Koska pelotti että on oikeasti kusta, niin haistelin ja maistelin varovaisesti. (Näin vahvasti luotan työyhteisööni!) Ei vaikuttanut kuselta. Otin suuhun ja purskuttelin. Ei vieläkään vaikuttanut kuselta. Nieleskelin. Siitä jälkimausta sitten tunnistin että voi helevetti mitä tulikaan nieltyä. Eihän siinä voinut muuta kuin huutaa, että hyvä kun en astunut päälle!
Ja koska nyt kaikki tietävät mihin suuntaan tämä vitsi on menossa, paljastin että eilen illalla oli meillä käynyt eräs aikaisemmin töissä ollut tyyppi joka toi arvokasta konjakkia. Oli halunnut jakaa minunkin kanssani sitä. Mutta en ollut paikalle joten laittoi osani kannelliseen pestyyn purkkiin.
2 kommenttia:
Minä luotan vapaaehtoistyötovereihini.
Lisäksi vein tänään putkilollisen virtsaani terveyskeskuksen laboratorioon. Toivottavasti en ollut saastuttanut sitä.
Toivottavasti sinun renttumaisten elämäntapojesi saastuttama virtsanäytteesi ei ollut minun konjakkini.
Lähetä kommentti