 |
| Jumalani, jumalani, miksi heität minua kananmunilla? Eivätkö nuo dildoja ravistelevat hipit olleet tarpeeksi? |
Uuskonservatiivi sanoisi toki muutakin.
En ole tästä yllättynyt. Kaivan tästä esiin "Takkiraudan" tuoreen kirjoituksen "Sananvapaus. Nyt". Siinä kommentoidaan tätä NYT -lehden ratkaisua. Hän kontekstoi oman vapauskäsityksensä seuraavalla tavalla ; "Meille Kekkoslovakian lapsille, jotka olimme saaneet koulussa jälki-istuntoa sopimattomista mielipiteistä ja niiden liian kovaan esittämisestä ja jotka olimme tottuneet itsesensuuriin, Usenet oli todella kova juttu. Koska se oli peräisin USA:sta, siellä myös vallitsi amerikkalainen käsitys sananvapaudesta. Eli absoluutti sananvapaus. Kaikkea saa sanoa eikä siitä rangaista paitsi Rikoslain puitteissa - jos joku viitsii nostaa jutun, sananvapausrikokset kun ovat asianomistajarikoksia. Ja siitä myös ruukinmatruuna omaksui oman sananvapauskäsityksensä." Arvot tiivistyvät sen tyylisin tavoin kuin sanomalla kuin "Don't get mad - get even. Älä suutu - anna takaisin. Eli että jos joku käy kimppuusi, niin älä nosta äläkkää tai ala ulvoa saati ruikuttaa. Anna takaisin ja anna kahta kovempaa - ja tee se asiallisesti ja faktaperustein. Myös poliittisesti epäkorrektit mielipiteet olivat sallittuja - jos ne vain perusteli asiallisesti ja sitovasti."
Toisaalta on mielenkiintoista huomata miten "Takkiraudassa" ei pidetty Kemppisen ratkaisusta. Kemppinen ei ollut sensuroinut vaan julkaissut kommentit ja asettanut ne todisteeksi em. rikoslakien rikkomisesta. "Miksi hän ensin sallii siellä kovan keskustelun, ja sitten tekee rikosilmoituksen? Virittikö hän ansan keskustelijoille?" Viittaamisena on jälleen käytänne "Takkirauta on moderoitu blogi. Toisin sanoen täällä julkaistaan vain sellaiset tekstit, jotka a) eivät mene henkilökohtaisuuksiin b) eivät riko Suomen lakia ja c) eivät ole trollausta tai sellaiseksi katsottavaa kirjoittelua. Tämä siksi, että ruukinmatruuna on itse vastuussa siitä, mitä täällä julkaistaan, ja siksi sellaiset tekstit, jotka saattaisivat rikkoa kiihoituspykälää, menevät bittiroskikseen."
Ylläoleva vapauskäsitys on periaatteessa kiinnostava.
Pinnallisesti katsoen on tietenkin helppoa olla sitä mieltä että asia-argumentein keskustelu on ihanne. Moni esittääkin ihanteekseen sen, että "asiat riitelevät eivätkä ihmiset". Eli mikä tahansa mielipide saisi tulla ilmi, kunhan se perustellaan.
Itse kuitenkin käytännössä pidän tätä hyvin elitistisenä. Kun nimittäin katsoo nettikeskustelua, niin 90% tai isompikin määrä kommenteista on laaduttomia. Ja suoraan sanoen miltei yhtä suuri prosenttimäärä ihmisistä on idiootteja. (Syynä on se että fiksutkin ihmiset sortuvat joskus asiattomuuksiin mutta tampiot eivät osaa kuin perseillä.) Kommenttiestoa on tuskin tullut sen vuoksi että ei sallita asiallista maahanmuuttokritiikkiä, vaan nimenomaan sen vuoksi että suuri osa mekkaloinnista on niinmaansaaterin perustelematonta.
Ollaan tilanteessa jossa kommenttien blokkaaminen on sensuuria. Eikä heitä saa haastaa oikeuteenkaan kun "käy kemppiset". Siis jopa sillä ihan rationaalisella suuntauksella puhumattakaan siitä änkyrämmästä jengistä. (Joita kyllä löytyy käytännössä jokaisesta ideologiasuuntauksesta.) Kemppisen puolella ollessa voidaan jopa kysyä että jos teko ylittää rikoksen ja moderoija joutuu sen joka tapauksessa lukemaan, niin voidaan kysyä että onko laki sitten kaikille sama ja pitäisikö yhteiskunnan toimia sen mukaan että laki ei olisi sama kaikille?
Toki asiassa on sitten enemmän kaikkea.
"Jostain syystä" "Takkirauta" ei ole yhtä innokkaasti valittanut konservatiivien moderointilinjasta. Kun katsotaan ns. Putkosen listaa, ei nimilistaluonne ole kenties se kiinnostavin asia. (Joskin on hyvä tiedostaa että siihen liittyy vihafloodaamista...) On kentis syytä tiedostaa asia "hikipedian tyyliin" ; "Putkosen listalle päätyneet henkilöt ovat syyllistyneet kansanedustaja Olli Immosen (ps) toiminnan arvosteluun senkin jälkeen, kun poliisi totesi, ettei Immosta ole syytä epäillä rikoksesta. ”Vain rikollista toimintaa saa kritisoida, eikä keskustelua saa jatkaa asiasta, jota poliisi ei vie syyttäjälle”, ilmoitti anglosaksiseen tuomariperuukkiin sonnustautunut Putkonen". Putkonen nimittäin vaati että Immosen natsiyhteyksiä ei saa journalisti penkoa ja kertoa näkemystään niistä. (Kuvat osoittavat vähintään syvää yhteyttä vaikka niiden todistusarvo on vaikeasti arvioitavissa. Siis ei vain siinä mielessä ovatko ne todiste vaan myös siinä mielessä miksi ne eivät ole todiste.) Kun Putkonen kielsi mediaa kyselemästä Immoselta hän teki täydellisen moderointipäätöksen. Medialla ei ole lupaa kysyä ja näin ei synny edes sitä uutista jonka alle voisi kommentoida.
1: Ymmärrän että moni ihminen katsoo sanojatahoa. Heille hikipedia voi olla lähtökohtaisesti kekkilää. Näillä ihmisillä on ad hominem lähtöasetelma. Eli heille sanojan identiteetti ja vastaava vaikuttaa sisältöä enemmän. Argumenttien kannalta looginen rakenne ja premissien paikkaansapitäminen ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi retoriset ratkaisut. (Ilkeästi muotoiltukin totuus on totuus. Moni ei tosin erota ad hominemia herjaamisesta. Ad hominem on sitä että joku on tyhmä ja siis väärässä. Herjaus on usein epämiellyttävä totuus jossa se että toinen on perustelujen kautta ilmiselvällä ja syvällä tavalla väärässä josta voidaan sitten sanoa että on tyhmä.) Mutta mitäs minä tälle 90% välittämään. Huomenna minä olen selvä mutta he ovat yhä idiootteja.
Tässä Immoskohussa on ollut se hyvä puoli että se on nostanut esiin lausuntoja joissa puhutaan siitä miten absoluuttinen sananvapaus voi olla ns. "ajojahti". Myös se, että perussuomalainen puhuja sai buuauksia sai moitetta. Puhumattakaan siitä että kun Sipilä avasi puheen Helsingin yliopistolla hänelle huudeltiin. Sipilä oli tehnyt vaalilupauksia siitä että ei leikata, joten hän on lupauksensyöjä olipa leikkaaminen sitten miten pakollista tahansa. Tämä on hyvin perusteltu huutelu joka ei riko rikoslakia joten sille pitäisi olla tilaa. Paitsi jos konservatiivi luopuukin "Takkiraudan" ihanteista.
Vastapuoli näkee että kun vaikkapa Forssan ratkaisu torjua hätämajoitus iskee Forssan maineeseen, kyse on siitä että ensin tehdään valinta ja siihen sitten tehdään kannanotto. Ja ihmiset sitten noudattavat mielipiteenvapauttaan ja boikotoivat Forssaa. Boikotointi, kritisointi ja "harjaamisen" vaatiminen ovat ilmaistu mielipide. Samoin "punavihreässä kuplassa" elämisestä syytetty voisi sanoa että "Helsingin Sanomat" ajaa omaa linjaansa aivan samaan tapaan kuin "Sarastus". Ja siksi arvon uuskonservatiivien ei pitäisi olla pahoillaan mistään. Koska tosiasiassa Helsingin Sanomilla on valtaa vain koska moni ostaa ja lukee sitä. Se, että "Sarastus" ei myy kertoo siitä että miten moni haluaa maksaa sen sisällöstä. Eli miten lehden sisältö tukee ihmisten arvoja, on näistä samoista ihmisistä tärkeää ja kiinnostavaa. Ja miten lehti on tai ei ole hintansa arvoinen. Kuitenkin valtaero taatusti tuntuu ajojahdilta. (Olen esimerkiksi itse saanut ns. paskaa niskaan kristityiltä ja se tuntui ajojahdilta. Vaikka siinä noudatettiin ihan normaalia absoluuttista sananvapautta noiden arvon kristittyjen toimesta.)
Lehdistönvapaus kun nimenomaan on oleellinen osa julkaisunvapautta joka on osa sananvapautta. (Se on hyvin oleellinen osa modernin ajan sananvapauden käsitettä länsimaissa.) Lehti voi päättää julkaisulinjansa. Se, että minun kirjoituksiani ei suostuttaisi julkaisemaan "Sarastus -lehdessä" ei tee lehdestä sensuristista. Em. "Sarastus" -lehti ei myöskään ole sensuristinen vaikka siinä ei ole kommentointimahdollisuutta. (Katso vaikka heidän juttunsa "Nykyvasemmiston psykologiasta". Jutun jälkeen on tilaa. Joka tarjoaa tietoa mainostajista. Ja mahdollisuuden jakaa ja tykätä sivusta. Mutta ei kommentointiruutua.) Se, että jokaiselle suuntaukselle on omia lehtiä on sitä lehdistönvapautta. Tässä mielessä NYT -in syyttäminen on hieman omituista ellei enemmänkin.
1: Moderointi jossa joku lukee kommentit on kallista. Paitsi meillä hikipediassa. Mutta tiettävästi paikkaa pyörittävätkin erilaiset mielenterveydeltään ja moraaliltaan vääristyneet apinat joiden prioriteetit ovat epäterveet. Mikä toki vastaa kohtuu hyvin kirjoittajakuntaa ja jossain määrin lukijakuntaakin.
2: On muuten jokseenkin huvittavaa että Takkiraudan puolustus on vain se että hän sanoo moderoinnin olevan eri asia kuin sensuuri. Hän ei argumentoi asiaa vaan esittää vain rinnastuksen. "Ihmisen, joka ei ymmärrä, mitä eroa on moderoinnilla ja sensuurilla, ei aikuisen oikeasti pitäisi ottaa osaa nettikeskusteluun. Syystä että hän on myös kyvytön tällöin ymmärtämään, mitä eroa on asiakeskustelulla ja huutomellakalla." Rakenteelta tämä ei ole asiallista keskustelua ja argumentointia vaan horse laugh -argumentointivirhe. Se ei kerro miksi moderointi ei ole sensurointia. Se vain asenteellisesti sanoo että niissä on ero. Joka palauttaa kommentin siihen paljonpuhuttuun 90%. Ehkä osittain syynä on se että Takkirauta ei ole elänyt "Uncommon Descent" -ID -blogin tyylisen moderoinnin alla. Siellähän henkenä on juuri se että kaikki väärät mielipiteet menevät moderointiin. Ja kun itse kommentti ei ole näkyvissä voidaan esittää syytöksiä siitä että se olisi osunut johonkin kiellettyyn. Samoin moderointijonoon jättäminen kuukausien ajoiksi on keino harrastaa mielivaltaa. Tavalla jota vastaan on mahdotonta puolustautua. Sillä moderoinnissa sananvapauden loukkaus ja sensurointi voidaan aina oikeuttaa eikä väärintekijä voi puolustautua koska se kommentti ei ole koskaan ollut näkyvissä tavalla jota muu yleisö voisi arvioida luotettavasti. Tosiasiassa syynä on se, että toiset sananvapauden rajoitteet on vain määritelty "ei oikeiksi rajoitteiksi". "Kaikille vielä: Ei ole tärkeää, mitä sanot. Se on tärkeää, miten sen sanot. Pitäkää tämä mielessä. Näin vältetään sekä moderaattorin delete-nappula että leivätön pöytä." Tuolle strategialle on sellaisia nimiä kuin "poliittinen korrektius". Jos retoriikkaa on muotoiltava, se rajoittaa jonkinlaista sananvapautta. Onkin hyvä tiedostaa että tämä ei ole absoluuttista sananvapautta vaan sitä että on hyväksytty että tietyt rajoitteet ovat erittäin tärkeitä. Ihan sen takia että niiden ulkopuolella on kaaos. Huomio on varmasti ymmärettävä. Mutta se johtaa siihen että NYT -linja onkin järkevämpi kuin voisi luulla. Sananvapauden rajoitteet jotta tilanne ei muutu mellasteluksi on molemmilla tavoitteena. Keinot ovat sitten tähän erilaiset. Ja niissä kysymys on siitä että mikä nähdään eettiseksi rajoittamiseksi ja mitä ei.
Ylläoleva opettaa
Ei ole itse asiassa vaikeaa nähdä että kukaan ei kannata absoluuttista sananvapautta sanan täydessä mielessä. Jokaisella on jokin linja. Jo moderointi on sensuuria. (Itse asiassa jos moderoi kaikki kommentit pois tiukalla seulalla se näyttää samalta kuin kommentointia ei sallittaisi suoraan lainkaan. Kommenttiblokki on tavallaan vain hirvittävän tiukka moderointilinja.)
Se, miten tämä asia on sitten hoidettu eroaa vahvasti. Ei ole vaikeaa huomata että liberaali puoli on vakiintunut kannattamaan jotain Rawlsin tyylistä vapautta jossa ei ole lainkaan ristiriitaista olla suvaitsematon suvaitsemattomuudelle. Kun suvaitseva vapaus on sitä että saa olla mitä mieltä tahansa kunhan ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin ollaan tilanteessa jossa suvaitsemattomuus puuttuu toisten vapauksiin, ei niiden sensuurissa tallata mitään "samanlaista oikeutta". Tässä maailmassa korostetaan sitä että "freedom from bigotry". Se on ristiriidatonta. (Moni ei tätä tajua vaan luulee olevansa niin fiksu väittäessään liberaaleja sisäisesti ristiriitaisiksi jos vastustavat mitään. "Suvaitsemattomuuden suvaitseminen" -heitto ja sen suosio demonstroi omalta osaltaan mainiosti sitä mitä aiemmin sanoin 90% ihmisten kommenteista.)
Konservatiivit ovat yleensä hyvin tiedostaneet tämän poliittisen korrektiuden luonteen. He kannattavat hyvin erilaista vapauden ajatusta. Heistä häijyydelle ja epäkunnioittavuudellekin on tilaa. (Tässä kulmassa on tosin vaikeaa ymmärtää miksi esimerkiksi perussuomalaisista on tullut nyt puolue joka valittaa siitä että media moittii heitä. Tai valittavat siitä että ihmiset ovat niin hirvittävän epäkohteliaasti loukkaamassa Immosta ja jahtaamassa tämän ärsyttäviä natsikytköksiä. Ei natsiksi kutsuminen ole laitonta, ihan sen vuoksi että natsius ei ole laitonta! Joka ilmeisesti on Putkosen määritteissä se relevantti asia.)
Itsekään en toki pidä tuosta mallista (ristiriidattomuus on vasta hyvä alku).Minun maailmaani mahtuu myös häijyys. Syynä on käsite "kaikkien arvojen uudelleenarviointi". Olen tiedostanut että nykyään valtaosa asioista ovat maailmankuvasodan keskiössä. Asiat kiinnostavat identiteetin ja niiden välisten skismojen kautta. Ja olen oppinut sen että väärä mielipide uskonnosta tulkitaan melko automaattisesti "militanttiudeksi".
1: Lisäksi olen niitä ihmisiä jotka saavat kuvauksen "Kannattaa varoa, estää nopeasti ja sanoo ilkeesti, joskin jälkimmäiseltä voi suojata se, että siitä puurolla kirjoitetusta jahkailutyylistä et ehkä tajua kuitenkaan." ja luokituksen "Todella kiukkuiset tyypit". Freedom from bigotry in my ass. And soon in your's too. Thank you!
Kuitenkaan en voi olla huomaamatta että tosiasiassa konservatiivit pahastuvat ja vaativat sensuuria melko vahvasti. Hekään eivät elä kaksoisstandardissa. Heitä kuvaa hyvinkin vahvasti se, että he vastustavat moniakin asioita. He eivät kannata oikeasti absoluuttista sananvapautta tai mielipiteenvapautta. ; Tämän ilmiön seuraaminen ei vaadi kuin kaiken "saatio" -päätteisen huomaamisen. Sananvapautta kannattavat voivat pitää homojen liikaa absoluuttista näkyvyyttä ja epäkunnioittavien kommenttien lausumista homosaationa. Samoin jos ihmiset isosti ovat aivan oman päänsä sisällä oppimansa perusteella islamilaisia puhutaan islamisaatiosta jota pidetään uhkana ja ongelmana jota vastaan pitää taistella.
Osa on tässä ihan rehdisti rehellisiä. Sanovat että kannattavat sananvapautta muualla, paitsi. He ovat minun silmissäni vähän samantapaisia kuin ne tyypit jotka ovat avomielisiä kaikelle paitsi maahanmuuttokritiikkikysymykselle. Se, että jokin on poikkeus ja "siksi eri asia" kertoo enemmän näistä ihmisistä kuin mitä he haluavat kertoa.
Konservatiivien pahastumista ei tule kuitenkaan ymmärtää samalla tavalla kuin liberaalejen asiaa. Liberaalit ovat usein utopiakeskeisiä joten heidän on varmasti tätä kautta luontevampaa seurata ideaaleja. Rawlsilaisesti sävytetyt periaatteet ovat tällöin ymmärrettävämpiä. Konservatiivit seuraavat kuitenkin asioita siten kuin kulttuuriperinne ajaa. Voidaan sanoa karkeasti että jos liberaalit haluavat ohjata yhteiskunnan toimintaa de jure -tasolta, niin konservatiivit elävät de facto -tasolla. "Näin on aina tehty" -muutosvastarintasysteemi näkyy sitten siinä että "fleimisodan veteraani" osaa kertoa miten asiat ovat aina ennenkin olleet. Jossain määrin konservatiivit elävät sitä kautta miten on eletty - ja itse asiassa tämä on aina hitusen jäljessä siitä mitä lainsäädäntö sanoo. Tämä on "terve järki" ja perusoletuksena on että faktat ovat tämän asian puolella ja tätä vastaan toimiminen on riskibisnestä ellei peräti automaattisesti typerää himphamppuhumpuukia.
1: Minun lapsuudessa selkäsauna oli de jure laitonta mutta de facto siihen suhtauduttiin sallivasti. Ja sen vuoksi asioista ei esimerkiksi kerrottu eteenpäin koska lakia pidettiin, juuri tottumuksen voimasta, kohtuuttomana. Nyt käytäntö vastaa lakia paljon vahvemmin ja moni valittaa sitä miten yhteiskunta "tunkee nenäänsä" perheiden asioihin.
Mitä kukaan ei kestä?
Jos minulta kysytään mitä kukaan ei kestä, niin ilmoitan karusti että absoluuttista sananvapautta. Tälle absoluuttiselle sananvapaudelle on henkilö johon se voidaan tiivistää. Friedrich Nietzsche. Tosiasiassa jos kannatat absoluuttista sananvapautta sinun tulisi olla nietzscheläinen. Ja jos kestät katsoa siihen kuiluun mitä on koko yhteiskunnan kattava suomi24 niin olet yli-ihminen.
Tämä on niitä asioita joita monet eivät tiedosta tai tajua. Sillä Nietzsche on eräs vähiten osattu - joskin hyvin paljon viitattu - filosofi. (Häneen viitataan väärin. Mikä demonstroi sen mitä aiemmin sanoin siitä 90% keskusteluista ja siitä hieman pienemmästä prosentista keskustelijoita.)
Moni ymmärtää aivan oikein että Niezsche on tallaaja. Hän ei keskustele vaan murskaa huonompinaan pidetyt lokaan. Hän halveeraa silloin kuin moni muu keskustelisi. Moni käsittää Nietzschen suhteen kaikkien arvojen kyseenalaistamiseen ja nihilismiin. Ja moni käsittää että Nietzsche ajoi yli-ihmisyyttä jossa ihmisiä arvotetaan eri hierarkioihin. (Jopa natsismiin asti.) Ongelma tässä on siinä että he eivät ymmärrä miten nämä kolme asiaa yhdistyvät. Ne ovat ikään kuin domeenispesifejä osia joihin viitataan eri yhteyksissä. Mutta Nietzshelle nämä kaikki ovat yksi ja sama asia. Ja jos tätä ei näe, on pakotettu väärintulkitsemaan häntä.
1: "Iloisessa tieteessä" hän puhuukin siitä miten ihanteelliset ihmiset ovat alemmilleen käsittämättömiä. Mikä on sama kuin sanoisi että "jos et tajua niin voivoi, mitäs olet paska." "Olemmeko milloinkaan valittaneet sitä, että meitä on ymmärretty väärin, luultu muuksi kuin olemme, paneteltu, kuultu väärin eikä ole oltu kuulevinaan. Se on juuri meidän osamme... Se on meille kunniaksi; me emme kunnioittaisi itseämme kyllin, jos toivoisimme sen olevan toisin."
Nietzsche kyseenalaisti kaikki arvot. Ja tässä hän näki myös maailmankuvan osaksi. Hän vastusti esimerkiksi esi-natsistisia aikansa kansallismieli-intoilijoita ja evoluutioteoriaa. Syynä oli nimenomaan näiden molempien dionyysisyys. Ne hahmottivat ja jäsentivät maailmaa joksikin jonka vallassa yksilöt sitten ovat. Ja tämä liittyi ideaaleihin ja siihen miten asioita ja ihmisiä tuli kohdella. (Nietzschen "Ecce homo" onkin hyvin antikansallismielinen, siinä pilkataan kirjoittajan omaa synnyinmaata niin paljon että vain harva teos yltää vastaavaan. Hän sanoo siinä esimerkiksi että "Minne Saksa sitten ulottuukaan, siellä se pilaa kulttuurin.") Nietzsche keskittyi kaunattomaan arvottamiseen ja luomiseen. Maailmasta luodut käsitteistämiset ovat keinoja hallita massaa. Nietzschen "Hyvän ja pahan tuolla puolen" korostaa näkökulmaoppia jossa jokainen luo perspektiivinsä ja maailmansa. Hän selittää asiaa "Hyvän ja pahan tuolla puolen" kuvaten objektiivista ihmistä "Objektiivinen ihminen on todellakin kuvastin: tottunut alistumaan kaiken edessä, mikä tahtoo tulla tiedetyksi, ainoana mielihyvänään se, minkä tietäminen, heijastaminen, suo."
1: Hermann Hesse oivalsikin jotain oleellista kirjassaan "Zarahustran paluu" - joka on toki nimeään myöten viittaus herraan joka kehtasi sanoa että Jumala oli kuollut (kenties häpeään koska oli tulluut luoneeksi maailman joka mahdollisti em. tyypin viikset) - "On olemassa henki, joka ei ilmaissut itseään lauman jylinässä tai massakiihkossa; sen hengen viimeinen välittäjä oli Nietzsche." Silti on hupsua että massakäsityksissä Nietzsche on natsien rotuopin oikeuttaja. Mutta he ovatkin 90%a.
Ja voi miten maailma onkaan internetissä nietzscheläisimmillään. Siellä kyseenalaistetaan kaikki arvot. Etsiipä sitten jumalanpilkkaa tai mitä tahansa, niin sitä löytyy sieltä. Tämä johtaa echo chamber -paradoksiin jossa esimerkiksi uusateistit koetaan sekä antifeministisenä että feministisenä samanaikaisesti. Syynä on se, että internetissä moni on kovaan ääneen eri mieltä. Ja tämä alkaa todella todella todella usein tuntumaan ajojahdilta. Kuten myös näyttämään ja maistumaan ajojahdilta. Tämä on yleensä "fleimisodan" ytimessä riippumatta siitä mitä mieltä olet. Sananvapauden sortamisen sijaan tässä on nimenomaan kysymys siitä että absoluuttinen sananvapaus pitää sisällään myös luvan tulla haukutuksi. Ja tämä on oikeasti aika paljon vaadittu ihmisiltä.
Ja myös perspektiivioppi on internetissä vallassa. Onko tiedemaailma jotain mieltä ilmastonmuutoksesta? No, internetissä on siihen saatavilla denialismia. Evoluutioteorian kohdalla kreationistit valittavat siitä että tiedemaailma sortaa heitä kun ei tue heidän luomisteoriaansa. Ja tässä hoetaan maailmankuva -sanaa niin kovaa kuin vain mahdollista. Vähemmän marginaaliset konservativiitkin selittävät että liberaalit harrastavat maailmankuvallista diskauspeliä, myös asioissa joita pidetään noin karkeasti ottaen tieteellisinä faktoina.
Tämä on äärimmäisen nietzscheläistä. Kaikkien arvojen kyseenalaistamista. Ja tämä on se kuilu johon katsominen on Nietzschen tematiikassa niin keskeistä. Joka kertookin siitä miten moni on ymmärtänyt arvotyhjiön koko olemuksen väärin. Onkin syytä huomata että Nietzsche ei arvostanut "viimeisten aikojen ihmisiä" mutta arvosti yli-ihmistä. Molempiin voidaan kuitenkin heittää samaa "nihilismiä" ja "arvotyhjiötä". Onkin tarpeen tehdä kuten Kalle Haatanen joka teoksessaan "Ei voisi vähempää kiinnostaa - Kirjoituksia nihilismistä" jakaa nihilismin passiiviseen ja aktiiviseen nihilismiin.
* Passiivinen nihilismi on sitä että ei kestä lukea internettiä ja siksi jää kotiin katsomaan televisiosta kevyttä viihdettä ja raapimaan persettä.
* Aktiivinen nihilisti taas näkee kaikkien arvojen alasrepimisen, pystyy katsomaan sitä ja hyväksyy sen. Sen sijaan tässä henkilö keskittyy itse luomaan tässä ympäristössä jotain. Tähän ei tarvitse liittyä kunnioitusta tai halailua. Päin vastoin. Nietzschestä on aivan oikein kyseenalaistaa toisen esittämät faktat ja hyökätä sen jälkeen tallaamaan ihmistä.
Tässä kannatetaan absoluuttista sananvapautta joka onkin jotain jota minusta voisi kutsua "arvotäysiöksi". (Koska ihmiset ymmärtävät "arvotyhjiön" väärin. Koska he eivät ymmärrä kaikkien arvojen uudelleenarviointia ja luulevat "hyvän ja pahan tuolle puolen menemisen" ikään kuin pahan puolelle menemiseksi.) Nietzsche suhtautuukin tässä siihen että on oltava kova. On kestettävä itsekin kritiikkiä. "Hyvän ja pahan tuolla puolen" tiivistääkin "jokainen joka luo on kova." Moni käsittää tämän pelkästään lupana hakata. Mutta he eivät ymmärrä miten kovasti Nietzsche tuomitsee ressentimentin. Tosiasiassa aito kunnon yli-ihminen luo. Ja tässä prosessissa voi murskautua passiivisesti jotain ihan siksi että uuden luominen vaatii usein jonkin tuhoutumista. Arvostuserimielisyydessä joku jää jalkoihin ja jos näin käy niin sitten niin käy. Tosi luova kuulee kritiikkiä ja hänen olisi kestettävä sekin. Hakkaaminen on siis molempisuuntaista. Tämä kipinöinti on sitten sitä Nietzschen kuvaamaa "tahtoa valtaan".
No.
Ylläoleva on melko selvä demonstroija monelle asialle. Liberaalit harjoittavat poliittista korrektiutta koska he eivät kestä arvotyhjiötä/arvotäysiötä. Hymistelevä kulttuuri onkin hyvin ali-ihmismäinen joten tämä ei yllätä. Toisaalta konservatiivit vastustavat nietzscheläisiä osittain siksi että he ymmärtävät aivan oikein siitä mitä kaikkien arvojen kyseenalaistaminen tarkoittaa. Heillä on "asia joiden mukaan on toimittu". Tässä maailmassa asioita ajatellaan "jämptisti niin" tajuamatta että tässä ollaan käsittelemässä sitä että konservatiivi joutuu pitämään kiinni sekä arvoista että mekanismista. Tosi mekanismi kun johtaa objektiivisesti kohti tiettyjä asioita. Ja ollakseen perusteltu tämän tavoiteltavan asian tulisi olla eettinen tai muuten haluttava. Ei siis ihme, että sananvapautta puolustetaan jos ja vain jos se ajaa "jämptisti niin" konventioita ja jos se on niitä vastaan se on "hyysärien propagandaa" tai muuta vastaavaa jota ei pidetä mielipiteenvapauden piirissä koska se on määrittynyt propagandaksi eli mielipiteenohjaukseksi ja jotenkin erikoisesti sananvapauden vastakohdaksi. (Suostuttelu ja manipulointi nähdään toki aina vain vastapuolen asiana. Oma puoli vain esittää tosiasioita ja faktoja aina.)
1: He eivät toki osaa sitoa tätä absoluuttiseen sananvapauteen koska uuskonservatiivien kulttuuri on päättänyt käyttää tätä termiä ja irtautua haukkumaan nietzscheläisyyttä. Kun konseptien taakse ei nähdä, vaan katsotaan pelkkiä kirjoitusmuotoja sanoista, niin kaikenlaisia pieniä temppuja voi tehdä ja se menee läpi vajaaseen 90% joka on niin vajaata että on hyvä korostaa että he todella ovat se vajaa 90%
En itsekään ole kovin kummoinen yli-ihminen. Kannatan esimerkiksi ns. faktoja. Olen toki siinä mielessä Nietzscheläinen että kannatan luokitusta jossa voidaan mennä tarpeen niin vaatiessa herjaamisen ja solvaamisen tasolle. (Osa ihmisistä kokee tarpeelliseksi erottaa herjaamisen ja solvaamisen. He miettivät vanhaan malliin tavalla jossa on aivan eri asia sanoa epäkohteliaita asioita kuin sanoa toisista syytöksiä joissa tämän väitetään rikkoneen lakia.) Oma tapani onkin se, että "asioista debatoidaan mutta vain ihmisten kanssa voi riidellä".
1: Asiat mitään riitele ; ne ovat abstraktioita jumaliste sentään, ettekö te tampiot saa noin arkista ja helppoa asiaa päähänne, pitääkö se ikään kuin erikseen vittu opettaa että ääliö hiffaa? Mitä seuraavaksi? Pitääkö tulla sitomaan kengännauhat ja pyyhkimään peppu kakkaamisen jälkeen?
Toisin sanoen jos ihminen tekee huonoa argumentointia hän on idiootti ja tämä on aivan asiallista paljastaa hänelle. Samoin jos hän käyttäytyy ääliömäisesti tämä voidaan mainita. (Minulla onkin itse asiassa tarkkoja luokituksia. Esimerkiksi kusipääksi tulkitsen jos ihminen oikeuttaa huonon käytöksen jonkin ideologisen tai muun asian kustannuksella. Hän siis tietää tekevänsä ikävästi. Paskapää taas on olemukseltaan vihjeettömällä tavalla paska. Häntä tuskin edes saadaan katumaan. Vertauksesta voi tuskin tehdä kovin valtavaa kusen ja paskan metafysiikan analyysiä kuitenkaan.)
Olen enemmänkin ihminen joka tunnustaa olevansa kokonainen. Ja että tämä tarkoittaa sitä että "ihminen on pohjimmiltaan kaikkea". Jos ihminen pitää tiivistää vertaukseen, se on vertaus jossa "ihminen on kuin kananpaska. Toiselta puolelta musta ja toiselta valkea. Ja kokonaan paskaa." Inspiraatiota tähän tulee Montaignelta joka korosti sitä miten teeskentelevää hienostoälymystö usein on. Ja miten he teeskentelevät kuin he eivät kävisi paskalla ja pierisi. ; Vaikka pyrinkin panostamaan argumentteihin - jos ei muuten niin siksi koska minulla pilkka oikeutetaan siten että ensin perustellaan jotain jota kautta se pilkka on ikään kuin epämieluisa johtopäätös - niin olisi teeskentelyä väittää että mikään tunnerekisteri ei menisi raivon puolelle koskaan. (En pidä tunnetta ja järkeä jonain joista voisi saada vain toisen. Itse asiassa jos väittää että on vain kliinisen järkevä niin on mitä todennäköisemmin teeskentelijä. Tai sitten muuten vaan niin pihalla että kuuluu siihen paljonpuhuttuun hieman alle 90%.)
Olen liian objektiivinen ja kaunainen ollakseni yli-ihminen. Siksi minulla onkin sensuurimenettely "anonyyminkielto". Vittuilen omalla nimelläni ja vaadin muiltakin vähintään pseudonyymiä. Tämä kun sitoo yksilön vastuuseen sanomisistaan. Tässä on sävynä eksistentialistinen vastuun ja vapauden samuus. Jossa on hieman herooisiakin sävyjä. En esimerkiksi pidä jumalanpilkkalainsäädännöstä. Mutta oma suhteeni ei ole se, että jos laki tuomitsee minut jumalanpilkasta että se olisi tuomarin vika. Laki on sama kaikille. Itse asiassa voin ladata paljon enemmän merkitystä ja sankaruutta jumalanpilkkaamiseen kun se on laitonta. Lain kohtuutomuuden paras demonstraatio olisikin se, että ihminen joutuisi linnaan niinkin pikkumaisesta syystä. Se on inhottavaa ja iljettävää. Ja siksi sille alistuva muuttuukin sankariksi. Ja näin käy siitä huolimatta että jumalanpilkkalainsäädäntö pitäisi muuttaa ja perua. Tässä asenteessa Immosmainen kellariin meneminen ja se, että häntä jopa tiedotustilaisuudessa suojellaan kysymyksiltä on äärimmäisen vieras. Vain sankarin negaatio toimii kuten Immonen ja Putkonen. Etenkin jos reagointi Immoseen on ollut yliampuvaa.
1: En jarruta sanomisiani juurikaan, mutta se mitä minusta voidaan sanoa on se, että moitteen ääressä korostan että miltei mikä tahansa on ymmärrettävä reaktio asiaan. Kun sanon jotain se vaikuttaa siihen miten minut koetaan ja mihin minut lokeroidaan. Joudun kantamaan vastuuni vapaudestani monesti ja saan huutia verbaalisesti. Koska minulla on sananvapaus ja kriitikoillani on sananvapaus voin ylipäätään joutua tähän tilanteeseen.
Bannin idiootteja. Koska he ovat usein essentiaalisesti tyhmiä ja kyvyttömiä tai haluttomia muuttumaan. He ovat 90%. He saavat floodata typeryyksiään ties minne paikkoihin internetissä. Ja joskus menen katsomaan tätä arvotäysiökuilua. Ja kuilu katsoo takaisin. Siksi minusta onkin tullut osa-aika trolli. Joka on peräti ylpeä trollaamisestaan.
1: Örkiksi en sentään suostu. Eli sellaiseksi joka ärsyttää tyyppejä tarkoituksenani juuri se että nämä ylilöisivät ja joutuisivat vaikka vankilaan lain edessä rikollista tehtyään. Koska olen kuitenkin rippusen nietzscheläinen. Pyrin tässä mielessä olemaan kova, raivoisan häijy mutta sinnikäs ja pilkankestävä. Sellainen joka ei "toimi järkevästi" saadessaan kreationisteilta tappouhkauksen. Nykykonservatiivi tosiaan voisi varoa ja lopettaa - koska laumasieluisuus ja pelkurimaisuus ja erimielisten mielenilmausten kohuilun alla kellariinmeno jotenkin oleellisesti liittyvät yhteen - ja kutsua tätä "järkevyydeksi". Ja ajatella että vastapuoli olisi samanlainen, luoda tästä projektiona fatwakateus -teorian. Itse olisin kenties kyllästynyt kreationismiin. Mutta kun uhkaillaan niin onhan siinä sitten jotain innostavaa kaikkien arvojen uudelleenarvioinnin paikkaa. Minä kestän, huudan vaan takaisin. Kirjoitan sellaista informaatioteoreettista purkua että kreationistilla menee sormi suuhun, toinen perseeseen ja välistä sormet vaihtavat paikkaa. Jos ei muuten niin siksi että kreationisteilla on varmasti samoja vaikeuksia kuin minullakin. Vaikeuksia tiedostaa kummassa päässä on suu ja kummassa on perse. Paskaa kun tulee molemmista. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti