God simulator

Puolisoni hankki "Thief" -pelin. Se on jo melko vanha peli joten sen sai edullisesti. En ole päässyt siinä vielä kovin pitkälle. Mutta se on hieno peli. Jos pitää eksymisestä ja siitä että kuolee kaksi-kolme kertaa yhden korttelin matkalla. (En ole hyvä pelaaja, pelin mekaniikka on "hyvin omanlaisensa" eikä siinä tehdä juuri mitään jos sitä ei itse tehdä. ja pidän pelin vaikeustasot korkealla.)

On hauskaa pelata väkivaltaista peliä joka itse asiassa rankaisee "etene-ja-kolkkaa" -strategiasta. Peliä jossa kaiken voi suorittaa väkivallalla mutta parhaat pisteet saa jos ei tapa ketään. En ole nauttinut juuri mistään yhtä paljon sen jälkeen kun olen pelannut peliä jossa piiloudutaan väkijoukkoon palkkaamalla ympärille remuava joukko kurtisaaneja. (Etenkin "AC Brotherhood".)

Itseäni huvittaa se että paikka ei sano sijaitsevansa Viktoriaanisessa englannissa. Mutta se on stereotyyppisemmin viktorian-englantilainen kuin viktoriaaninen englanti! Tyypeillä on brittikorostukset ja sukunimet mallia "Adler"...

Pelin lajityyppi tosin on vielä hieman hakusessa. Ei ole riittävän modernia ollakseen steampunkia. Mukana on myös seksiä tavalla joka ei ole steampunkille kovin tyypillistä. (Joskin tämä seksi on niin syvällä Uncanny Valleyssa että se voi siellä ollessaan keräillä näppärästi fossiileita.) Ja vaikka pelissä on aika maanläheinen maailma on siellä kuitenkin seassa ties mitä poppaa ja slender maneja. Kenties steamfuck olisi hyvä genre? (Tuollaista genreä ei kai ole mutta jos ei ole sellainen pitää keksiä.)

Itseäni viehättää pelata "sankaria" joka on sankari koska se on annettu rooliksi. Vaikka moni epäilee ja kyseenalaistaakin sankarin moraalia. Ja jonka tärkeimpänä ilmiönä on ällistyttävä taito kuolla (ja nousta kuolleista/saveloadista). Ja jonka tärkein taito on "not being found is what he does best". On nimittäin vähän kuin pelaisi Jumalaa!