Bonhoefferiakin kypsyttävää

Moni arvostaa Dietrich Bonhoefferia. Usein tosin tuntuu että häntä fanitetaan koska hän oli luterilainen joka vastusti natseja. Sillä häneen viitataan usein arvostavasti. Mutta pienellä kaivelulla esiin tulee se, että kannattamisen syyt eivät ole ainakaan sidoksissa Bonhoefferin teologiaan.

Enkä puhu tässä vain siitä että natsiajan luterilaisissa Bonhoeffer oli poikkeus - toki monet selittävät että tämä ei mittaa kristittyjen hyvyyttä koska on helppoa vaatia mahdottomia. Toisaalta jos Bonhoeffer kykeni johonkin, se olisi varmasti mahdollista. Tässä puhun kuitenkin hieman toisesta asiasta.

Minulla on ollut sellainen nyrkkisääntö että "hyvä ateisti on henkilö joka toimii kuin Jumala olisi ja hyvä kristitty toimii kuin toimisi samoin vaikka Jumalaa ei olisi." Tämä viittaa jonkinlaiseen tasapainotusvaatimukseen. (Kohtuu on toki itselleni noin muutoin vieras käytänne. Muita arvioivia, koskevia ja komentavia nyrkkisääntöjä on kuitenkin helpompi tehdä.)

Bonhoefferilla on ollut hieman samantapaista henkeä. Hänestä ihmisellä tulee olla kypsä suhde uskontoon ja Jumalaan. Ja tässä lapsellinen suhde Jumalaan keskittyy erityisesti transsendenttiin. Jumala ei oikeuta - ainakaan siinä mielessä että ihminen voisi lukea "Raamattua" ja tehdä siitä tulkintoja ja sitten toimia oikean opin mukaan tavalla jossa vastuu sysätään Jumalalle. Jumala ei ole ihmeparannuskone. Kristityn on oltava enemmän Jumalan työtoveri kuin tämän sanaksi uskomalleen kuuliainen tottelija. Tuonpuoleisasiat, niistä tietäminen, niihin kantaa ottaminen ja tuonpuoleiskohtalon hallinta eivät kuulu ihmiselle. Joka tarkoittaa suuressa määrin sitä että kristityn olisi tultava toimeen ilman Isä Jumalaa.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä että Bonhoeffer vastusti natseja. Hän vastusti juutalaisten huonoa kohtelua vaikka juutalaiset eivät olleet kristittyjä. Hänen "Etiikka" -teoksensa käsittelee tyranninmurhan tematiikkaa. Tämän asian kanssa painiminen olikin vaikeaa sillä Bonhoeffer kannatti aluksi väkivallatonta pasifismia mutta sodan edetessä hän havaitsi että kenties väkivallaton pasifismi ei toimi silloin kun Adolf Hitlerin tapainen veikko on vallassa. Tyranninmurhasta ei Bonhoefferista koskaan saatu puhdasta tekoa. Se oli aina synnillinen aktio. Mutta siinä voitiin nähdä myös arvostettavia piirteitä.

Tämä ajattelu on itse asiassa vähän kuin kirosanoista siistittyä Nietzscheä. Tätä kantaa on korostanut esimerkiksi kotimainen kristillinen eksistentialismiin keskittynyt Torsti Lehtinen. Ja yhteys onkin aika helppo nähdä. Etenkin Nietzschen varhaisemmassa tuotannossa. ; "Antikristuksessa" isketään erityisesti tietynlaista Jumalakuvaa kohtaan. Tämä on lohdun Jumala joka kuuntelee rukouksia ja kenties toteuttaakin niitä. Ihmiset käsketään orjamoraaliin, tottelevaisuuteen. Ja tässä maailmassa uljaus ja sankaruus muuttuvat vioiksi ja synneiksi.

Nietzschelle Jumalalla ja Saatanalla olikin paljon yhteistä. Ei vain siksi että monesti uskonnon kisassa hävinneen uskonnon jumalista tehtiin voittajauskonnon demoneita, niin jumalasta voi tulla suuruus ja voima poistamalla lempeä kainalosauva, eräänlainen kuoleman valtakunta. Tai ainakin sairashuone. Kun Jumalasta ja hänen seuraamisestaan karsitaan uljaus, suuruus, jalous ja muu vastaava, Jumala alenee ensin elämänvastaiseksi olennoksi. Kenties Jumala alenee jopa jonkinlaiseksi toiveentoteutusautomaatiksi, joka ikään kuin olisi alempi ihmiselle. Lopulta Nietzsche näkee mahdollisuuden sille että Jumala muuttuu jonkinlaiseksi deistiseksi ideaaliksi, abstraktiksi Kantilaiseksi "olioksi sinänsä". Onkin tärkeää huomata että kun Nietzsche puhuu siitä että Jumala on kuollut niin se ei jää tähän. Yhtä tärkeä on se jatko. Se, jossa olemme hänet surmanneet. "Minne Jumala on joutunut? Minä sanon sen teille! Me olemme tappaneet hänet - te ja minä!"

Onkin jossain määrin valaisevaa huomata, että moni arvostaa Bonhoefferia aivan yhtä ilmiselvällä asenteella kuin dissaavat Nietzscheä. Luultavasti se johtuu siitä että he ovat konformisteja, seuraavat perinteitä ja kokevat yhteisöllisyyskokemuksia. Hakevat turvallisuutta ja lohtua uskonnoista. Kenties he käyvät kaksi kertaa vuodessa kirkossa ja muistavat silloin tällöin rukoilla lottovoittoa. Sellaiselta onkin hauskaa ja miellyttävää kuulla miten oppimattomat uskonnottomat ovat lapsellisia ja kuinka maailma latistuu jos ei usko että ihmisellä on sielua ja tuonpuoleista elämää.