokitelmia käytetään. Kun kysyinkin että miksi rasismiteema nousi esiin, korostui intuitioni palautteessa ; Tuli viesti että "koska ne eivät perustu mihinkään tosiasioihin."

Itse olen tottunut elämään maailmassa jossa skeptismi olisi sellaisessa kontekstissa että jos maahanmuuttoa vastustaisi polvirukouksilla ja uskoisi että tämä korjaisi tilanteen, kyse olisi taikauskosta. Sen sijaan jos joku torjuu maahanmuuttajia sillä että ottaa bensiiniä ja sytyttelee palamaan vastaanottokeskuksia, tekee aivan naturalistisen aktion jota voi moittia epäeettisyydestä mutta ei epätieteellisyydestä.

Sama asenne näytti kumpuavan myös lääketiedekriittisyydestä. Kun syytteenä oli että skeptikot eivät huolehdi "koululääketieteestä", nousi esiin se, että itse asiassa moni nimekäs skeptikko on kirjoittanut ihan kirjojakin siitä miten lääketieteessä on ei-tieteellisiä käytänteitä joilla markkinavoimat lobbaavat ei-toimivia tuotteita - joita siis pitäisi kutsua vaihtoehtohoidoksi, ne ovat vaihtoehto hoidolle. (Tämänlainen, esimerkiksi Goldacren harrastama, skeptisyys on tietysti väärää koska oikeasti tämänlaisia "koululääketiede" -nimellä otsikoituja syytöksiä esittää yleensä ihminen joka ei ole kriittinen vaan joka on niin varma niistä vaihtoehtohoidoistaan että puolustaa tätä vaikka kehittämällä perättömiä salaliittoteorioita "Big Pharmasta". Eli vastustavat vastustamisen ilosta eivätkä ajattele kriittisesti asioiden tieteellisyyttä ja totuudellisuutta punniten niin että molemmat saavat mahdollisuuden todistaa itsensä tehokkaaksi tai tehottomaksi.) Tässäkin keskustelussa nousi esiin se, että skeptikoissa on mukana myös niitä jotka korostavat merkantiilisen puolen. Ansaintalogiikkaa voidaan siis käyttää epätieteenä. Nähdäkseni ne ovat enemmänkin epäreiluja kuin joitain jotka eivät perustu esimerkiksi tunnettujen hinnansäätelyelementtien hallintaan ja manipulointiin.

Päähenkenä olikin siis se, että skeptikot ovat jostain syystä politisoituneet ja tässä yhteydessä alakulttuurissa on mukana näkemys jota ei voi enää kutsua miksikään muuksi kuin objektiiviseksi moraaliksi. Nähdään että eettiset kysymykset ovat myös tieteellisiä kysymyksiä. (Itse haluaisin manata väliin jotain is-ought -konsepteja kovemmin kuin Hume -vainaa.)

MV -lehden sentään jotenkin ymmärrän koska sen kohdalla ongelmana on usein puutteellinen faktantarkistus. Se julkaisee uutisia nopeatempoisesti ilman että se varmistaa uutisiaan. Moni lehden seuraaja pitää tätä jopa lehden etuna. Koska MV -lehti ei pidä sisällään entisten uutisten korjauksia tai muita vastaavia toisin kuin muut lehdet. Ja se tuo tapahtumista tiedot nopeasti. Nopeammin kuin muut tahot. Juuri sen vuoksi että faktantarkistus vie aikaa. Kun levitetyllä materiaalilla on kevyt faktantarkistus, sillä on hyvin vapausasteinen suhde totuuteen tai siihen mitä on tapahtunut. Ja kun omia virheitä ei tunnusteta saati korjata, edes ilmiselvissä tapauksissa, on selvää että syntyy hepoisti ei-tietoon perustuva echo chamber. (Toisin sanoen "kupla".) Ja tässä mielessä skeptikoilla voi olla tilaa politisoinnissakin.

Olen silti yllättynyt. Ja jokseenkin pettynyt. Monien on nimittäin ilmeisen vaikeaa edes ymmärtää miten "rasismi" ei perustu tosiasioihin hyvin erilaisella tavalla kuin vaikka homeopatia. Rasismi on relevantiksi valitun luokitelman päälle rakennettu tulkinta. Homeopatia taas väittää sellaisia asioita tapahtuvaksi joita ei tapahdu.

Hämähäkkihypoteesi

En tiedä mitä tämä sanoo kotini siisteystasosta. (Valehtelen. Tiedän kyllä.) Mutta kun vierasta varten siivosin meillä tässä muutama päivä sitten, niin olin huomaavinani että hämähäkinverkot ovat näppäriä. Ne kertovat asioita kodista ja talosta.
1: Ensinnäkin ne näyttävät että mistä ilma tulee taloon sisälle sitä kautta että niiden lähellä verkot heiluvat ilmavirrasta.
2: Toisaalta hämähäkit näyttävät rakentavan juuri näihin ilmavirtakohtiin verkkojaan.

Tämä "tuplavarmistusteoria" ei ole kovin kattavalla otoksella tehty juttu. Mutta perusintuitio ilmiöstä oli vahva. Tarkistelin sitä niistä paikoista joissa oli verkkoja ja niistä joissa ei. (Tosin pinnallisesti koska piti siivotakin.)

En tiedä onko tämä jokin oikeasti tunnettu ilmiö peräti. Esi-intuitioni sanoo että hämähäkin ei kannata välttämättä aina valita parasta piilopaikkaa vaan laittaa verkko lähelle hyönteisten kulkureittiä. Ja valita vaikka vähän huonompi mutta riittävän hyvä piilopaikka tämän verkon läheltä. Ilmavirtateoria olisi tällöin mahdollinen.

Minulla on siis riittämättömän otoksen varassa rakennettu yleistys. Induktio joka nojaa ennen kaikkea intuitioon. Ja tähän ilmiöön minulla on sitten tarjolla hypoteettinen selitysmalli. Jonka pääoikeutus on myös se em. intuitio.

Tähän on tultu. Mitä seuraavaksi? Keksimään omia uskontoja jotta voi muuttaa asumaan isoihin taloihin joihin on varaa palkata siivooja? Antamaan talon saastautua jotta voi laskea verkkoja riittävän isoilla verkkomäärillä ja pieteetillä? Että skientisti vai spiritualisti?

Miksi jotkut päivät vaan alkavat menemään päin persettä?

Jos katsotaan ihmisen mielialaa, voidaan huomata, että siinä on kahdenlaisia pidemmän aikavälin sisältöjä. Ihmisillä on yllättävänkin vakaa temperamentti. Jonathan Haidt korostaa "Onnellisuushypoteesissa" sitä miten tästä aika iso osa on pysyvää ja biologistakin. (Siihen voi tosin vaikuttaa, esimerkiksi toimivilla mielialalääkkeillä.) Niitä voidaan pitää erilaisina strategioina selvitä tilanteista. (Eri tilanteet voivat vaatia eri strategioita. Ja toisaalta joissain peliteoreettisissa ongelmissa on monta Nashin tasapainotilaa, eli samaan ongelmaan voi olla useita eri ratkaisuja. Ja. No. Elämään kuuluu sekin että kaikki eivät onnistu.)

Mutta tämä kirjoitus keskittyy enemmän siihen toiseen. Mielialaan (mood). Mielialan muutos sidotaan usein nimenomaan yllättymiseen. Sitä tutkittaessa on havaittu myös omituinen kasautumiselementti ; Ihmiset päätyvät hyvälle/huonolle tuulelle silloin kun asiat menevät paremmin/huonommin kuin he odottivat. Hyvällä tuulella olo lisää myös riskienottoa ja huonolla tuulella oleminen lisää herkkyyttä kielteiselle informaatiolle. Epäonnistumisiin kiinnitetään huomiota enemmän kuin onnistumiseen. Ja näin onnettomuus kasautuu. Näin ollen jos ensimmäiset asiat aamulla tuppaavat menemään pieleen, niin ihminen kiinnittää epäonnistumisiin enemmän huomiota ja koko päivä tuntuu menevän pieleen.

On mielenkiintoinen kysymys miettiä sitä miksi näin on. Ongelma on tavallaan aika suuri. Sillä jos ajatellaan maailmaa ja siinä olevia yhteensattumia, niin miten se, juna on ollut aamulla myöhässä johtaisi siihen että töissä tulisi vastaan kenkkuja projekteja? Maailma kuitenkin tuntuu menevän näin koska keskitymme eri asioihin. Tilastomatemaattisesti tämä on sama kuin selittäisi että kun edelliset nopat ovat antaneet tietyt tulokset niin se jotenkin vaikuttaisi seuraaviin heittoihin. Matemaattisesti - tai fysikaalisestikaan - siinä ei ole mitään järkeä. (Mutta silti moni peluri uskoo tällaisiin, rehellisesti sanoen taikauskoisiin, yhteyksiin.)

Jos mietitään miksi ihmisillä on tällainen asennoituminen, joudutaan miettimään tällaisen turhakkeen suhdetta evoluutioon. On helppoa ajatella että tämä olisi hyvä esimerkki neutraalista muutoksesta. Sellaisista joita neutraaliteoria olettaa. Olisi vaikeaa nähdä sitä adaptaationa. Tämä mielen luonne voitaisiin siis nähdä ennen kaikkea todisteena siitä että evoluutio on optimointia, jossa ei haeta tai vaadita täydellistä vastausta vaan jossa riittävän hyväkin käy. Evoluutiossa adaptaatioiden antamat hyödyt ovatkin yleensä nimenomaan suhteellisia. Niitä verrataan muihin vastaaviin ominaisuuksiin. Asiat hoituvat paremmin tai huonommin jälkeen mutaation kuin ennen sitä. "Lisääntymisetu kalibroidaan oman lajin populaatioon".

Tosin juuri tälle antamalleni selitykselle on annettu kohtuu vakuuttava adaptiivinen selitys. Tai ainakin relevantti mahdollisuus miksi tämänlainen voisi olla adaptiivinen. Tutkimus "Moods as Representations of Momentum" kertoo että menneisyydessä tilanteet harvoin ovat yhteensattumia. Eli esimerkiksi alueen puut ovat samojen sääolosuhteiden alaisia ja siksi niissä saattaa kaikissa olla paljon hedelmiä. Ja tämä voi vaikuttaa paljon eläimiä alueella on. Ja niin edespäin. Jos siksi hedelmiä keräävä löytää odottamaansa enemmän hedelmiä, hän tulee paremmalle tuulelle ja voi olla motivoidumpi keräämään myös muista puista. Ja on kenties ollut tyytyväisempi lähtemään metsällekin. Tälläisessä kontekstissa mieliala on "laskentaa säästävä heuristiikka", joka on toiminut koska palkkioiden/resurssien saatavuudessa ympäristössämme on usein esiintynyt korrelaatiota. Nykymaailmassa monet asiat ovat toisistaan riippumattomia ja niitä lähestytään tilastollisesti. Näin ollen mieliala voi johtaa eräänlaiseen ekologiseen loukkuun ; Ennen hyödyllinen ominaisuus voi nykyään pilata monta päivää.

Maailman hallitsijat vs. maailman ymmärtäjät?

Olin ollut tuhma koko vuoden mutta sain kuitenkin joululahjaksi "Maailmankuvien sodan". Se on Deepak Chopran ja Leonard Mlodinowin erimielisyyskirja. Lajityyppi on suosittu tieteen popularisoinnissa. Joskus niitä kutsutaan myös "keskustelukirjoiksi". Chopra ja Mlodinov ovat kuitenkin montaa astetta vähemmän dialogissa kuin monessa muussa vastaavassa teoksessa. Koska tulin lukeneeksi puoli kirjallista Chopraa, hän on pelkän vahvemman erimielisyytensä vuoksi kiinnostavampi reagoitava. Mlodinov hoitaa oman osansa hyvin tyypilliseen tapaan, joten hänen osuutensa ei ollut itselleni yhtä relevantti ; Hän kertoo paljon itselleni tuttuja asioita tutusta näkökulmasta.

Teoksessa Chopra ei selkeästi ole skientisti. (Siksi hän tietenkin on koko kirjassa.) Sitä kuvaa jonkinlainen sisäinen jännittyneisyys. Hän kun haluaa samalla selkeästi erottautua kreationismista mutta kuitenkin kannattaa sellaisia asenteita jotka ovat esimerkiksi Paleyn kelloseppäargumentin takana. Toisaalta hän ei kuitenkaan saa arvotta tiedettä niin hirveän korkealle koska toiset hänen asenteensa vaativat sitä. Tämän vuoksi mukaan päätyy esimerkiksi luku jossa Deepak Chopra pitkästi argumentoi että maailma on täydellinen ja että tiede tutkii sitä. Ja että täydellisyydet ovat kokonaisia. Sitten hän erittelee mielen ikään kuin se olisi auttamattomasti todellisuuden ulkopuolinen. Ja selittää että sekin on täydellinen. Ja että näiden yhdistämisestä on kysymys. Luvussa täydellisyydet ovat samanarvoisia. Mutta sitten ne eivät olekaan. Henkisyys on paljon tärkeämpää, parempaa ja muuta vastaavaa.

Chopran näkemys on vahvasti teknologiakeskeinen. Hän itse asiassa käsittelee tiedettä sellaisena kuin se olisi jotain jossa todellisuutta hallitaan teknologioilla. Siksi tiede tarkoittaa hänelle sitä että luodaan ydinpommeja ja ratkaistaan teknologialla ongelmia jotka sitten synnyttävät uusia ongelmia. Tiede on maailman hallitsemista. (Puheet hallinnasta ja kontrollista ovat hänellä vahvoja.)

Tämä on itselleni hyvin vierasta. Olen käsittänyt että teknologia, itse asiassa kaikki teknologia, tulee nimenomaan siitä että universumin fabriikki on jotain jota ei voi ylittää eikä kiertää. Jos haluaa tehdä jotain sen on toteltava luonnon käskyjä. Siksi ikiliikkujat - ja sen uskonnollinen analogi henkisyydessään täysin ravinnotta eläjät - eivät ole mahdollisia. Kikkana ei siis ole ylittää luontoa vaan katsoa mihin kaikkeen luonto taipuu. Ihmismieli ja tietoisuuskin ovat skientisteille jotain jota ei torjuta täysin vaan en tapahtuvat aivoissa, noudattaen jotain johon luonto taipuu. (Chopra puhuu myös siitä miten tiede hukkaa tietoisuuden ja haaskaa sen siksi kokonaan.)

Olen itse ajatellut että skientismi olisi juuri sitä että hyväksyy sen että tiede nimenomaan ei anna vastauksia vaan enemmänkin hakee niitä. Ja maailman hallitsemisen sijaan se tuottaa kaavoja joiden yli ihmisen mielipide ja maailamnkatsomuskin joutuvat joustamaan. Koska niitä päihittämmään millään inhimillisellä haluamisella ja yrittämisellä ei ole valtaa. Jos lait on keksitty oikein, ihminen ei voi toimia niitä vastaan vaikka itkisi. Kaiken tietäminen ja se, että pitää olla vastaus, vaikka mikä tahansa vastaus, ovat enemmän niitä uskontojen vaatimuksia. Maailman ylläpitävien voimien modifiointi, hallinta ja ylittäminenkin ovat enemmän magiikan, taikuuden ja uskonnon special area of expertise. (Chopra toki korostaa itse että nämä asiat ovat väärin. Hän korostaa että uskonto on epäonnistunut, mutta henkisyys ja hengellisyys jyräävät.)
* Teorioita ei ihanteissakaan kumota tieteen aukoilla, vaan falsifioimalla. Sillä että tiedetään että ne eivät toimi koska todellisuus tuottaa asioita jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa. (Teorioiden toki täytyy ensin olla periaatteessa falsifoitavissa jollain havainnoilla jotta ne olisivat ylipäätään jotain jonka osuvuutta voitaisiin testata.)
* Karussa käytänteissä falsifiointi ei ole yhtä relevanttia ja siellä puhutaankin enemmän siitä miten hedelmällinen tutkimus on. Ihan sen vuoksi että ristiriitoja on helppoa peittää ad hoc -oletuksin. Ne tosin myös vähentävät teorian luomia ennusteita ja tätä kautta niiden avulla on vaikeampaa etsiä niitä vastauksia.

Tai ainakin näin olen luullut. Nyt, mm. maksumuurien vuoksi, en ole aivan täysin varma mitä muumin näköisissä universumeissa voidaan tuhota ja ylittää.

Miksi se analoginen pärjää ison viitosen verran paremmin?

MBTI -testin kannattajien parissa on huomattavissa kahta piirrettä;
1: Ensimmäinen on ongelmien vähättely. Kun sen kohdalla puhutaan vaikka reliabiliteetista ja validiteetista, siitä ei välitetä. Selitetään vaikka dikotomian kohdalla vastaan mitä tahansa (yleensä ei mitään joka vakuuttaisi ketään jolla on alan koulutusta, joskus sentään jotain kiinnostavampaakin) jotta saadaan sanoa että sillä ei ole väliä.
2: Sille haetaan arvovaltaa selittämällä että se on samanlainen kuin Big Five (aka FFM) josta puuttuu 1 akseli. Joka on itse asiassa hitusen totta. Niissä on hieman samaa ajatustapaa. Tosin kaikki ero on siinä miten näitä käsitteitä käytetään ja lähestytään. Ja metodi on tieteessä yleensä keskeisempi kuin se, minkälaisella asenteella sitä lähestyy.

Jos MBTI olisi analoginen Big Fiven kanssa niin sitten Big Fivellä täytyisi olla samoja ongelmia? Tässä kohden voidaan viitata vaikka kulttuurienvälisiin tutkimuksiin, joissa sanotaan sellaisia asioita kuin "In cross-cultural studies, reliability of the FFM has been highest". Samanlaisia asioita sanotaan muissakin jossa niitä on vertailtu. Täydellinen sekään ei ole. Mutta testi pärjää kuitenkin varsin hyvin tuolla vertailulla. "Initial pilot test results showed an excellent internal reliability for each of the subscales. However, validity test extracted only four factors of the Big Five Inventory with factor loadings ranging from 0.573 to 0.803. The four factors were extraversion, conscientiousness, neuroticism and openness to experience."

Jos MBTI on todellakin tieteelliseltä kannalta sama kuin Big Five miinus yksi attribuuttiakseli niin miksi Big Five ei kärsi samoista tunnuslukuongelmista kuin MBTI?

Kuinka "bad lip synch" toimii.

"Tiltissä" oli tarjolla hauskoja videoita "Star Warsista". Niissä elokuvan päälle oli sanottu asioita, hassuja asioita. Ja nämä asiat näyttävät sellaisilta, että elokuvan hahmojen huulet näyttävät mukautuvan näihin uusiin sanomisiin. Näin elokuvan kohtaukset näyttävät hyvin uudenlaisilta.

On tavallaan ihmeellistä, että näin voi tapahtua. Yhtenä syynä on tietenkin se, että huulien asennot ovat joustavia siinä mielessä, että ne sopivat erilaisiin äänteisiin. Ja näin ollen sanottu viesti on eksaktimpaa kuin mitä huulilta luetaan. Koska meille tulee vajaata dataa täytämme aukot ja teemme tulkinnan.

Toisaalta ihmiset myös tarkentavat tulkintojaan odotustensa mukaiseksi. Ja tämä on hyvin voimakasta. Esimerkiksi Leonard Mlodinow, joka on kirjoittanut sellaisia kirjoja kuin "Subliminal: How Your Unconscious Mind Rules Your Behavior" on korostanut miten odotuksemme ja alitajuntamme ohjaavat tulkintoja. Al Seckel taas demonstroi ihmisten tulkintakykyä viittaamalla backmaskingiin. Eli siihen miten ääninauhoja soitetaan väärinpäin ja saadaan tätä kautta ulos erilaisia viestejä. Seckel on huomannut että jos ihmisille vain soitetaan ääninauhaa väärin päin, se vaikuttaa siansaksalta. Mutta toisaalta sen voidaan väittää sanovan joitain asioita ja kun tekstitys on näkyvillä, viesti vaikuttaa ikään kuin ilmiselvältä. Toki tässäkin pitää muistaa, että mikä tahansa äänne ei sovitu miksi tahansa. Joten väärinpäin soitettu ääninauha on tavallaan kuten huuliltaluku.

Onkin tavallaan hauskaa, että aivomme ovat lukkiutuneet. Ne mahdollistavat omanlaistaan viihdettä. Aivojen lajityypilliset "brainfartit" ovatkin luoneet hyvin usein viihdettä taikatempuntekijöistä lähtien.

Gimme five, I give you Sieg Heil.

Takkiraudassa käsiteltiin Big Fiveä. Jota rinnastettiin MBTI -testiin. Argumentaatio muistutti sitä, että "Big Fiveä pidetään psykologien keskuudessa yhtenä parhaimpana persoonallisuustestinä, ja se on hyvin pitkälle vanha tuttumme Myers-Briggs täydennettynä viidennellä akselilla eli neuroottisuus-vakaus -akseli. Näin saadaan 25 tyypitystä eli 32 tyyppiä MBTI:n 16 tyypin sijaan. Samalla tavoin kuin MBTI:ssä, myös Big Fivessä sijoittuminen kullekin akselille noudattaa normaalijakaumaa ja useimmilla se sijoittuu akselin keskivälille."

Tämä on melko hauskaa, ottaen huomioon että sanavalinnat "apinanraivosta" johtunevat siitä että hän on lukenut tuoreen aikaisemman kirjoitukseni. Valitettavasti vastaukset esitettyihin haasteisiin ovat siinä jo ennalta vastattuina. On toki mielenkiintoista törmätä tieteelliseen keskusteluun jonka sisältö on sana "apinanraivo". Itse käytän tälläisiä termejä vasta sen jälkeen kun olen ensin demonstroinut miksi asia on typerä tai huonosti perusteltu. Tässä niitä käytetään argumenttien sijasta. (Koska MBTI -kulttilaiset eivät osaa paremminkaan argumentoida ja puolustaa asiaansa?)

Itse huomautan, että jopa nettitestinä ajatellen on selvästi huomattavissa, että Big Fivestä puuttuvat dikotomiat siinä muodossa missä ne MBTI:ssä ovat. Siinä ei tavalllaan mitata akseleita joiden ääripäässä on ominaisuuksia joita pidetään vastakohtina. Siinä mitataan yksittäisiä attribuutteja. Kysymyksien muotoilu on oleellisesti erilaista. Niiden kautta ilmiöt määrittyvät. Tätä kautta kysymykset ovat sellaisia että niiden viittaamat peruskäsitteet ovat vähemmän tulkinnanvaraisia. Tämä johtuu siitä, että niistä puuttuvat MBTI -testeille tyypilliset "kaksoiskysymykset", joissa kaksi mahdollisesti eri asiaa oletetaan saman akselin kääntöpuoliksi.

Onkin lähes mahdotonta, että (a) kategoriat edes vastaisivat 1:1 toisiaan. (b) Ja toisaalta on lähes mahdotonta, että luomalla enemmän kategorioita tarkemmin määritetyillä käsitteillä johtaisi siihen että lopputulos olisi tulkinnanvaraisempi ja epätarkempi. Itse olen esimerkiksi ollut MBTI -testeissä aina IN -alkuinen. Mutta kun introversiota lähestytäänkin sekä ekstroversion ja akkomodaation kautta, voidaan huomata että sosiaalisuutta lähestytään hyvinkin erilaisella tavalla. Sen vuoksi oma vastaavuustaulukkoni olisikin Ruukinmatruunan oman konversiotaulukon mukaan ENTP. Jota minun on kuitenkin lähes mahdotonta saada MBTI -testissä. Tämä on ymmärrettävissä juuri siksi, että akselit eivät tarkalleen ottaen ole "samat plus yksi lisää". Niissä on samansuuntaisia sävyjä. Mutta käsitteellistäminen on tehty jossain tapauksissa - kuten minun kohdallani - oleellisesti eri tavalla. (Käsitteellistäminen suoritetaan kysymyksien muotoilulla ja vastaavalla.)

Big Five Test Results: Your Global5/SLOAN type is SLUEI Your Primary type is Inquisitive

Extroversion (54%) medium which suggests you average somewhere in between being assertive and social and being withdrawn and solitary. Accommodation (40%) moderately low which suggests you are, at times, overly selfish, uncooperative, and difficult at the expense of the well being of others. Orderliness (46%) medium which suggests you are moderately organized, structured, and self controlled while still remaining flexible, varied, and fun. Emotional Stability (38%) moderately low which suggests you are worrying, insecure, emotional, and anxious. Inquisitiveness (80%) high which suggests you are very intellectual, curious, imaginative but possibly not very practical.

Take Free Big Five Personality Test
Personality Test by SimilarMinds.com

Itse koen myös että Big Fiven kuvaus on itse asiassa hyödyllisempi omaisilleni ja ystävilleni kuin MBTI. He tavallaan ymmärtävät mikä on vialla ja millä tavalla. Juuri sen takia että MBTI:n tapa ei oikein osaa erottaa varautuneisuutta, itsekkyyttä ja seurallisuutta eri akseleiksi juuri sellaisella tavalla josta olisi hyötyä. Introversioon tuppaa menemään klimppiin monia vaihtoehtoisia tulkintoja ja painotuksia. Jotka voivat vaihtua ihmiseltä toiselle. Big Five käsitteellistää asioita eri tavalla ja siinä on vähemmän tilaa sille että yksilö määrittelee termin oman päänsä sisällä. Minä ymmärränkin tätä kautta aika konkreettisesti miksi MBTI ei ole ammattipsykologien parissa yhtä suosittu kuin "iso viitonen" (vaikka se onkin monien kyökkipsykologien parissa suositumpi kuin "iso kolmonen"). Vaihtoehdoksi taitaakin jäädä se, että maallikot vain pitävät itseään ammattilaisia parempina, ilman koulutusta alalle. Ja selittävät tiedemaailman erimielisyyden pois viitaten agendoihin ja apinanraivoihin. Tämänlaiselle anti-intellektuellille omahyväisyysasenteellekin on kategoria. Denialismi.

---

Jos MBTI -tyypit tekisivät älykkyystestejä, he kysyisivät ensin kertaa "tunnetko itsesi älykkäämmäksi kuin muut" ja sitten loisivat kaksi kategoriaa siihen missä on eniten hajontaa ja jossa suurin osa kohinasta on. Eli keskiarvon kohdalle. Ja sitten he antaisivat luokille nimeksi "nöyrät-välkyt". Ja pitäisivät tätä yhtenä attribuuttiakselina. Joka käytännössä tarkoittaisi sitä että kaikki kirjoittaisivat analyysiä siitä miten oleellisesti erilaisia "välkyt" ovat "nöyristä" ja miten tämä vastaa monien henkilökohtaista intuitiota siitä että järki ja tunteet ovat yhteensopimattomia vaihtoehtoja.

Ehdotus uuden kansallislaulun paikaksi

Elämme Suomessa. Se on sivistysvaltio. Hyvinvointivaltio. Maa joka on kristillinen eikä koostu ISIS -terrorismista. (Tosin täytyy muistaa, että oikeasti ei saisi kutsua ISIStä ISIKseksi. Sen sijaan sitä piti kutsua sillä toisella nimellä. Mikä se oli? "douche"?)

Tämä tarkoittaa sitä, että kansallismieliset voivat olla rohkeita ja auttaa yhteisöään parhaansa mukaan. Ja tämä parhaansa mukaan. Tästä hengestä hyvänä esimerkkinä olkoot Markus Jansson; Tuo mies jonka luona Poe on aina vahvana. Onkin kieltämättä syytä miettiä sitä, minkälaisia puuhastelijoita ja kädettömiä amatöörejä maahanmuuttokeskusten polttelussa on.

Ja tietenkin hieman vaikutusvaltaisempi joukko. Sellainen joukko jonka puheita otetaan hyvin vakavasti. Sellaisella tavalla jossa kehotetaan enemmänkin kuuntelemaan. Sellainen jonka leimaaminen trollin provokaatioksi olisi punaviherkuplaan menemistä.

Tässä kontekstissa sitten on luettava MV -lehteä. Siellä kerrotaan, että "Seinäjoen VOK! Palomiehet kertoivat, että maksaa veronmaksajille noin 600€ kerta, kun he käyvät, eli 2-5 kertaa viikossa, ja kuukaudessa parhaimmillaan 20 kertaa." ... "Pakolaiskeskus Seinäjoki, 2- 5 kertaa viikossa kakarat pihalle. Lastensuojeluasia?" ... "Jos kotiisi tulisi palokunta 4 kertaa viikossa, niin olisiko lastensuojelu kimpussasi saman tien?"

Jossain menee ironiamittari rikki. Mieleni tekisi kysyä että mitä jos joku ulkopuolinen kävisi polttelemassa kotia kovin usein niin olisiko tämä syytä ottaa poliisiasiaksi. Mutta tässä unohtuisi se, että monille maahanmuuttokriitikoille polttamiset ovat vain ennaltaehkäisevää Suomen puolustamista. (Konsepti on kaduilla tuttu "ennaltaehkäisevän väkivallan" nimellä väkivaltarikoksissa.) Koska kysymys heille on kansallismielisyydestä joka vaatii hyvin uudenlaisia arvoja. Tarkalleen ottaen yhtä arvoa ja vain yhtä arvoa. Ehdotankin että uusi patrioottinen Suomi ottaa itselleen sopivan uuden kansallislaulun. Sellainen on jo sävelletty. Siinä lauletaan vain tuosta yhdestä arvosta.

Mies ja kitara -tyylin fragmentteja epäsymmetrisistä suhteista

Olen kompleksinen ja hankala tyyppi. Ja tästä seuraa helposti asioita. Tiedostin tämän kun tein netissä kiertävän "The Dunbar Edge Experimentin". Testissä taustalla on huomio siitä että ihmiset kykenevät pitämään melko maltillisen määrän ihmissuhteita samanaikaisesti. (Maksimissa 150) Ja että hyvät luottoystävät ovat vielä huomattavasti harvalukuisempia. (Jopa yhden käden sormilla laskettava määrä.) Dunbarin testissä kysellään ihmisistä. Niistä joille voi avautua ikävistäkin asioista, niihin jotka ovat valmiita valehtelemaan puolesta, niihin joilta saisi taloudellista tukea niihin joiden kanssa voisi pärjätä vuosia avaruudessa, niihin joiden kanssa voi suorittaa hankalia työtehtävän tyylisiä.(Testin joka itse asiassa tiivistyy tavallaan vanhaan "mistä tunnet sä ystävän" -lauluun.)

Minulle testi oli kauhean vaikea. Mutta syvän ja kohtuu riipivän analyysin jälkeen sain sellaisia tuloksia joita en viitsi edes julkistaa. Tuloksia kuvasi hyvin vahvasti se, että minulla on ympärilläni hyviä ihmisiä. Joiden kohdalla on kuitenkin juuri niin, että suhde on epäsymmetrinen.
* On olemassa ihmisiä jotka ovat minulle huomattavasti tärkeämpiä kuin minä olen heille. En voi hyödyttää heitä samalla tasolla takaisin. Toisin sanoen olen heistä riippuvaisempi kuin mitä he ovat riippuvaisia minusta.(Luettelossa oli toki mukana ihan "yleisesti hyväksyttävissä olevia poliittisesti korrekteja" vastauksia.)
* Toisaalta kun mietin asian niin päin, että keiden puolesta olisin valmis tekemään asioita jos he olisivat avun tarpeessa tämä tilanne jotenkin vielä vahvistui. Listalleni päätyi sellaisia ihmisiä joille saatan olla kohtuullisen merkityksetön. Tai ainakin he kaipaavat minua vähemmän kuin minä heitä.

Laajemmin sanoen ; Suurin osa kaikista ihmissuhteistani on hyödyn ja auttamisvalmiuden kannalta epäsymmetrisiä. (Osassa on nähtävissä jopa valtasuhteita, tavoilla joissa joskus vallassa on avunantaja ja joskus avunottaja.) Tämä testi tavallaan demonstroi sitä "why I don't do people".

Kuinka epäsymmetria kertoo siitä että likaiset käytänteet sotkevat puhtaat ideaalit

Voidaan jopa sanoa että jos ajatellaan vaikka Aristoteleen määrittelemää ystävyyttä tai avioliittoa, niin niiden ihannetta kuvaa yleensä symmetrisyys. Jopa vahva symmetrisyys. Aristoteles veti asian jopa niin pitkälle, että samanarvoisuus on oleellisin osa ystävyyttä. Ja parisuhteessakin kaivataan nimenomaan samanarvoista kumppania. Kuitenkin käytännössä epäsymmetriat ovat kaikkialla. Erityisesti ystävyys- ja rakkaussuhteissa. Mikä on tavallaan se niiden perusongelma. Ihanteet ja konkretia ovat siitä hauskoja että moni tiedostaakin sen, miten haasteellisia tilanteet ovat. Ja selittävät "love hurts" -tyylisiä lauseita. Samalla Liam Neeson on kuitenkin oikeassa sanoessaan "Everyone says love hurts, but that is not true. Loneliness hurts. Rejection hurts. Losing someone hurts. Envy hurts. Everyone gets these things confused with love, but in reality love is the only thing in this world that covers up all pain & makes someone feel wonderful again. Love is the only thing in this world that does not hurt."

Teepussiaforismiryhmässä johon kuulun esitettiin mietelause "Never apologize for how much love you have to give. Just feel sorry for those who didn't want any of it." Tämä tarjoaa tietenkin mahtavasti tilaa keskustella sellaisista stalkerointiteemaisista aiheista kuin "Säälin sinua ja surullista "lähestymiskieltoasi"." Stalkerointi ei ole tervettä. Ei vaikka se onkin Tim Minchinin mukaan lähinnä "love without proof". Ja siihen suhtautuminen voi olla hyvin vaikeaa. Ja se on yleensä kaukana ihanteellisuudesta. Mutta käytännössä ero on silti hyvin pieni.

Mutta ehkä ei aina.

Erikoisena esimerkkinä tästä voi ottaa sen, että taannoin eräs blogini lukija otti minuun yhteyttä mm. facebookystäväkutsun nimissä. Kyseinen nainen oli ihastunut lukemansa pohjalta. Tämä on tietenkin jokseenkin omituinen tilanne. Mutta otan tilanteen esiin sitä kautta, että hän avoimesti selitti facebookystävilleen siitä miten hän (nimeäni mainitsematta) oli ihastunut johonkin joka on "täysin saavuttamaton ja siksi turvallinen".

Mielestäni tässä oli jotain. Hyvässä, pahassa ja rumassa. Minullakin on tullut oma määräni epäsymmetrisiä suhteita. Itse asiassa minulla on takanani sellaisia "merkityksellisiä epäonnistumisia" jonka kaltaisista syntyvät ne alkoholisoituneiden bourbon borderlinet joita kuljetaan kolmen aikaan aamuyöstä ja joiden aikana täytyy soittaa yösoittoja. Yösoittoja, jotka olisivat stalkerointia jos ne eivät olisi niin julkisia. Olen tosin välttänyt tarkoituksella tätä tietä. Olen kuitenkin menneisyydessäni elänyt elämänvaihetta jossa on herätty kolmen aikaan miettimään mitä helvettiä tehdä. Kun selvää on että mitään ei voi tehdä. En ole tuolloin kyennyt ajattelemaan että koen jotain ihanaa turvallista ihailua.

Itse asiassa ne ovat olleet sen verran viheliäisiä, että olen oppinut niissä lähinnä sitä että jotkut ihmiset ovat yhä tai varmuuden vuoksi sellaisia, että heidän kanssaan olemista on rajoitettava muutamaan kertaan vuodessa tai vastaavaa. Koska siten asiat pysyvät terveessä ystävyydessä ilman että ne lipuvat johonkin muuhun. Ihan sen vuoksi, että on yksinkertaisesti sietämätöntä herätä aamuyöstä siihen, että ei voi muuta kuin miettiä milloin näkee tämän ihmisen seuraavan kerran ja mitä helvettiä tekee. Kun mitään ei voi tehdä. Paitsi kävellä edestakaisin ja itkeä pari viikkoa kuin teini. Tällaiset kokemukset tosin voivat olla tarpeen jotta osaa kohdella netti-ihailijoita tahdikkaasti ja ihmisarvoaan kunnioittavasti. (No, on edellisestä tällaisestä kokemuksesta kyllä aikamoisen kauan aikaa. Uskoisin eläväni ihan symmetrisessä suhteessa joka on ollut kieltämättä ihmeellinen ja outo matka.)

Tosin ei tämä täysin pidä paikkkaansa. Itse asiassa tällaiseen liittyen pääsin joulupäivänä tavallaan puhdistamaan ilmaa yhdestä sellaisesta. Meillä kävi vierailulla ystävä hyvin pitkän ajan takaa, jonka kanssa on kuitenkin ollut useamman vuoden tauko. Satuin paljastamaan hänelle, että minulla oli ollut häneen kova crush ala-asteen lopun ja koko yläasteen ajan. Ja että nykyisin, kun olen päässyt hänestä turvallisesti yli, olen tavallaan ihan tyytyväinen siitä, että en koskaan paljastanut asiaa hänelle, koska nyt se on säilynyt jonain puhtaana jota en ole sössinyt. Suhde oli tässä mielessä epäsymmetrinen mutta sitä itse asiassa ei leimannut saavuttamattomuus. Asia oli tietenkin mukava kertoa koska tällä hetkellä suhteemme on symmetrinen. (Tosin tiedostan että monia huonoja puolia minussa on mutta minulla on aina ollut hyvä maku.)

Toki epäsymmetrisen tilanteen voi ottaa manipulatiivisestikin. Jolloin yritys on muuttaa epäsymmetria symmetriaksi. Valitettavasti tähänkin liittyy likaisia käytänteitä. Tästä esimerkkinä ; Minulla oli eräässä työpaikassa minua 12 vanhempi naishenkilö, joka käyttäytyi ystävällisesti ja kävimme baareissa ja vastaavaakin. Mutta tämän tarkoituksena oli ollut lähinnä saada minun mieleni ikään kuin vaivihkaisesti muutettua. Olin asiasta jopa huvittavan vihjeetön. (Jälkikäteen ajatellen.) Kieltämättä ajatus itseä varakkaamman puumanaisen kanssa olisi ollut teoriassa mahdollinen. Mutta kun asia selvisi, ensin pahastuin minä. Ja sitten tämä kyseinen nainen. ; Tavallaan tämänlainen manipulointi on huijaamista vain jos se ei onnistu. Se muttaa asioita tasapuoliseksi joka tapauksessa.

Katso minne menee 2% RAY:n rahoista!!!!!

Numerotaidottomuus ja suhteellisuudentajuttomuus ovat ihmisissä hyvin yleisiä. Yksi tapa jolla numerotaidottomuus ja matemaattisten kykyjen puute näkyy melko usein ovat suuret luvut. Ihmiset eivät ymmärrä sitä että numeron pituus kasvaa lineaarisesti mutta lukujonon takana oleva määrä taas kasautuu eksponentiaalisesti.

Tämä kyvyttömyys hahmottaa suhdelukuja on yksi syy miksi moni kreationisti ei ymmärrä evoluution ja miljoonien vuosien suhdetta. Mutta täsmälleen sama näkyy myös maahanmuuttokritiikissä. ; Minulle erikseen mainostettiin "hyvänä analyysinä" MV -lehden artikkelia jossa kerrottiin siitä mihin RAY laittaa rahoja. "Katso minne RAY:n rahat menevät" -otsikko viittaa siihen että RAY halutaan monikulttuurisuutta ajavana kauheana laitoksena. Otsikko ei ole esimerkiksi "katso minne rahaa menee" vaan nimenomaan muodossa joka vihjaa että rahaa menee pääasiassa monikulttuurisuuteen ja monikulturismiin.

Itse juttu koostuu luettelosta eri rahoitustahoja. Luettelo on pitkä. Luvut kiertävät yleensä kymmenien tuhansien euromäärissä/kohde. Luettelo on pitkä ja sitä on ilmeisesti tarkoitettukin. Jos nimittäin kiinnittää huomiota, voi huomata että mukana on ajatuksena se, että "jos menee yhtään MaMuille niin mukaan vaan". Esimerkiksi voidaan ottaa listan suurin yksittäinen summa; "959 000 euroa Hiv-säätiö, Yleisen HIV-tietoisuuden edistämiseen ja tartuntojen ennaltaehkäisyyn (avustusta on käytettävä myös miesten kanssa turvallisesti – ja maahanmuuttajiin kohdistuvaan preventiiviseen toimintaan)" kertoo jo tuossa muodossa että rahaa menee muuhunkin. Samoin koko Martat -järjestön saama avustus on otettu mukaan kokonaan koska heillä on myös monikultturismilta maistuvaa toimintaa. Joskaan kukaan tuskin uskoo että "kaikki".

Listan tekee ilmeisesti "hyväksi" se, että se on pitkä. (Pitkä sellaisella lattealla arkisella tasolla. Itse olen työkseni käsitellyt, esim. ristiinkertonut, listoja joissa voi olla kymmeniä tuhansia kohtia. Enkä pelkästään tuijottanut niitä silmät kiiluen että "ompa listas mittaa". Ehkä tämän eron vuoksi minua ei viedäkään kuin litran mittaa tälläisiin "analyyseihin".) Mitään analyyttisyyttä siinä ei ole. Ja näistä tärkein ei ole edes se, että kohteeseen on valittu mukaan avustuskohteet tuollaisella asennetavalla. Oikeasti. Minun ei tarvinnut kuin nähdä muutama numero ja tiesin heti miten pihalla "analyysin" tekijä on ollut.

Ihmiset näkevät tonnitkin isoina rahoina. Eivätkä tajua että jos 10 000 annetaan niin listan pitää olla sikapitkä jotta siitä saadaan miljoona. Tämä taas on tärkeää tiedostaa koska RAY:n avustuskohteet ja muut ovat sellaista joista saa hyvin helposti ja avoimesti tietoa. (MV -lehti esittää kuin se olisi tehnyt jotain "vaikeaa". Mutta ehkä sillä kognitiolla kengännauhojen sitominen on vaikeaa.) Jopa 2016 avustusehdotus ja budjetti ovat aivan julkista RAY:n itsensä kertomaa tietoa. Lukuja on lisäksi analysoitu tyypeittäin niin että tiedetään miten monta prosenttia rahamääristä menee minkäkinlaiseen toimintaan. Siinä ei näy mitään maahanmuuttajahyysäysteemaista. Monikulttuurisuuskaan ei paista.

Varmemmaksi vakuudeksi voin kuitenkin muistuttaa että RAY:n vuosibudjetti on 315 miljoonaa euroa. Sillä on 1711 avustuskohdetta. MV -lehden lista oli sellainen että tungin sen exceliin. Ja sain tällä yksinkertaisella prosessilla aikaan jännittävän tiedon. Listassa - joka siis on generoitu "MaMukeskeisyydessään varsin cherry pickaavalla tavalla" on 50 kohdetta. Jo tämä näyttää että otoskoko on hyvin pieni. Itse lukumurskauskin on hauskaa. Kun laskin yhteen kaikki nuo hyvin asenteellisestikin valitut kohteet, nousi MV -listan vuosi budjetti huikeaan 7 421 995 euroon. (Josta aikas suuri osa tulee tuosta jo mainitsemastani HIV -luvusta yksinään. Koska kymppitonnin listauksessa saa aika monta laittaa peräkkäin jotta kykenee nousemaan summa tuon tasolle.) Joka selvästi ei ole kovin paljon tuon edellä mainitsemani monen sadan miljoonan euron kokonaisbudjetissa. Suuruusluvut ovat niin valtavat, että tosiasiassa jopa silloin kun RAY:n avustuskohteet on valittu siten että mukaan otetaan ne joista menee maahanmuuttoon edes prosentuaalisesti pieni osuus, ja niiden budjetti otetaan mukaan kokonaisuutena ilman että otetaan vain se osa joka menee siihen Maahanmuuttoon. Niin jopa tässä omituisessa ja hyvin asenteellisesti maahanmuuttokriittisille mahdollisimman ison luvun antavassa laskutavassa 2,35% RAY;n vuosibudjetista menee maahanmuuttoasioihin.

Tämä ei tietenkään ole ymmärrettävää niille joista "tonni on iso raha ja lista näyttää minuta pitkältä, en kyennyt muistamaan listan kohtia ja lista vilisi tl;dr -katsontavallani aika kauan ruudussa, joten tottakai RAY syytää valtaosan rahoista tuohon". Kun ei eroteta kymppejä sadoista ja ymmärretä ekspontentiaalisesta kasvusta mitään, niin mitäpä parempaakaan näiltä kriittisiltä ajattelijoilta voi odottaa?

Jokainen joka on pitänyt tätä listaa älykkäänä on idiootti. Jokainen joka pitää sitä analyyttisenä on tampio. Jos pitää sitä kuvaavana ja jonain joka todella kertoo miten maahanmuuttajia hyysätään paljon enemmän kuin kantaväestöä, niin on pelle jonka hänen kannattamansa ideologiat olisivat muutama sukupolvi sitten vakavasti ehdottaneet hänen tasoistensa ajattelijoiden asettamista eugeenisten toimenpiteiden kohteeksi jotta kansan perimää saataisiin suojattua. En tosin ymmärrä miten tätä ongelmaa voisi ratkaista edes rodunjalostuksella. Sillä en ymmärrä mistä tuon tasoisia pällejä sikiää. Luulisi että näiden imbesillien analyysikyvyllä ei kykenisi ymmärtämään sellaisia konsepteja kuin "pippeli menee pimppiin ja sitten hyrskyn myrskyn". Tässä mielessä nämä analyysikyvyttömät jotka arvostavat tämänlaisia "analyyseinä" - ja peräti "hyvinä" sellaisina - ovat kieltämättä kova haaste kaltaiselleni evolutionismille. Se, että on olemassa ihmisiä jotka arvostavat tämänlaisia asenteellisia ja merkityksettömiä lukulistauksia on kenties vankin tietämäni todiste luomisopin puolesta.

PILLUMINAATTI TULLOO!

Ihmiset intoutuivat siitä miten "kukkahattukirkkoja" alkaisi tulemaan. Kauhistuneet kansallismieliset esittivät että nyt sekularisaatio ja islamisaatio syö ristit kirkoista. Kerrottiin, että kirkoista tehdään myös moskeijoita. Jotta muslimit eivät loukkaannu. Samalla selitettiin miten New World Order tulee. Koska sellainen lisää aina uskottavuutta. Kommenteista löytyi toki seasta sellaisiakin että tuo tiilestä tehty ja siksi kovin tulenarka kirkko pitäisi polttaa tämän vuoksi.

Hämmentävintä asiassa on se, että ihmiset jotka käyvät kirkoissa tietävät jotain. Itse en edes kuulu kirkkoon mutta olen silti vieraillut niissä niin kauan että tiedän että tuo leppävaaran kirkon muutos on ikivanha. Niin ikivanha että en itse asiassa ole edes koskaan nähnyt tuota kirkkoa toisen näköisenä.

Toisaalta jos on paikalla - esimerkiksi ottamassa valokuvaa - ja hieman katselee ympärilleen, ja tonkii ja selvittelee niillä keinoilla joita ihmisellä on kun hän on kirkossa paikan päällä, saa kyllä tietoa tuosta teoksesta. Ja myös internet auttaa jos on älypuhelin. Tai jos ei ole niin tarkistaa silloin kun kirjoittaa asiasta internettiin. Joistain asioista on toki vaikeaa löytää tietoja. Mutta kirkot ja niiden sisustus on hyvin harvoin tätä. Leppävaaran kirkon alttaritaulusta löytyy tietoa Espoon seurakunnan sivuilta.

Teos on ollut Leppävaarassa vuodesta 2011. Eli nelisen vuotta. Taulu on Sellon ampumatapauksen uhrejen ja omaisten muistolle. Teos ei myöskään ole Illuminatin silmä, vaan viittaa kolmiyhteiseen Jumalaan. Symboli on laajasti käytetty ja sitä näkee esimerkiksi Helsingin tuomiokirkossa. Jopa Järvenpään seurakunnan seurakuntatalossa on koristeluissa tuota Pyhän Hengen symbolia. Joten se on tullut itselleni jo lapsena tutuksi. Olen toki nähnyt itsekin "illuminati-yhteyden". Mutta samalla tavalla kuin näen että joulutortut ovat hakaristien muotoisia. Jos näin ei olisi, Turun kristillinen opisto olisi jo menetetty.

Näyttääkin siltä että "kristityt" käyvät hyvin harvoin kirkossa. Kukaan heistä, edes ne joiden asuinpaikat ovat lähellä Leppävaaran seurakuntaa, eivät nostaneet esiin tätä asiaa. Virheentarkistusta ei tehty juttua kirjoittaessa eikä sitä tarkastellen. Ja asia meni läpi koska kukaan ei tiedä mitä kirkoissa tapahtuu. Tälläisten ymmärtäjien, osaajien ja tuntijoiden ja "kristittyjen" varaan sitten pitää jättää maan tapa?

Tuntuuko tutulta?

James Gandolfini, joka on mm. näytellyt Tony Sopranoa, sanoi "Capitalism is the extraordinary belief that the nastiest of men for the nastiest of motives will somehow work for the benefit of all." Luottamus "näkymättömään käteen" onkin tässä kova. "Kapitalisteilla" onkin yleensä melko vahva usko siihen että yhteiskunnan pysyvyys ja eettinen yhteiskunta toteutuisivat jotenkin molemmat.

Täsmälleen sama asenne tosin löytyy muun muassa Leibniziltä, jonka mielestä elimme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Itse asiassa yhteiskunnassamme tämän ajatuksen jakaa jokainen joka kiistää pahan ongelman olevan relevantti. ; Moni ajattelee että pahan ongelma ei toteudu koska kaikista asioista seuraa joko suoraan tai epäsuorasti enemmän hyvää ja vähemmän pahaa kuin ilman sitä.

Se on kyllä todellakin varsin erikoislaatuinen ajatus.

HÄPÄISI!

Kirjoitin aivan juuri pilalaulun, joka oli reaktio Mika Niikon puheisiin. Ratkaisuni on, tietenkin, sinänsä mauton, että hän korosti että hän kaipaa että joulujuhlassa yhteisöllisyys olisi yhdistettynä kristilliseen sisältöön. Hän varmasti aidosti kokee näin ja kykenen ymmärtämään ja jopa jotenkin sympatiseeraamaan tätä. Tilanteen teki pömpöösiksi juuri se, että hänen tekstistään saa aika vahvasti sellaisen viestin että yhteiskunnan tulisi järjestää kaikenlaisten ihmisissä olevien tyhjyyksien täyttämisen sen sijaan että heidän tulisi tehdä sellaisia itse.

Minulle ärsytyksenä - ja vielä merkittävämpää, ongelmana - ei ole se onko ohjelmassa mukana virsiä, vaan "osallistuttaminen". (Yhteislaulun luonne hyppää yleisön sekaan. Ja tämä yleisö ei koostu kristityistä ja vain kristityistä ilman ainuttakaan poikkeusta.) Minua häiritsee  estottomuus jolla Niikko ja hänen kannattajansa haluaisivat määrätä mitä saa ja ei saa esittää kouluissa. - Etenkin kun siinä ei ole huomioitu sitä että joillain alueilla enemmistö ei kuulu kirkkoon, vaikka koko Suomen kansasta suuri prosenttiosuus kuuluukin. (Vaikka se 70% jota Niikon kannattajat käyttivät tässä yhteydessä.) Mutta tämä enemmistöstatuskaan ei ole se ongelma.

Tiettävästi tuoreeseen "Helsingin Sanomiin" oli laitettu kansikuvaan vanha Kari Suomalaisen piirros. En ole nähnyt itse lehden kantta mutta näin minulle kerrottiin. Kyseessä on kuva jossa Jeesus kerjää porttikongissa. Ympärillä on selvästi Helsingin klassinen joulukatu. Mielestäni tämä ei ole ongelma. Pilapiirtäjien tehtävä on jossain määrin tehdäkin tätä. Kari Suomalainen oli aikanaan pienissä vaikeuksissa jopa Kekkosen kanssa. Ja mielestäni tämä vihjaa siihen että hän teki jotain oikein. Jos sarjakuvat tuottavat enemmän äläkkää vallassa olevilta yksilöiltä kuin huonossa asemassa olevilta kansanryhmiltä, pilapiirtäjä on oikeilla jäljillä. Tässä mielessä HS ei myöskään tehnyt asiatonta ratkaisua. ; Etenkään jos kuvaus on tosi. Ja ollakseen tosi sen täytyisi jotenkin toimia piikkinä enemmistölle. Eli suuri osa ihmisistä olisi pinnallisia ja etääntynyt Jeesusasioista ja kokisi asian jopa jonkinlaisena häpeänä itselleen. Hyvä pilapiirros ja muu tähän liittyvä onkin poliittisesti epäkorrekti ja kenties jopa pilkkaa tai tuntuu pilkalta monelle.

"Kansan uutiset" (taho jota en usein seuraa) kertoikin tähän samaan kuvaan viitaten siitä miten Kari Suomalainen on tavallaan ajankohtainen. Suomalainen onkin ollut näkemyksissään vahva ja on tavallaan hauskaa että hänet hyväksytään lehdessä jonka linja on noinkin hänen omista näkemyksistään poikkeava. Tuosta jutusta löytyi se, minkä vuoksi esimerkiksi Niikolle on aivan syytä hieman piikitellä. "Kun henkilö jäykistyy yhteiselämän vastaiseksi, hänestä tulee koominen hahmo, jonka tekosista tulee komiikan ja satiirin lähde." Silmiini henkilö joka kertoo siitä että poliitikot ovat Jumalan valitsemia, haluaa muuttaa kouluopetusta evoluutio-kreationismikysymyksessä varsin fundamentaalilla tavalla ja joka avoimesti haikailee sitä että kaikki osallistuvat kristilliseen sisältöön. Ja samanaikaisesti tämä henkilö on niitä joiden kohdalla samalla nousee esiin selvästi se, että hän ja hänen viiteryhmänsä syvästi häpeävät erityisesti sen tyylisiä kysymyksiä kuin "Kuinka monta kertaa olet käynyt tänä vuonna Kirkossa?" Siinä on jotain.

Toki tämä kaikki voi olla vaikeaa. Perussuomalainen mielenlaatu kun vastustaa poliittista korrektiutta ja sensuuria. Mutta on kuitenkin varsin kiukkuinen kun joku viitsii kertoa vääränlaisia asioita. Jostain syystä sananvapauden sankarit eivät tee sitä mitä minä. Eli näe vaikka sitä mikä on sananvapauden suhde niihin itselle epämieluisiin ideologioihin. Vaan sen sijaan suuttuu jo hyvin pienestä. Ryhmä joka kesällä hyväksyy rehellisen, avoimen ja humalaisen Hännikäisen lausunnot "olen pannut tyttäriänne perseeseen. minulle mikään ei ole pyhää!" jonain joka symbolisoi sitä että poliittinen korrektius pitää heittää roskiin koska sananvapaus ovat nyt fanittamassa kun Ilja Janitskin kirjoittaa MV -lehdessä (taho jota en usein seuraa)" "Iltalehti häpäisi Suomalaisen Kristillisen Joulun!". Mikä oli niin kauheaa toimintaa, että se oli "Tarkoitushakuista häpäisemistä ja islamilaisaation kannattamista"? Se, että kerrottiin, että "Raamatussa ja Koraanissa on yli 50 samaa henkilöä, ja niissä on osittain samoja kertomuksia".

Janitskinin argumentatiivisuus, viisaus ja vertailevan uskontotieteen hallinta tiivistyi siihen että hän lainasi yhden lauseen Raamatusta ja toisen Koraanista. Ja korosti että tämän perusteella väite on tietenkin roskaa. Ja että Kristinusko on rakkauden uskonto kun taas Islam ei ole. Toki tässä unohdetaan se, että ottamalla pahimpia lainauksia Koraanista ja parhaita Raamatusta on cherry pickingiä. Ja tämänlaisia Janitskin -ihmisiä onkin trollattu asian tiimoilla viime aikoinakin, melko ankarasti. Ihan sen takia että Raamattu pitää sekin sisällään varsin vastenmielisiä asioita.

Sen lisäksi ajatuksia ohjattiin syrjään rakenteella joka koostuu pelkästään ad hominem -argumentista. Eli siitä että kuka ja minkälaisia ajatuksia asiantuntijalla on. "Taustatietoa teologi Heikki Räisäsestä: Kirjassaan “Uuteen uskoon” (1993) Heikki Räisänen peräänkuuluttaa raamatuntulkintaan fair play -henkeä ja suvaitsevaisuutta. Hän herätti 1970-luvun alussa huomiota kyseenalaistamalla perinteiseen raamatuntulkintaan kuuluvia käsityksiä monista kristinuskon opetuksista." Ja tämä sitten tietenkin on palautteen pohjalla monelle aivan sama kuin vankka todiste siitä että vääristelijä vääristelee ja kertoo epätosia asioita. (Olen luullut että historiaa ja vertailevaa uskontotiedettä ei tehdä sillä että taskussa on oikean puolueen jäsenkirja esimerkiksi.)

Kun asenne on tuo, on selvää että Suomalaisen PerusKristityn (tjsp) uskonto on hauras sellaisella hyvin sairaalla ja hassulla tavalla. Sellaisella jossa sen täytyy saada huutaa itseään kaikkialla koska se on sananvapautta. Jota pitää harrastaa kaikkien, omaa mieltään vastaankin, yhdessä ja julkisesti. Samalla katsotaan tarkasti kuka uskoo oikein ja kenen mielipide on niin väärä että jo pelkästään se, että sen sanoo ääneen lehdessä on samaa kuin tämän PerusKristillisyyden häpäisy. Ja siksi erimielisten olisikin paras olla hiljaa, koska ei saa häpäistä Pyhiä asioita. Ei edes poliittisen korrektiuden nimissä. Sillä tämä on kauheampaa kuin perseraiskauksesta huutaminen seksuaalisen väkivallan uhreille. Ja jos kaikki ei mene tämän PerusKristityn pillin mukaan, hänen olonsa on ontto ja kaikki on kauheaa. Tämä jos jokin on sellaista että se on jäykistynyt yhteiselämän vastaiseksi, joka kulminoituu etenkin Etelä-Suomessa, jossa tämä PerusKristillisyys on väistämättä väistämättä tilastojenkin valossa "marginaalissa" (vai pitäisikö sanoa Hännikäisittäin, että "marginaliassa"?)

Väittäisin että tämänlainen tilanne on mauttomuudestaan huolimatta pilalaulun arvoinen. Sellaisen voi aina paketoida ja lähettää lähettäjälle. Jopa yksilöidä.

Raiskauskulttuuria (tai "eihän heitä edes voi raiskata")

Törmäsin tänään keskusteluun stand-up -koomikko Louis C.K.sta. Se lähti liikkeelle siitä, miten hän oli sanonut, että "If someone makes a racial or sexist joke, say, with total seriousness, "I don't get it, can you explain it". Then watch them crash & burn." Huomautus on tietenkin hyvä. Se siirtyi siihen, että lausunto on ironinen siinä mielessä että samainen koomikko on nostanut kohuntaa sen vuoksi että hän on tehnyt seksistisiä raiskausvitsejä. Ja miksi ihmiset nauravatkin hänen raiskausvitseilleen.

Kysymys on kiinnostava. Se tosin meni siihen että pitäisi kertoa vain vitseistä jotka koskevat omaan viiteryhmään. Paitsi että se ei pätenyt jos lesbot eivät saisi kertoa vitsejä heteroseksuaaleista. Ja niin edespäin.

Mukaan tuli tietenkin myös asiaankuuluva lausunto raiskauskulttuurista. Miten tuollaiset vitsit ovat asiattomia koska ... "yleisössä saattaa olla joku joka on raiskannut ja joka ei käsitä että tämä on väärin". Väittäisin, että ongelmana ei ole se että oikein kukaan pitäisi raiskausta hyvänä. Päin vastoin. Ongelmana on usein se, että ihmiset selittävät miksi se ei ollut oikea raiskaus. Ihmiset käsittävät että raiskaus on väärin. Mutta väärä pukeutuminen, se että naiset fantasioivat usein raiskauksista, se että ollaan naimisissa tämän tyypin kanssa. Se, että humalassa tehtiin jotain. Olisivat jotain jotka tekisivät teosta "oikeasti ei-raiskauksen". Tämä voidaan toki jossain määrin liittää raiskauskulttuurikeskusteluun siinä mielessä että niitä pidetään jotenkin vähemmän pahana. Tämä vähättely on hyvin lähellä teon rikollisuuden mitätöimistä.

Mutta tosiasiassa raiskauskulttuuri näkyy vahviten juuri siinä että tietyt raiskauskset eivät ole edes mahdollisia. Ja tässä mielessä miesten asema on, kenties yllättäen, huonompi kuin naisilla. Toki esimerkiksi nykyisessä "macho-maahanmuuttokriittisessä" keskustelussa on teemana että suvakkinaisia uhataan raiskaamisesta ja suvakkimiehille puhutaan turpaanvetämisestä. Ja tässä mielessä raiskauksen mahdollisuus on naisiin kohdistuvassa diskurssissa vahvempi. Mutta ongelmana onkin se, että miehen raiskaaminen olisi homoseksuaalia. Ja se, että miestä ei itse asiassa tosiasiassa monen mukaan edes voitaisi raiskata.

Ihan oikea meemikuva,
jonka sanomaa moni mies ja nainen
oli tukemassa. Vahvin tietämäni
"aidon ja vahvan" raiskauskulttuurin
ilmeneminen nykykulttuurissa on
yleensä juuri tämän tyylistä.
Tästä ei jostain syystä
kuitenkaan puhuta oikein
missään yhteydessä silloin,
kun feministit puhuvat aiheenaan
raiskauskulttuuri. Jos feminismi on
tasa-arvoa, eikä vain naisasiaa, niin
miksi ihmeessä näin on?

Jos minulta kysytään olemassaolevasta raiskaamisesta, niin otan esiin demonstraation. Demonstraation siitä että kulttuurissamme on suuntauksia joissa on vahva raiskauskulttuurin sävytys. Se on niin kova että jopa pedofilia tai siihen sävyttynyt raiskaus on aivan asiallinen asia. Tämä koskee tietenkin opettajien tekemää seksuaalista väkivaltaa. Mies joka panee esiteinityttöä on tietenkin sellainen että aggressiivisempi feministi on samaa mieltä kunnon makkaraa syövän perussuomalaisen tosimiehen kanssa. (Eli "munat-poikki pedofiililta" -fantasioinnein.) Mutta jos opettaja on nainen, etenkin yleisesti attraktiiviseksi koettu nainen, tilanne muuttuu. ; Ajatuksena on että jokainen poika tai mies haluaa seksiä aina kaikkien kanssa, joten heidän autonomisuuteensa ei voisi puuttua. (Etenkin "koska erektioargumentti".)

Joulujuhla (Niikon Mikan kolmas valtakunta)

Säv. San. Trad.

Joulujuhlaan koululainen jo moni tietä kysyy,

sinne saattaa löytää vaikka vapaa-ajattelijoissa pysyy.

Katson muslimilapsia ja maahanmuuttajalaumaa;

käsiohjelmasta etsittävä on mun "Enkeli Taivaan".

*Kerto*

Joulujuhla on muutakin kuin todistus ja loma;

Joulujuhla on Niikon Mikan kolmas valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä;

Sisäinen onttous jos jokaiselta löytyy sydämestä!

*Kerto*

Joulujuhlasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,

kuinka virsilaulut lauletaan ja on Jeesussatumaista.

Voi, jos koulus' kuulla voisin kunnon helvettipelottelusaarnan

sillä antaa tahtoisin mä pakanoille maan tavan!

*Kerto*

Joulujuhlasta uskoo moni vielä virren löytävänsä;

mutta sepä on pois jätetty, vastoin perinteitä.

Sinun uskontoasi kun ei valtiovalta kaikille vaan tuputa;

joskus vapaa-ajallaan on hoilattava se "Hoosianna".

*Kerto*

Se on kuule joskus rauha remmistä kiinni

New Yorkin hallintoalueeseen kuuluvassa Brooklynissa on Prospect Park. Se on hyvin kuuluisa puisto. Se on rakennettu ja suunniteltu ja se on ollut hieno. Puisto olikin aluksi suuri menestys. Valitettavasti taantumakaudet vaikuttivat puistoon. Sen alueelle alkoi keskittymään rikollisuutta. Ja tämä tietenkin vähensi puiston suosiota entisestään. Tälle haluttiin tehdä jotain. Usein tämä tarkoitti sitä että kulutettiin rahaa siihen, että alueelle varattiin enemmän poliiseja. Ajateltiin, että piiskalla saadaan turvallisuutta.

1980 -luvulla tähän saatiin muutos kun puistoasioita hoitamaan varattiin Tupper Thomas. Hän lähestyi asiaa käytettävyyden, asiakaskokemuksen ja markkinatutkimusteemaisen lähestymisen kautta. Hän otti selvää mitä harvat puistossa käyvät hakevat puistosta. Usein syynä olivat koirat. Koiria haluttiin ulkoiluttaa. Näitä puiston käyttäjiä ärsytti usein se, että alueella oli hyvin tiukkoja sääntöjä siitä miten koiria saa pitää irti. (Ei lainkaan.) Thomas tarttui tähän ongelmaan ja hoiti lakimuutoksia ja järjesti alueelle muutamia alueita joissa koiria sai pitää irti.

Tästä seurasi erikoisia. Puisto lisäsi ymmärrettävästi koiranulkoiluttajien suosiota. Ja kun alueella oli enemmän elämää, rikollisilla ei ollut samanlaista suojaa. Useammin ja useammin teoille olisi silminnäkijöitä. Mukaanlukien koiria. Toisaalta koiranomistajat jotka näkivät että joku todella teki heidän eteensä jotain tukivat aluetta rahallisesti. Alueen hoitoon ja kehittämiseen saatiin varoja ja yrittäjiä.

Mikä tarkoitti sitä että alue lakkasi olemasta pelkästään paikka joka oli kuluerä. Joka vaati maksettuja poliiseja. Se oli enemmänkin alue joka elähdytti sekä virkistyksellisesti että suoraan sitä kautta että puistoon saatiin myös toimintaa joihin liittyi työpaikkoja ja rahan kiertämistä. Itse asiassa Tupper Thomasin seuraavat haasteet olivatkin sellaisia jotka johtuivat alueen menestymisestä. Ongelmana oli jopa se, että alueelle keskittyvät yritykset olisivat niin keskittyneet lähialueiden valkokaulustyöläisten viihdyttämisestä että puisto muuttuisi eliittipuistoksi jonka palveluihin tavallisen ihmisen varat eivät riittäisi.

Poliisien palkkaaminen on helppo ratkaisu. Mutta joskus ongelmat ovat remmissä kiinni.

MBTItä helvettiä tuo edes tarkoittaa?

"Takkirauta" -blogissa kirjoitetaan usein MBTI -tyyppimittarista. Kommenttien puolella hän esittää oikein helmen. Kun kommentoija nostaa esiin sen, että persoonallisuuden tutkijat eivät yleensä ota MBTI -mittaria vakavasti tai tieteellisenä, ei blogisti kiistä tätä tosiasiaa vaan vastaa "No jos MB on huuhaata psyyken arvioinnin ammattilasten mielestä, se on huuhaata. Argumentum ad auctoritatem yhdistyneenä blankosanoihin. Kiistätkö Sinä, että akseleita introvertti-ekstrovertti, intuitiivinen-asiapohjainen, ajatteleva-fiilistelevä ja järjestelmällinen-spontaani olisi olemassa? Jos kiistät, kiistät samalla tosiasiat. Jos et kiistä, myönnät että MBTI:n perusteet ovat kunnossa."

On toki mielenkiintoista ottaa huomioon se, että "Puskistahuutelija" on asenteen ja tyylinsä perusteella todennäköisesti "Ruukinmatruuna" ja hän kävi blogissani kommentoimassa kun kirjoitin MBTI -aiheesta. Silloin lähestyin asiaa tieteellisen tutkimuksen kautta ja epämieluisia tuloksia tuottaneeseen tieteeseen  ei tartuttu. Sen sijaan ihmeteltiin millä motiivein tuo tutkimus oli tehty. Muutenkin näyttää siltä että "Ruukinmatruunan" muutkin aihetta koskevat lausunnot nojaavat vahvasti siihen että hän käyttää blankosanoja. Asia on perusteltua kun voi sanoa sivistyssanan biometria. Ja sen sijaan että todistaisi että MBTI on toimiva teoria hän selittää että "se ei ole sellainen teoria" kuin kriitikot sanovat. Ja se on väkevästi tosi koska "MBTI:llä on vakavastiotettava psykologinen pohja (nuo neljä attribuuttiakselia, joita ei käy kiistäminen). Tämä pohja tekee MBTI:stä luotettavan, mutta vain tilastollisesti, siis puhuttaessa isoista ihmismääristä." Attribuuttiakseli on tässä yhteydessä kuitenkin nimenomaan blankosana. Se ei välttämättä olisi sellainen. Mutta tapa jolla sitä käytetään selvästi on sitä.

Ja tuo alkuun nappaamani, Ruukinmatruunan omasta mielestään varmasti vakuuttava, lainaus demonstroi lähinnä sitä että jos on olemassa validi MBTI -luokitelma ja siinä on olemassa kategoria INTJ, jota kuvaa "INTJ:s only appear to be good at everything, but only because they won't allow themselves to be observed doing anything until they have become highly skilled at it." niin sitten Ruukinmatruuna ei ole INTJ koska ei hän näyttäytyisi tuollaisella osaamistasolla muuten julkisuuteen. Tuo alkuun ottamani kommentti on sellaisenaan demonstraatio korkeintaan Dunning-Kruger -efektistä. (Mitä oloa vahvistaa se, että kun puhun korrelaateista niin saan huomautuksen siitä että korrelaatiossani ovat käsitteet väärin päin ja puhutaan implikaationuolista. Korrelaatio ei sellaisenaan tarkoita edes kausaatiota, joten järjestyksellä ei ole väliä. Implikaationuoli taas on sitten tämän päälle jotain vähän muuta.)

Tämänlaiseksi jätettynä tämä blogaus olisi tässä muodossaan Ruukinmatruunan "asiablogaamista". Mutta koska minä olen minä pyrin enemmänkin siihen että kirjoitan metallurgiasta laadukkaammin kuin Ruukinmatruuna filosofiasta. (En tiedä mitä se tarkoittaa tässä aiheessa. No, jotain vittumaista, minut tuntien). Voisin jättää asian vain toteamiseen. Toteamiseen siitä, että "mitä tuo alkuun laittamani heitto muka edes tarkoittaa". Se voisi olla totta tai ei. Ja minulla voisi olla argumentteja asian puolesta tai ei. Mutta tällä ei olisi väliä koska uskottavuus ja asiapitoisuus tuotaisiin esiin statementmuodossa.

Viittaan tässä että olen aiemmin käsitellyt MBTI:tä. Ja en toista niissä olevia asioita. Tämä blogaus pitää siis takanaan kohtuu laajan faktapohjan johon tartun viitteenomaisesti. Sillä tämä asia on alkeista. Tämä asia on niin alkeista että olen kokenut tarpeettomaksi edes puhua asiasta noin 1+1 -tasolta. Mutta luultavasti tämä on se joka tuottaa suurimpia hankaluuksia. Se, että ei ole oikeasti tullut mietityksi sitä mitä persoonallisuuden tai vaikka älykkyyden mittaaminen oikeasti tarkoittaa.

Määritelmät.

Kun katsotaan sitä että onko ihmisillä olemassa ekstroversio ja introversio, MBTI on siinä suhteessa hyvin "kulttuurirelativistinen" malli. Suoraan sanoen. Jos olet mieleltäsi postmoderni niin siinä on sinulle tuskin suurta ongelmaa. Psykologiassa yritetään toki olla astetta vakavampia. Ja tämä onkin se syy miksi MBTI ei ole psykologien hyväksymä. Tässä on hyvä tiedostaa että kun Ruukinmatruuna puhuu auktoriteettiin vetoamisesta, niin taustalla on kuitenkin ilmiö. Se, että MBTI ei ole saanut ammattipsykologeja yhtä innokkaiksi kuin maahanmuuttokriittistä konservatiivista poliittisesti sävyttynyttä blogia pitävät sinänsä ihan fiksut, joskin pakkomielteiset ja ärhäkkäät ihmiset.

Kysymys siitä, että MBTI:llä on "neljä attribuuttiakselia" on siitä kiinnostava, että on aivan oikeasti katsottava mitä se ylipäätään tarkoittaa. Arkipsykologian kannalta tämä on suuri haaste. Myös sellaisissa aivan valideissa testeissä kuin älykkyysosamäärän tutkiminen. Moni näkee että heillä on näkemys siitä mitä älykkyys on. Ja sitten tätä mitataan. Kuitenkin tosiasiassa tesissä täytyy olla älykkyys joka on määritelty. MBTI -mittarissa mielenkiintoista onkin se, että valtaosa ajasta ja voimavaroista on käytetty lopputulosten kuvaamiseen. Se, mitä lopputulos ikään kuin tarkoittaa on saanut paljon enemmän ja vahvempaa analyysiä kuin se, miten tätä aineistoa on saatu. Ja tämä on ongelmallista, koska ominaisuuksia mitatessa lopputulos on helposti yhtä laadukas kuin sen heikoin lenkki.

Ja vielä ongelmallisempaa tässä on se, että MBTI -mittarissa vastauksia kerätään sellaisella tavalla että se, että määritelmät olisi tehty niin sillä ei ole väliä. Koska kysymyksiin vastaajan pitäisi ensin tuntea nämä määritelmät hyvinkin seikkaperäisesti. Ja näin ei ole. Testissä vastataan kysymyksiin. Ja kun viitataan vaikka sosiaalisuuteen ja yhdessäoloon, niin se mitä tämä sana tarkoittaa voi olla hyvinkin määrätynlainen sille vastaajalle. Mutta toinen vastaaja voi määritellä asiaa hyvinkin eri tavoilla.

MBTI:n kohdalla perusongelma on se, että käsitteet ovat yksilöille helposti yksiselitteisiä. Mutta tavalla jonka voi rikkoa analyyttisellä filosofialla. (Eli analyyttisyydellä.) Tosiasiassa MBTI ei mittaa mitään attribuuttia. Se pikemminkin tuottaa neljä tunnuslukua joiden takana on hyvinkin erilaisia elementtejä. Ja mikä pahinta ; Yksilöt eivät tulkitse niitä samalla tavalla.

Tämä tuli itselleni melko selväksi kun mietin miksi itse saan hyvinkin erilaisia tuloksia MBTI -testistä. Syynä on se, että minun on monesti oikeasti vaikeaa vastata kysymyksiin. Syynä on se, että sanat ovat itse asiassa hyvin yleisluonteisia ja kielifilosofiaan tottunut saattaa jopa tiedostaa että käytetyillä sanoilla on useita vakiintuneita denotaatioiltaan ja konnotaatioiltaan toisistaan poikkeavia sisältöjä. Kun kysytään mitä niistä, ei testi auta. Kysymykset ovat hämäriä. Ja valinnat ja painotukset tulevat fiiliksellä tilanteessa. Kognitiotieteeseen tutustuneena tiedän että ihmiset eivät tavallisesti mieti tämänlaisia. Joten heille tämä tulkinnallisuus menee helposti täysin ohi. (Aspergerin syndroomaiset itse asiassa ovat suurelta osin vaikeuksissa juuri siksi että heille tämä tulkinta ei ole niin ilmiselvää. Ja ongelmia tulee kun se ei ole yhdenmukaista muiden kanssa. Yhdenmukaisuuserojen takana on tila erilaisille tulkinnoille.)

Ajatukseni on kuitenkin helpompi ottaa esiin toista kautta. Sellaisessa "akselissa" jossa en koe että minulla olisi hirveästi muutoksia. Introversiota ja ekstroversiota katsoessa tulos voisi riippua syvästi päivästä ja henkilöstä. ; Kun mietitään vaikka akselia introvertit ja ekstrovertit, on selvää että joka päivä voin kokea olevani jossain jossain muuttujassa jossa on kaksi ääripäätä. Ja niin voi jokainen muukin. Mutta jopa kaltaiseni antisosiaalikko voi jonain päivänä voin korostaa sitä että en pelkää ihmisiä ja olen estoton ja jossain mielessä "rohkea". Ja tätä kautta saan ekstroversioon päin menevämpiä tuloksia. Toisaalta joinain päivinä voi korostua enemmän se, että en luota ihmisiin joka voi tehdä minusta hyvin "ujonoloisen" tai varautuneen. Joskus taas korostuu se, että viihdyn hyvin seurassa, etenkin tutussa kohtuu pienessä seurassa. Ja olen tällöin jopa kohtuu spontaani ja vauhdikas seuramies. Mutta toisinaan taas se, että joskus introversiota ja ekstroversiota katsotaan sosiaalisuuden sijasta siitä kerääkö voimia yksin vai seurassa. Kaikki nämä akselit ovat määrittelyn jälkeen objektiivisia. Ne ovat kuitenkin myös joskus keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa ei siis ole mitään "introversio-ekstroversiota" jota mitattaisiin. Sen sijaan mitataan sanajoukkoja jotka liittyvät "sosiaalisuus", "seurassa viihtyminen" "ulospäisnuuntautuneisuus" jonka takana on hyvinkin ihmisestä toiseen vaihtuvia käsityksiä. Voidaan sanoa että tosiasiassa tämä ei ole ollenkaan mikään attribuutti. Se on enemmänkin kattotermi jonka alla on useita eri ominaisuuksia (rohkeus, spontaanius, luottamus, jopa maailmankuvallinen ihmisten rakastaminen). Ja mikä pahinta. Kaikille ihmisille tämä attribuuttirykelmä tämän akselin takana ei edes ole sama.

Tässä mielessä on aika omituista sanoa että MBTI -mittari olisi toimiva heti jos olisi olemassa jotain jolla tämä voitaisiin määritellä. Tämä ei pidä paikkaansa. Älykkyydenkin kohdalla kognitiotieteen aluksi tungettiin opeteltavaksi valtava määrä erilaisia älykkyyden määritelmiä. Se, että näitä määritelmiä on olemassa ei vielä tee älykkyydestä puhumisesta järkevää. Sen sijaan on katsottava miten tämä älykkyys määritellään ja miten sitä käytetään. Ilman tätä tasoa älykkyys onkin täsmälleen samanlaista kyökkipsykologiaa jolla älykkyydestä puhutaan maallikoiden parissa. Se on yleisesti ottaen potaskaa koska selkeästi heillä älykkyyttä ei ole määritelty kovin selkeästi, ja itse asiassa keskustelussa älykkyysnäkökulmat vaihtuvat toiseen pitkin matkaa. (Koska käsitteitä ei ole määritelty niitä käytetään hyvin "joustavasti" ja epämääräisesti.) Se, että esimerkiksi älykkyysosamäärätesti selkeästi mittaa jotain objektiivista ei tarkoita että kaikki älykkyystestien nimellä kulkevat olisivat vakaalla pohjalla. Itse asiassa älykkyystestien alkupuolella on jopa ollut paljon testejä jotka ovat olleet selvästi virheellisiä. Ja näin siitä huolimatta että älykkyys itsessään voidaan ottaa käsittelyyn.
1: Onkin hyvä huomata että älykkyyden reaktionopeusmalli ja älykkyyden prosessointitehomalli johtavat siihen että molemmat ovat objektiivisia ja älykkyyteen liittyviä. Reaktiokykymme kuitenkin heikkenee ja prosessointitehoa kuvaa Flynnin efekti. Jos vaihtaa määritelmiä lennosta voi generoida valheellisia väitteitä. Flynnin efekti ei esimerkiksi nosta reaktionopeuksia tai reaktionopeuksien hidastuminen ei falsifioi Flynnin efektiä. Mokia ei tehdä jos tajutaan määritellä asiat huolellisesti ja tiedostaa että ei ole mitään sellaista "attribuuttia" kuin älykkyys. On sen sijaan ihmisiä joita kuvaavia piirteitä voidaan lähestyä ominaisuus-ilmiöryppäin ja korrelaatein. Ja näitä ryppäitä on sitten erilaisia ja niitä varten on varattu nimilappu "älykkyys". Ei ole siis vain niin että "onko älykkyys olemassa vai ei". Vaan siitä että määritellään tarkasteltavat kohteet yksiselitteisesti ja mitataan niitä tavoilla jotka mittaavat juuri näitä.

Tämä on toki jotain jota voidaan käsitellä ja jota varmasti onkin käsitelty. Olen kirjoittanut tähän viitteitä jo kun aiemmin kirjoitin siitä mihin MBTI kelpaa. (Se kuvaa itsen ihanneminää, sitä miksi haluaa tulla.) Näen että on turhaa luoda mitään objektiivista luokitelmaa joka tarkoittaa jotain tiettyä asiaa. Sen sijaan on syytä tiedostaa että testin tekijä itse vastaa niihin kysymyksiin. Ja hänelle luetaan tulokset jotka käyttävät näitä samoja käsitteitä. Näin ollen hän itse kyllä tietää mitä se tulos tarkoittaa. Ulkopuolinen ei välttämättä käytä samoja sanoja ihan identtisellä tavalla. Mutta tällä ei ole väliä jos tuloksenluvun tulkitsee samalla käsitteistöllä. Näin ollen testi voi kertoa jotain kun ihminen sitoutuu testin tekemisessä ja luennassa identtiseen käsitteistöön. Tämä näyttää valitettavan usein puuttuvan ja MBTI:tä lähestytään kuin se olisi jokin joka antaa lukeman josta voitaisiin puhua ikään kuin se luokitelma olisi kaikille sama. Tosiasiassa yhden viitekehyksen INTJ voi olla toisen viitekehyksen jotain hyvinkin muuta. Yhden introvertti voi olla toisen ekstrovertti jos toinen tarkastelee luottamus-ujousteemalla ja toinen lähestyy asiaa rohkeusteemalla.

Toki ongelma ei tarkoita täyttä huonoutta. Tämä yllä sanomani voitaisiin tulita helposti väärin. (Koska jostain syystä jos "jotain ei ole huomioitu" niin monelle se tarkoittaa samaa kuin "täysin arvoton". En vetele tämänlaisia.) Monimääritteisyydestään huolimatta MBTI selvästi mittaa jotain. Käsitteet eivät ole täysin satunnaisia. Ja hyvä testin tekijä vaikuttaakin havaitusti testitulosten toistettavuuteen. Joten selkeästi tämä asia on jotain joka vaihtelee jopa ammattilaistasoisissa testeissä. Toisaalta tämä muutos vihjaa siihen että testissä on jotain hyvääkin. Nähdäkseni varmin vakuutus siitä että takana on "jotain" on kuitenkin varsin erikoista kautta. Sain Ruukinmatruunalta pyytämällä nipun erilaisia viitteitä, joissa on lähestytty älykkyyttä ja MBTI -testiä. Niissä on selvästi havaittavissa että älykkyys korreloi eri luokkien kanssa eri tavalla. Koska älykkyystestit on tehty asianmukaisesti, ja eri luokkien välille syntyy keskenään erilaisia tuloksia, se viittaa siihen että tulokset eivät ole satunnaisesti valikoituneet. Tämä vaatii sitä että MBTI ei ole täysin tyhjä. Monimerkityksellisyys ei tarkoita täyttä satunnaisuutta. (End of discussion.) Monimerkityksellisyys tuo epätarkkuutta mutta lopputulos ei tarkoita samaa kuin "täysin mielivaltainen". (Taustalla on monia eri ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa ominaisuuksia. Ja kenties jotkut valinnat ja painotuksetkin ovat paljon yleisempiä kuin toiset.) Tämä on syytä tiedostaa.

Lukutavan vääristymät.

Kenties seuraavaksi onkin syytä huomata että se, että ominaisuus on olemassa ja se olisi yksiselitteinenkin, ei vielä riitä. Kun asiaa mitataan on syytä mitata sitä mitä mitataan. Vaikka ominaisuudet olisivat absoluuttisia, ihmisestä toiseen samoja ja vastaavia niin se ei riitä. Jos mittari jolla sitä mitataan on väärä, lopputulos ei toimi. Siksi siitä että "attribuuttiakselit ovat olemassa" ei mitenkään takaa että testin perusta olisi kunnossa. Ehei.

Näistä ehkä helpoin on se, että MBTI:ssä ei ole minkäänlaista "valheenpaljastusta". Sekä aineiston keruussa että tulkinnassa on harjoitettu käytäntöjä jotka nimenomaan psykologit tietävät harhauttaviksi. Toisin sanoen vaikka testi toimisi teoriassa täydellisesti niin mukaan tulee vääristymälähteitä ja tuloksia tulkitaan tavoilla jotka tekevät siitä merkityksettömän. (Jo tämä yksinään tekee testistä scheissenbergiä. Siitä huolimatta että attribuutit ja testi muuten olisi hyvä. Jos tutkittavasta tulee vääristymiä ja tulkintakenttä harjaanjohtaa sitä mitä tulokset tarkoittavat, testin "perusta" on kaikkea muuta kuin kunnossa.)

Se ei myöskään mittaa itse asiaa vaan ihmisen mielikuvaa. Tämä on aivan oikeasti relevantti kysymys. Esimerkiksi älykkyystestiä ei tehdä siten että kysytään useita kertoja minkälainen ihminen kokee olevansa. Sen sijaan hänet laitetaan ratkaisemaan ongelmia joita ratkotaan älykkyydellä. Ja niistä joko selvitään tai ei selvitä. Tämä on erityisen merkittävä MBTI -testin kannalta siinä mielessä että
1: Lähes kaikilla ihmisillä on ns. Lake Wobegon efekti. Siinä ihmisillä on itsestä todellista ruusuisemmat kuvat. Ihmiset jotka yrittävät olla rehellisiä ja kuvaavat ovatko he keskimääräistä tyhmempiä tai älykkäämpiä, kuvaisivat itsensä noin 80% keskimääräistä älykkäämmiksi. Tämä on tavallista heikompaa lähinnä masennuspotilailla. Joten kenties MBTI toimii hieman paremmin masentuneille ihmisille. Tosin tämä tulos on siitä miellyttävä, että se tekee MBTI:stä hyvän siinä missä sitä pidän hyvänä. Eli ihanneminänsä kuvaamisessa. Jos ihminen arvostaa sosiaalisuutta, hän todennäköisemmin vastaa sosiaalisuutta korostavammin vastauksiaan. Usko tuloksiin taas voi olla placeboaskeleen lähempänä tämän ihanteen saavuttamista. Ja tässä mielessä testi ei ole läpeensä pahuutta. (Mutta "vankka psykologinen pohja" in your ass. Tai onhan tuossa tieteysti psykologinen pohja. Ei vaan sellainen jota Ruukinmatruuna siihen yrittää sovitella.) Tätä ongelmaa ei MBTI -asteikossa ole oikein mitenkään tarkasteltu. Kun sanoo että "carbage in-carbage out" eikä testin onnistuvuutta testata, yritetä testata tai edes ole keksitty tapaa jolla testin osuvuutta ja siihen vastanneen valelteluasteita voitaisiin tunnistaa niin vastaus on "Puskistahuutelijan" "no shit sherlock". No, valitettavasti tätä ongelmaa ei selvästi ole ratkaisu. (Siihen ei ole laadukkaampaa vastausta muualtakaan tarjolla.) Tosiasiassa MBTI -testistä saisi ihan oikeasti paremman sillä että niillä mitattaisiin toimintaa. Eli sen sijaan että kysyttäisiin oletko sosiaalinen, pistettäsiin sosiaalisia kykyjä ja rohkeutta mittaaviin tehtäviin.
2: Toinen ikävä asia on Dunning-Kruger -efekti. Sen mukaan ihmiset jotka ovat erityisen huonoja jossain aiheessa yliarvioivat kykyjään. Ja pahasti. Itse asiassa he eivät edes tiedä mitä eivät tiedä ja tässä mielessä he ovat hyvin pihalla. Tämä on hyvin tärkeää siinä mielessä, että Hannu Lauerma esimerkiksi on kertonut kirjoissaan miten väkivaltarikolliset jotka harrastavat hyvin räjähtävää spontaania ja harkitsematonta väkivaltaa voivat pitää suurimpana ongelmanaan sitä että he ovat liian kilttejä. Syynä on itsetuntemuksen puute ja itsehillinnän ja kiltteyden ymmärtämisen puute hyvin laajalla tasolla. "Tunnetajuttomuus" johtaa vääriin tuloksiin. Tämä ongelma on käsittääkseni jotain jota MBTI -testeissä joskus ja parhaimmillaan osataan kuitenkin ottaa huomioon. (Testiä ei tällöin suositella esimerkiksi tarkkailuluokkalaisille.) Eli MBTI -testi ihmisille joilla on jo hyvä itsetunto voi olla aivan toimiva. (Joskin voi olla syytä miettiä mikä tarve testaamiselle tällöin on. Testi joka toimii vasta kun ihminen jo tietää vastaukset valmiiksi on hieman omituinen testi tehtäväksi. No, jos haluaa varmistaa sen minkä jo ennalta tietää ja nauttii prosessista niin miksipä ei. Yleensä psykometriassa tosin yritetään saada jotain uutta tietoakin sillä testaamisella.)

Tähän liittyvä kolmas ongelma liittyy sitten jo siihen keskusteluympäristöön ja tulkitsemispiireihin joita MBTI -ilmiön ympärillä pyörii. Jos on tutustunut psykologiaan joka toimii kategoriointi-ihmistuntemusteeman ympärillä (Esimerkiksi ihan sitä alkeistason tietämisen kautta että mitä Wiseman on popularisoinut) niin tulkinnasta innostuneiden nettikirjoittelua ja vastaavaa leimaa vahva forer -efektin maku. Toki tätä näkyy jo siinä kun joku ulkopuolinen tulkitsee mitä tämä ylipäätään tarkoittaa.

Forer -efekti näyttää myös olevan hyvin vahva syy miksi testiin luotetaan. Esimerkiksi eräs miekkailukaverini pitää MBTI -testiä hyvänä. Ja moni muu näyttää olevan samoilla teemoilla. Ja näissä selvääkin selvintä on, että testiin ei luoteta siksi että olisi tutustuttu psykometrian tieteeseen ja katsottu onko MBTI:llä validiteettia ja reliabiliteettia. Vaan että he ovat tehneet testin ja saaneet tulokset. Ja ne vaikuttavat hyvin päteviltä. Valitettavasti kaikissa huuhaaluokituksissa horoskoopeista lähtien Forer efekti tekee niin että tulokset tulkitaan itselle sopiviksi. Arvotutkin attribuuttilistat koetaan osuvina jos ne on vain personalisoitu jotenkin. Eli vaikka väitetty että syntymäpäivä tai henkilön asentokieli tai jättämä jälki "johonkin aurakameraan" niin jo tämä tekee lopputuloksesta luotettavamman oloisen. (Horoskooppeihinkin luotetaan helposti juuri siksi että "en uskonut, luon huvikseni kuvauksia ja ne tuntuivat osuvan.")

MBTI: testi itse sisältää vääristymälähteitä ja sen tulkinta vielä vahvistaa niitä. Näin ollen vaikka testi mittaisi oikeasti olemassaolevaa ominaisuutta joka olisi objektiivisesti määritelty, niin se ei merkitsisi silti juuri mitään. Tämä puoli yksinään olisi aivan hyvä syy sille, että ammattilaiset eivät MBTI -testiä ota vakavasti.

Itse "mittauskin" on mitä on.

MBTI on pohjalta lähinnä kategorioiva teoria. Se ei tässä mielessä ole altis falsifioinnille. Tässä mielessä on hyvin mielenkiintoista kysyä onko koko käsitteille tavallaan mitään objektiivista pohjaa. Toisaalta voidaan nähdä että sillä voi olla deskriptiivistä arvoa tästä huolimatta. Tässä mielessä on syytä tiedostaa että asiallinen psykologinen testi onnistuu reliabiliteetissa ja validiteetissa. Nämä ovat se litmuksen testi joka on annettava testille kuin testille. Ja MBTI -testi ei tässä kehuttavasti menesty. Oikeastaan kaikki keskutelu asian "vakaasta psykologisesta pohjasta" pitääkin lopettaa tähän.

Tässä aiheessa huomio toki siirtyy siihen miten kyökkipsykologiassa ongelmat voidaan lakaista. Tämä taas tehdään tavoilla jotka alleviivaavat sitä miten huonosti psykometriaa on osattava jotta nämä selitykset menisivät läpi. (Itse toivon että MBTI -testin puolustajilla on parempia argumentteja. Olisi ehkä attribuutiovirhe yleistää että argumenteissa toistuvat virheet kuvaisivat itse testiä. Testin kannatuksen syistä ne tosin kertovat sitäkin enemmän. Maallikoiden suosiot saadaan sitä kautta että ihmiset ovat tunneolentoja, ei sillä että testi olisi tiedettä. Siksi horoskoopit ovat suositumpia kuin monet aivan pätevät psykologiset testit.)

Toki on syytä huomata että MBTI -testissä on oleellisia virheitä jotka olisi helppo korjata. Ne eivät tavallaan liity mitenkään edes siihen mitä ominaisuuksia kuvataan ja miten niitä tentataan. Itse asiassa näistä näkyvin on juuri se, että kuvaukset tyypitetään dikotomisesti. Testin kannattajat selittävät että kyseessä on jatkumo. Mutta miksi sitä sitten kuvataan heikolla tavalla? Testin reliabiliteetti on heikko koska tulokset kuvataan kahtena ja vain kahtena kategoriana. Ja nämä kategoriat vieläpä "katkaistaan" keskikohdasta tavalla jossa katkaisukohta on lähellä sitä missä suurin osa ihmisistä on. Tämä kuvaustapa on huono. Siinä hukkuu valtavasti informaatiota. Tätä ei kuitenkaan oikein haluta muuttaa. Ja onkin hämmentävää että tulosten kuvaamiseen on jämähtänyt noin omituinen ratkaisu. Testistä saisi oikeasti laadukkaamman sillä että heitettäisiin nuo kirjainyhdistelmät pois.

Myynninlisää;

Tosin on selvää että kun testiä katsoo, ihmisiä näyttää viehättävän juuri se että se kategorioi ihmisiä arkkityyppeihin juuri tuolla tavalla. Toisin sanoen kuvaustapa jossa lopputulos on dikotominen kirjainyhdistelmä on myyntiargumentti joka tehdään siitä huolimatta että se on suunnilleen huonoin tapa kuvata ilmiötä jos se todellakin on jatkumo. ; MBTI -testi luokin kategorioita lähinnä siksi että ilmeisesti oli kiva laittaa kategorioita johonkin kategorioiden vuoksi. Joten miksipä ei laittaa sitä paikkaan ja kuvata sitä tavalla joka vääristää ja hukuttaa informaatiota pahimmalla mahdollisella tavalla?

Toisaalta validiteetin kohdalla on huomattavissa että ihmiset eivät näytä tyypittyvän kategorioihin. Tämä on erityisen tärkeä aiemmissa blogauksissani mainitsemassani Nowackin tutkimuksessa. (Jonka motiivit ovat kunnossa, ja jonka tieteentekotapakin on kunnossa, kiitos vaan "Puskistahuutelijalle.) Kun katsotaan miten kysymyksiin vastaaminen liittyi toisiinsa, huomattiin että vaikka testissä tietyt kysymykset mittaavat aina yhtä akselia, jolloin tarkasteltavana on aina yksi attribuutti kerrallaan, niihin vastaamisen kohdalla ei ole yhteyttä. Eli kun vastaat yhteen tietyllä tavalla, ei ole erityisen paljon todennäköisempää että vastaisit saman kategorian muihin kysymyksiin samalla tavalla.

Tätäkin vastaan on puolustauduttu samalla tavalla millä MBTI -testin puolustaja puolustaa aivan kaikkea. Eli selittämällä että MBTI ei ole arkkityyppinen testi jossa oletettaisiin että ihminen on vaikka introvertti tai ekstrovertti. Vaan että kyseessä on nimenomaan harmaasävyinen jatkumo. Tämä olisi siinä mielessä hyvä, että se selittää miksi yksi kysymys ei liity toiseen. Valitettavasti tämä kuitenkin vihjaa että kenties koko akselia ei ole tosiasiassa olemassa ainakaan millään tavalla jota tämä kyseinen testi mittaisi. Sillä jos mietitään mitä introversio ja ekstroversio tarkoittaa, niin siinä on oletus siitä että se on jonkinlainen tilastollinen taipumus toimia tietynlaisissa tilanteissa. Voidaankin nähdä että jokainen testin kysymys on ikään kuin jotain jolla mitataan tämän taipumuksen voimakkuutta. Jos validiteettia ei ole, se tarkoittaa sitä että kysymyksiin vastataan toisistaan riippumattomasti. Valitettavasti tämä vihjaa siitä että testiä ei voi yleistää mihinkään. Sillä ulkomaailmankin tilanteet ovat - parhaimmillaan, silloin kun henkilön omat vääristymät eivät vaikuta, hän tuntee itsensä ja kuvaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla johon hän kykenee ja nämä kyvyt ovat suuret - tavallaan yksi kysymys. (Siis jos testi oikeasti toimii ja sitä voidaan soveltaa noin niinkuin mihinkään.) Jos testin sisällä ei ole yhteyksiä vastausten välillä, niin miksi ne korreloisivat näidenkään kanssa?

Kysymyspatteria toisin sanoen luetaan siten että kysymykset olisivat tilastollinen testi joka mittaa taipumusta. Ja tällä taipumuksella ei olisi mitään sisäistä yhteyttä. Siitä saataisiin prosenttiluku joka sitten kuitenkin jotenkin pitäisi sisällään jonkin sisäisen yhteyden joka toimisi testin ulkopuoliseen maailmaan. ; Onkin selvää että kun MBTI -testin kannattaja puhuu validiteettiongelmista, hän käyttää testiä ikään kuin jonain jota käsitellään aivan eri ehdoin kuin ulkomaailmaa. Kysymyksien ei tarvitse liittyä toisiinsa koska ne mittaavat taipumusta joka on tilastollinen. Mutta taipumukset kuitenkin kuvaavat jotain joka sitten on yleistettävissä. Validiteetti nimenomaan mittaa näitä teemaisia yhteyksiä. Ja tässä mielessä ongelma on hyvin paljon syvempi kuin voisi luulla. Se, että validiteetti testin sisällä ei paina koska harmaasävyinen jatkumo pakottaisi tulkintaan jossa jokainen ympäristössä tehty aktiokin olisi osa harmaasävyistä jatkumoa ja validiteettia näihinkään ei olisi. Jolloin testin puolustaja väittää että hänen testiään ei voi soveltaa taipumusten mittaamiseen elämässä. Jos siis olisi koherentti.

Lopputulos ; MBTI -kultti sössii vielä senkin mitä hyvää on jäljellä;

MBTI on hyvin omituinen testi. Sitä voi käyttää johonkin. Se ei siis ole aivan yhtä huono kuin arvottu ja nimeen liitetty horoskooppi. (Vaikka tätä rinnastusta usein tehdäänkin.) Mutta ei juurikaan. (Jota "ei ole horoskooppia" -puolustukseen menijä taas ei oikein huomioi yleensä.) Se on vain hämmentävän huono. Ja nimenomaan siten että siinä on elementtejä jotka ovat ilmiselvästi sitä huonontavia, ne olisi helppo korjata ja tätä korjausta ei tehdä. (Ja testin puolustajat suuttuvat jos niihin viittaa. MBTI:n ympärillä onkin "kulttiluonteista toimintaa" jonka ironisuutta kuvaa se, että testiä käytetään juuri sellaisilla tavoilla joita testin ei väitetä opettavan. Kuten esimerkiksi millä alalla töissä menestyisi.)

Itse asiassa mitä enemmän tämän testin psykologisesti varmaa pohjaa lähestyy, sitä vahvemmin on selvää miten erilaisilla ja monenlaisilla tavoilla se on huono juuri sellaisella tavalla joka ei miellytä psykometrian ammattilaisia. (Joka on se syy miksi he eivät siitä pidäkään.) Toki tässä on osittain syynä sekin että laatukriteerit ovat laatukriteereitä. Ja osalla ne ovat matalampia. Ja ammattilaiset voivat vaatia mersua kun taas mopo voi riittää joillakin siihen erektioon ja suditteluun mitä he kaipaavat.

Toisaalta MBTI:ssä on joitain hämmentävän huonoja piirteitä jotka voitaisiin korjata. Minäkin osaisin niitä parantaa, joskaan en ehkä ihan mersuksi asti parannella. Ja tässä kohden käsittämättömintä onkin se, että testi näyttää ikään kuin "syntyneen valmiina". Sitä editoidaan ja muokataan hämmentävän vähän. Sen mittaamistapaa ja tulosten esittämistä ei hiota paremmaksi ja paremmaksi. Se ei täsmennä ja paranna itseään ja se ei tavallaan opi virheistään. Tässä syynä lienee se, että MBTI on ennen kaikkea bisnestä. Ja bisneksen kannalta esimerkiksi huonoon paikkaan tehty kategoriointi toimii. Wiseman tietää miksi horoskoopit vetoavat juuri sillä rakenteella kuin ne vetoavat. Ja kategoriointi tässäkin kohdassa varmasti lisää käyttäjämiellyttävyyttä. Niin että maksaja ja testin tekijä on tyytyväinen. Ja kokee saaneensa ymmärrystä. Tätä puolta ei välttämättä arvioida tai mitata sillä että ovatko tulokset annettu tieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta kaiken kaikkiaan ; MBTI ei ole kunnossa. Se ei ole täysin mielivaltainen. Sen etuina on lähinnä käyttäjäystävällisyys ja se että se on halpa ja edullinen tehdä ja toistaa. Se on tässä mielessä käytettävyydeltään erinomainen testi. (Siinä mielessä, että sen voi tehdä ilman avustajaa tai erityistaitoja tai harjoittelua.) Jossa testin tehnyt saa sellaista hyvää fiilistä jota saa kun joku ulkopuolinen varmistaa sinulle sen jonka olet jo valmiiksi tiennyt.

Eikä se ennen kaikkea ole kunnossa vain siksi että olisi neljä attribuuttia jotka olisivat olemassa. Ei. Se lähestyy kattokäsitettä täsmentämättä niitä. (Big Five tekee tätä esimerkiksi paremmin. Sen kysymykset luovat määritelmiä ja eksaktoivat niitä aivan eri tasolla. Pinnallisesti niissä on paljon samaa.) Mutta ottamatta tätä epämääräisyyttä huomioon tuloksien tulkinnassa. Ja se ei edes mittaa näitä ominaisuuksia vaan lähestyy asiaa "asian vierestä" ja nojaa sen varaan että ihmiset todella tuntevat itsensä ja ovat rehellisiä. Siitä huolimatta että nimenomaan psykologia on näyttänyt että ihmisten käytös ja näkemys ja ennusteet omasta käytöksestä ovat paitsi virheellisiä, niin myös virheellisiä tavoilla joihin liittyy ns. systemaattinen virhe. (Eli määrittelemällä luottamusrajoja hallitsemalla tulos olisi tieteenmukainen, vaan tulokset nimenomaan vääristyvät.) Lopputuloksia käsitellään ja luokitellaan tavalla joissa hukataan informaatiota. Lopuksi se sitten myy tämän kuin horoskoopin.

MBTI -testiä katsoessa olo onkin usein hyvin hämmentynyt. Sitä oppii että teoriassa testiä ei saa tehdä siten että se kertoisi missä työssä tai ammatissa menestyy. Kuitenkin sitä hyvin usein käytetään juuri tähän ja tämänlaisiin. (Jopa samat henkilöt jotka ensin yhtäällä korostavat että testiä ei voi soveltaa mihin sitä ei voi soveltaa. Mutta toisaalta sitten keskustellaan muualla kuin sitä voisikin soveltaa.) Ja tämän huomioimisen jälkeen käteen jää hyvin vahva kuva siitä että MBTI on testi joka ei selvästi sovellu helvetin moneen asiaan. Testi ei tee ja sano ties mitä. Ja testi ei myöskään ole juuri minkäänlainen sellainen testi kuin kriitikot sanovat. Tässä prosessissa auki jää vain yksi kysymys. Miksi MBTI on vahva ja mihin sitä oikeasti voi soveltaa. Mikä on sen sovelluskenttä. Mikä hyöty siitä on? Mikä arvo on esimerkiksi testillä joka antaa itsetuntemusta mutta joka vaatii toimiakseen harvinaisen lujaa itsetuntemusta? Kun teen testin niin miksi se mittaa relevantteja ominaisuuksia relevantilla tavalla ja antaa käteen jotain josta on eksaktisti hyötyä johonkin.

Aivan kuin MBTI olisi kehitelmä joka on lähtenyt amatööripsykologiapohjalta siten että mielessä ovat ensin olleet kategoriat. Ja tämän ympärille on sitten rakennettu testikysymystö joka tukisi tätä kategoriointia. Sitten kriitikot ovat tajunneet että mitään kategorioita ei olekaan ja tähän on reagoitu siten että on puhuttu jatkumoista. Muutenkin näyttää että MBTI on vahvimmillaan siinä että se rationalisoi tätä pysyvää ydintään siten että se reagoi kritiikkiin. Mistä tietenkin seuraa se, että testistä jää hyvin tietynlainen vaikutelma. (Jonka kuvasin aiemmin tässä samassa blogauksessa.)

MBTI onkin siitä jännittävä testi, että MBTI on hieman kuten uskonto. Siinäkin usein "teologisesti korrekti" taso joka eroaa vahvasti siitä sosiaalisesta hurinasta jota sen ympärillä menee. Onkin kenties tarpeen erottaa MBTI -testi testinä. Ja MBTI -sosiologisena konseptina (kulttina) jota kiinnostaa luoda hyvin laajoja teorioita siitä miten joku luokitus itsellä kuvaa itseä ja ennustaa tiettyjä asioita yksilötasolla hyvinkin tarkasti. Ja jonka toimintatavat ovat usein suoraan ristiriidassa siihen mitä virallinen MBTI sanoo siitä mitä testillä voidaan ja ei voida tehdä. ; Ja samanaikaisesti MBTI on kuin uskonto siinäkin mielessä että sillä filosofisemmalla puolella ei olisi relevanssia ilman sitä sosiaaliselta puolelta tulevaa suosiota ja vallanantoa. Maallikot eivät käytä MBTI -testiä oikein mutta he puolustavat teoreettista konseptia innokkaasti ja verevästi. Ja toisaalta sitten kovan painan tullen MBTI -teoreetikko irtauttaa itsensä täysin tästä rahvaasta ja selittää miten heidän juttunsa on hienompi ja ihan eri juttu kuin se millä tätä kokonaisuutta myydään. (Tässä testi on kyllä nerokas. Se on rakenteeltaan sellainen että se menisi kaupaksi ilman substanssiakin. Siinä on hieman substanssia mutta myynnin kannalta tällä ei ole väliä.)