Sakari Timonen kirjoitti siitä miten PerusSuomalaiset olisivat henkilökultti. Olen paljolti yhtä mieltä siitä että Suomessa on vihaa lietsovaa ja leimaavaa keskustelua. Jossa on vahva ja dikotomioita luova viholliskultti. Jossa opinkappaleita toistetaan ja jossa toiston asenne on tärkeämpi kuin toiston eksakti sisältö. (Joskin ongelmatapauksissa puolustaudutaan "en sanonut mitään tuollaista" -hengellä.)
Olen kuitenkin Timosen kanssa hyvin erimielinen yhdestä asiasta. "Jos villitsemänne joukot oikeasti lähtevät liikkeelle, niin asetutteko johtoon, kuten teidän kuuluisi tehdä? Vai luikitteko karkuun pesemään käsiänne, kuten epäilen? Jos asetutte johtoon, niin mikä on päämääränne? Riittääkö muslimien kimppuuun käyminen vai joutuvatko raivon kohteeksi myös kaikki vähänkään poikkiteloin asettuvat? Ja tärkein kysymys: Mitä teette siinä vaiheessa, kun laillinen esivalta valjastaa oman väkivaltakoneistonsa tukahduttamaan kapinaa? Näihin kysymyksiin ei koskaan tule vastausta. Mestari opetuslapsineen jatkaa kansan kiihottamista väkivaltaan, mutta ei koskaan ota vastuuta. Se vastuu kuuluu ”humalaisille yksinäisille susille”, kuten virallinen luonnehdinta kuuluu."
Käytän tässä jatkossa fasismi -sanaa. Sana on kieltämättä siitä hankala että se itsessään on sana joka on usein dikotominen. Ihmiset käyttävät sitä asenteella eivätkä asiasisältönä. Tässä puhun fasismilla sellaisista liikkeistä jotka kattavat Hitlerin natsi-saksan ja Mussolinin italian ja itse asissa jopa Stalinin kommunismin. Niissä on nimittäin paljon yhteisiä piirteitä. Ja ne ovat kiinnostavia. Etenkin koska niihin liittyy ajatus henkilökultista.
Nähdäkseni fasistiset liikkeet ovat perinteisesti noudattaneet kaavaa;
1: Otetaan keulakuva, vahva johtajahahmo joka kokoaa joukot taakseen.
2: Puhutaan kansanjoukkoja taakse tunteisiin vetoamalla. Rakennetaan yhteinen vihollinen. Tämä on siitä mielenkiintoinen kohta että se on usein kansallista. Itse asiassa tämä askel on populistinen. Tämä ei tarkoita että kaikki populistit olisivat fasisteja. Mutta se tarkoittaa sitä että kaikki fasistit ovat populisteja.
3: Järjestetään omat poliisista ja armeijasta poikkeavat "sisäiset turvajoukot", normalisoidaan ne. Aluksi ne voivat olla jotain joka muistuttaa enimmäkseen katumellakoitsijoita. Mutta niistä saadaan perusta esimerkiksi "sisäiselle poliisille" jotka "vierailevat" ihmisten luona yöaikaan.
Näin poliisin ja armeijan rakennemuutoksia ei tarvitse vääntää. Muutokset saadaan aikaan näiden "sisäisten turvajoukkojen" käytänteistä, ikään kuin puhtaalta pöydältä ilman vanhan järjestelmän juridisia ja eettisiä rajoitteita.
4: Sitten saavutetaan valta-asema ja aletaan pelaamaan sisäisiä kiistoja, oman puolueen välistä kilpailua. Pidetään kannattaja-luottomiehet varpaillaan.
On hyvä huomata että PerusSuomalaiset ovat selvästi alkujaan nousseet juuri Soinin taakse. Ja prosessi on edennyt "sisäisiin turvajoukkoihin" asti. Mutta prosessi poikkeaa siinä mielessä että Soini ja Mestari Halla-aho eivät enää olekaan niitä keulakuvia siinä mielessä kuin karismaattisen johtajan taakse jäsentäytynyt fasismi on perinteisesti rakentunut.
Soini näyttää jopa pitävän itseään erillään tästä pahimmasta mekastelusta niin että ei ole näille enää keulakuva. Olisi helppoa mennä mukaan ja "tarjota kansalle mitä kansa haluaa" eli seurailla MV -lehden uusimpia virtauksia. Häntä pidetäänkin jo "rasitteena". Soini on tässä mielessä jäänyt jalkoihin.
1: Tämä on kenties ollut hänelle pettymys. Sillä hänen populismia koskeva gradunsa viittaa siihen että toiminta on ollut suunniteltua. Gradu sanoo suoraan että "Populismi on perinteisesti erilaisten itsensä syrjäytyneiksi tuntevien ihmisten aate." Ja että "Vähäväkiset ovat vain muuttaneet maaseudulta kaupunkilähiöiden pubikansaksi. Siellä ovat nyky-Suomen passiiviset itseensäsulkeutuneet jurnuttajat." Ja "Populismi on tavallisesti korostetun kansallista ja se heijastaa kunkin yhteiskunnan ominaispiirteitä. Populismi on kansan aate, mutta se vaatii lähes aina karismaattisen johtajan tai intelektuelliryhmän johtajakseen." Soini ei siis ole syyntakeinen ja epäanalogia voidaan nähdä myös Soinin epäonnistumisena. Tosin tästä gradusta saadaan argumentti siihen miksi populistinen puolue voi viitata siihen että "yksinäinen susi" tekee sitä ja tätä. Kun syrjäytyneet ovat oman liikkeen kannatuksen ytimessä, niin tämä selitys tulee luonnollisesti ikään kuin kaupantekijäisiksi.
Halla-ahokin on jotain joka ei näytä karismaattiselta johtajalta. Toki hänen asemansa on vahvempi kuin Soinin. Siksi Timonenkaan ei puhu siitä että rasistinen liikehdintä olisi Timo Soinin takana. Sillä juuri kukaan ei enää nykytilassa voi uskoa sellaiseen. Minusta kuitenkin näyttää siltä, että johtajahahmon sijaan on alettu seuraamaan "yhtä uutislähdettä". Johtajan sijasta on alettu seuraamaan luonteeltaan tuuliviirinomaisempia vaihtoehtouutislähteitä, erityisesti MV -lehteä. Mikä kyllä sinällään kutsuu taakseen sitaattia Soinin gradusta "Tiedon taso ja valistus ovat populismin pahimmat viholliset."
Näin ollen kenties se että Halla-aho ja Soini eivät ole ottamassa ja kantamassa vastuuta onkin kenties se ainut positiivinen askel koko prosessissa. Kenties. Paljon optimismia sanottu minulta.
1 kommentti:
Se on ainakin selvä, että Halla-ahoa ei voida pitää karismaattisena. Hän on päässyt nykyiseen asemaansa epäkohtien puhkomisensa ja kirjoitustaitonsa ansiosta.
Lähetä kommentti