Usein sukupuolta pidetään "objektiivisena ja biologisena asiana". Sellaisella tavalla jossa on selvää että lausuja ei tosiasiassa tiedä objektiivisuudesta ja biologiasta oikein mitään.
On kenties syytä lähteä siitä että hyvin usein sukupuoli määritetään lisääntymiskyvyn kautta. Tämä teema nousee usein esiin etenkin sukupuolenkorjausleikkausten kohdalla. Ei riitä että fyysisesti näyttää tietyltä. Ollakseen aidosti nainen täytyy olla sitoutunut lisääntymiskykyyn.
Toki on selvää että lisääntymiskyky on hyvin heikko sukupuolenmäärityskeino. Lapsia käsitellään tyttöinä ja poikina ennen hedelmällistä ikää. Ja naiseus ei mene vaihdevuosien myötä. Lisääntymiskeskeisessä argumentaatiossa nouseekin usein esiin se että nainen ja mies on sidottu biologiseen lisääntymiseen mutta "steriili nainen on nainen". Joka kertoo että tosiasiassa sukupuoli määritetäänkin jotenkin toisin kuin lisääntymiskyvyn kautta. ; Jos sukupuoli määrittyy lisääntymiskyvyn kautta on ristiriitaista sanoa että "steriili nainen on nainen". Koska lisääntymiskontekstissa ei voi olla mitään "steriiliä naista" koska ollakseen nainen täytyisi olla lisääntymiskykyinen miesten kanssa. ; Lisääntymiskeskeisen määritelmän sivujuonne onkin tätä kautta jännittävä ; Suuri osa ihmisistä ei nimenomaan olisi miehiä eikä naisia.
Tosiasiassa suurella osalla ihmisistä onkin varmasti jokin muu kuva sukupuolesta. Biologiassa on sentään kyse muustakin kuin panemisesta. (Jopa evoluutiossa, jossa sukulaisvalinta voi lisätä steriileiden yksilöiden kelpoisuutta.) Tässä helpoin tapa lähestyä asiaa on miettiä genetiikan kautta. Tällöin sukupuoli liittyy sukupuolikromosomeihin. Ja miessukupuoli syntyy ennen kaikkea Y -kromosomissa olevan SRY -alueen kautta.
Tämäkin toki johtaa hyvin erikoisiin asioihin ; Ensinnäkin on olemassa kromosomihäiriöitä joiden kautta syntyy ihmisiä jotka ovat sekä olemassa että eivät miehiä eivätkä naisia. Jo lukion kirjoissa kerrotaan XXY ja XYY -kromosomistoista. Niihin liittyy myös ulkoisia muutoksia. Sukupuolen tunnistaminen tätä kautta voi olla vaikeaa. Toki nämä voidaan harvinaisuutensa vuoksi nimetä "häiriöiksi". Mutta tämä on lähinnä asenteellisuutta jota käytetään sen unohtamiseksi että nämä "häiriötilat" ovat aivan todellisia. (Ruusu toisella tavalla asennenimiteltynä aivan samalla tavalla on olemassa.) Valitettavasti asennetta levittävä retoriikka ohittaa monella tieteellisen ajattelun. Itse asiassa valtaosan kaikesta muustakin ajattelusta.
Kromosomiston sijaan on syytä vilkaista myös geenejä ; Toisaalta SRY -alueen muutokset ovat sellaisia että voi syntyä ihmisiä jotka ovat XX -miehiä ja XY -naisia. Tämä toki johtaa kromosomistoista poikkeavaan binaariseen sukupuoleen jossa joko SRY käynnistyy tai ei. Tämäkin näkökulma on siitä erikoinen että tosiasiassa SRY ei tee paljoa mitään. Se on enemmänkin "metaohjelma" joka käynnistää tapahtumaketjuja joissa on monia monia muita geenejä. Tämän vuoksi pieni muutos Y -kromosomissa voi johtaa suuriin muutoksiin fenotyypissä. Ei siksi että tämä yksi geeni tekee asioita. Vaan siksi että yksi geeni vaikuttaa moneen moneen muuhun geeniin. Kun näihin muihin geeneihin voidaan saada muutoksia syntyy mittasuhteiltaan pienempiä mutta joskus suuriakin muutoksia. Sukupuoli onkin enää tilastollinen keskiarvo useasta eri ominaisuudesta. Tämä johtaa siihen että intersukupuolisuus on konkreettinen asia ; Sukupuoli on harmaasävyinen väistämättä. ; Jokin määrä mutaatioita sopivissa paikoissa estää miessukupuolelta näyttämisen vaikka SRY olisikin toiminnassa. Kromosomikeskeinen näkemys sanookin että nainen ja mies ovat tilastollisia konstrukteja. (Eivät täysin sosiaalisia konstrukteja mutta ei taatusti mitään "mies-nainen -dikotomiaakaan.)
Itse asiassa näyttääkin siltä että suurin osa lähestyy mies-nais -eroa siten että ihmisille nähdään sukupuoli ikään kuin "face valuena". Lääkäri tunnistaa ulkoisista piirteistä että onko lapsi tyttö vai poika. Kromosomitestin tai lisääntymiskykytestailujen sijaan katsotaan jalkoväliin. Ja tässä mielessä sukupuolenkorjausleikkauksessa nimenomaan muutetaan/vaihdetaan sukupuolta. Sukupuolen facevalue muutetaan leikkauksilla ja hormoneilla.
Ja missään ylläolevassa ei ole tarvinnut puhua sanaakaan mistään "koetusta sukupuolesta" tai "sosiaalisesta sukupuolesta". Ja silti ei näytä olevan mitään järkeä niissä "tyttö vai poika" -heittelyissä. Jos mietitään vaikka sitä että sukupuolen kokemuksessa on geneettisiä yhteyksiä saadaan sukupuoltaan korjaavien kokemuksen taakse vahvempaa geneettistä pohjaa kuin niille jotka jakavat koko ihmiskunnan "tyttöihin ja poikiin". Mutta tätä mutkaa ei tarvitse. Biologian hierominen riittää.
1 kommentti:
Mennään metsään, jos sukupuolierot pyritään perustelemaan pelkällä biologialla. Epäilemättä olen tehnyt tätä itsekin, mutta empiirinen maailma koostuu huojuvista jatkumoista, ei absoluuttisista dikotomioista. Konkreettinen sukupuoli siis on biologis-sosiaalinen konstruktio, jossa roolit pyrkivät heijastelemaan biologista todellisuutta.
Viime kädessä sukupuoli on kuitenkin metafyysinen käsite ja sitä kautta dikotominen. Mieheys ja naiseus ovat ideoita, jotka eivät tosimaailmassa sellaisinaan toteudu. Kuten nollan ja ykkösen välisellä janalla on ääretön määrä desimaaleja, on janalla alku- ja päätepisteensä.
Feministit siis ovat kuin ovatkin oikeassa: sukupuoli on myytti. Ja mielelläni uskon tähän dualistiseen myyttiin, sillä se on totuus. Ei tarvitse mitään biologiaa hieroa, vaan sisäistää ikiaikainen viisaus.
Lähetä kommentti