"Sosiaalinen abortti"

Olen itse niitä ihmisiä jotka ns. harjoittavat sukupuoliseksistelyä mutta jotka eivät halua lapsia. Toki joku voi selittää, että mieli muuttuu. Tämä johtaa tietenkin ehkäisyn miettimiseen. Ja se onkin hoidettu. Monellakin tavalla. Meillä onkin tähän liittyen mielenkiintoinen dilemma. Olen perheessäni kantanut oman osani ehkäisystä. Ja tätä kautta minua voidaan pitää "vastuullisena partnerina". (Perheen ulkopuolisia sukupuolisuhteita minulla ei ole. Olen monogaamisempi ja vähemmän netissä flirttaileva kuin tietyt KD -poliitikot.)
* Itse näen että jos tästä huolimatta tapahtuu vahinko niin se tekisi abortista jotenkin oikeutetumpaa. Abortti ei olisi silloin vain "omituinen jälkiehkäisy" johon turvauduttaisiin kun ensin ollaan oltu tyhmiä. Sattuma on sattuma. Ja jos "onnettomuutta" on ennaltaehkäisty niin sitten olisi ikään kuin "oikeus saada eräänlainen vakuutusmaksu" eli abortti.
* Puolisoni taas on astetta hengellisempi kuin minä. (Mikä ei ole toki paljon se, mutta en lähde kyseenalaistamaan puolisoni hengellisyysasteita tässä kuitenkaan.) Hän on aivan suoraan sanonut että jos ehkäisystä huolimatta syntyy lapsi niin se pidetään koska tuollaisessa sattumassa on jo kyse jonkinlaisesta ihmeestä. Että jos noita todennäköisyyksiä vastaan onnistuu tulemaan olemassaolevaksi niin ei ole hänen asiansa torjua.

Ero on toki kiinnostava ja maailmankuvallinen. (Ja osoittaa että maaimankuvat helposti tuovat jännitteitä elämään.) Ja se nostaa esiin tietyn teeman. Teeman siitä, että on yleensä ajateltu että naisella on suurempi oikeus päättää abortista. Kysymys on kiinnostava. Sillä tässä päätäntävallassa on kysymys niin miehen ja naisen tasa-arvosta kuin lasten oikeudesta.
1: Steven Hales on ”Abortion and Fathers' Rights”:issa kirjoittanut siitä miten aborttiasiassa on kysymys siitä että naisilla on yksipuolinen päätösvalta parin asioista. Mies ei voi vaatia naiselta aborttia kun taas nainen voi yleensä päättää tästä yksinään. Toisaalta lapsen syntymään liittyy vaatimuksia, mies voi esimerkiksi joutua maksamaan elatusmaksuja. Hales näkee että jos naisella on mahdollisuus aborttiin niin kenties mies voisi kuitenkin irtautua isyydestä, mukaanlukien rahalliset velvollisuudet ja lapsen elämässä läsnäolo. Tämä ei tarkoittaisi sitä että isä saisi vaatia aborttia vaan isä voisi hankkia vastuuvapautuksen velvoitteistaan lapseen. Tämä olisi eräänlainen "sosiaalinen abortti" jossa biologinen isyys ei tarkoita sosiaalista isyyttä edes siinä byrokraattis-monetaarisessa mielessä joka kelpaa monelle niistäkin naisista jotka asettavat lapsensa ja isänsä tapaamiskieltoon.
2: Christine Overall taas on kuvannut ”Why have children”:issä että lapsen oikeuden on ylitettävä vanhempien oikeudet sillä lapsi ei päätä syntymästään. Vanhemmat ovat kuitenkin päättäneet harjoittaa seksiä. Overall ei toki puhu siitä että olisi jokin velvollisuus pysyä lapsen elämässä. Kysymys ei ole lapsen oikeudesta isään ja äitiin (mikä olisikin omituista) vaan siitä että jos isä ei maksa elatusmaksuja, se vaikuttaa lapsen elintasoon. Lasta rangaistaan eräässä mielessä tässä tapauksessa.
3: Toisaalta on luontevaa ajatella vaikka Rawlsin "Political liberalism" -teoksen hengessä, että naisen oikeuksien kautta, että koska raskaus tapahtuu naisen kehossa, hänellä on aivan erilainen riski ja osallistuminen raskauteen kuin isällä. Koska seksiaktio on periaatteessa isälle ja äidille pieni asia mutta seuraukset ovat suuria ja vakavia, on tilanne tietenkin helposti epäreilu. Hetken hurmio ja periaatteessa harmiton aktio voi johtaa siihen että ihmiseltä vaaditaan paljon velvollisuuksia. Ja tätä pidetään "vastuunottona" ja siitä luopumista isona ja vakavana asiana joka osoittaa "moraalista selkärangattomuutta". Epäreiluuden kokemuksesta huolimatta naisen riskit ovat isommat. Nainen joutuu olemaan raskaana. Raskaus tapahtuu hänen kehossaan. Lisäksi nainen joutuu joko synnyttämään tai olemaan aborttitoimenpiteessä. Joten jos naisella on etu jota miehellä ei ole, se voi johtua tasa-arvon puutteen sijasta siitä että biologia säätää tilanteet erilaisiksi.

Tässä tilanne on kiinnostava. Sillä niissä kaikissa on perustaa. Niissä on kuitenkin tiettyä yhteismitattomuutta. Kysymys on siitä keiden arvot priorisoidaan toisen yli. Jos tässä valossa katsotaan mielestäni tärkeää Elizabeth Braken ”Fatherhood & Child Support”issa esittämää argumenttia ehkäisystä ja abortista, voidaan nähdä miten haastava tilanne on. Braken mukaan vastuunotto tuo aborttiasiassa oikeuksia miehille. Eli jos ehkäisystä on huolehdittu, tämä pitäisi jotenkin huomioida. Jos isä on vastuussa syntyvästä lapsesta aivan yhtä paljon kuin jos olisi vain ilman ehkäisyä puuhastellut, niin se ei varmasti tunnukaan reilulta. ; Kuitenkin jos ajatellaan asiaa Overallin teemoilla lapsen kannalta, niin se että hän jää ilman elatustukea ja häntä tavallaan rangaistaan. Lapsen kannalta ei ole väliä onko isä käyttänyt kondomia vai ei. Itse asiassa lapsi ei välitä onko isä raiskattu tai mitä tahansa.

Onkin hyvä tiedostaa että näkökulmaerot ratkaisevat hyvin paljon. Jos kuvitellaan tilanne jossa ei-isäksi haluava livauttaa puolisonsa juomaan jotain joka aikaansaa kemiallisesti keskenmenon. Ja tekee tämän koska puoliso ei halua aborttia mutta itse ei halua tulla isäksi, niin tutkitaanko tapausta pahoinpitelynä ("osa naisen ruumista!") vai tappona/murhana ("erillinen elämä") vai onko kyseessä omavaltainen ilman lääkärilisenssiä tehty lääketieteellinen toimenpide ("puoskarointi")?