Perussuomalaisista on viime päivinä puhuttu paljon natsivertauksin. Se on toki osittain osuvaa siinä mielessä että jos olet natsi, perussuomalaiset on sinulle hyvä puolue. Mutta tässä on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota "ironisiin piirteisiin" joita PerusSuomalaisissa on.
Viime päivinä on kohistu monenlaisista. On esimerkiksi keskusteltu sellaisista aiheista kuin onko kansallismielinen poseeraus hautausmaalla sopivaa tietynvärisille. Asiassa on toki pääsijalla ollut se, että onko ihonväri kriteeri vai ei. Liian pienelle sijalle on sen sijaan nostettu se että onko ylipäätään asiallista politisoida hautausmaita. Hautausmaat on usein nähty sakraaleiksi paikoiksi ja tässä mielessä niin uusnatsien rituaalinomainen hautausmaallaposeeraus että poliittis-sarkastinen edellisten imitointi voivat taiteilla hyvän maun, joskaan eivät lähimainkaan laillisuuden, rajoilla. Jopa itse, äärimmäisen profaanina, jopa tylsistyttävyyteen asti makaaberina, ihmisenä, olisin hyvin varovainen performanssien kanssa hautausmaalla.
1: Lukuunottamatta sitä että minulla on oikeasti nimilista ihmisistä jotka, jos kuolevat ennen minua, saavat jossain vaiheessa haudalleen ihan rehellistä ihmiskusta. Nämä ihmiset tietävät tämän jo nyt koska performanssi menettäisi merkityksensä jos he eivät tätä tietäisi. Mutta nämä voimistavat sitä että hautausmaalla tehdyissä asioissa on kysymys vahvasta symbolista.
Jos nimittäin mietitään mitä eroa on "Prinssi Jusufilla", Jussi Halla-aholla ja Olli Immosella, voidaan huomata että ainut joka on suorittanut varusmiespalvelun Suomessa on "Prinssi Jusuf". Samoin on syytä huomata että Immosen vaimo on maahanmuuttaja. Tämä kertoo siitä että puolue on irtautunut tietyistä konventioista joiden kautta se kuitenkin ikään kuin väkisin tulkitaan.
Itse asiassa aika moni liberaali on korostanut näitä "ironisuuksia" internetissä sellaisessa sävyssä että ne osoittavat miten PS:äläisillä on "luurankoja". Näen että nämä enemmänkin kyseenalaistavat nämä konventiot. Halla-ahon siviilipalvelustausta ei esimerkiksi ole mikään salaisuus jota hän salaisi ja piilottelisi. Joten kyseessä ei ole samanlainen synkkä kaksinaismoralismia korostava salaisuus kuin vaikkapa kristillisiä arvoja rummuttaneen Ted Haggardin narahtaminen homoseksuaaleista prostituoiduista. Yleensä tämänlaisen "nolon salaisuuden" tunnistaakin siitä että tekijä yrittää piilotella, vältellä ja kiistellä asioita. Koska PS ei kiemurtele tällä tavalla monissakaan kohdin, se kertoo että nämä eivät ole "aitoja luurankoja" vaan päinvastoin jotain jotka vihjaavat että perinteiseen kansallismielisyyteen skeemautuminen on puolueen analyysissä lähtökohtaisesti virhe.
1: Tältä kulmalta Immosen facebook -kommenttinsa kanssa tekemä kiemurtelu on vihjeellisempää kuin hänen maahanmuuttajavaimonsa, koska hän ei mitenkään ole kiemurrellut että hänen vaimonsa olisi jotenkin erityisen (k)arjalainen.
Tämä tarkoittaa sitä että PS -puoluetta voidaan pitää aidosti populistipuolueena. Se on postmodernisti irtautunut perinteisistä kansallismielisyyteen liittyvistä konventioista. Ainut yhdistävä teema on tietty mielipide maahanmuuttokysymyksistä ja vastaavista. Puolueelle tärkeintä onkin ollut, ei niinkään se mitä puolue ajaa, vaan se keitä ja mitä asioita se vastustaa. Valitettavasti aika moni muu tarkastelee puoluetta pelkästään konservatiivi-liberaali ja oikeisto-vasemmisto -akselilla. PS -puoluetta on ymmärrettävä löyhänä kokonaisuutena joka vetoaa monenlaisiin ihmisiin sellaisella strategialla jossa teemat (esim. uudistusmielisyys vs. konservatiivisuus) on korvattu spesifeillä aiheilla (maahanmuuton rajoittaminen) joissa tehtyjä päätöksiä ei sitten ohjata muihin aiheisiin niin että olisi pakko olla "uudistusmielinen kaikissa muissakin jutuissa".
Tämä on virhe. Sillä vaikka akseleita tietenkin voidaan piirtää niin se on vähän sama kuin tarkastelisi ihmisiä introvertti-ekstrovertti, tosiasiallinen-intuitiivinen, ajatteleva-tunteva, harkitseva-spontaani -akseleilla ja pitäisi tätä hyvänä vain siksi että määritelmät voidaan tehdä ja niistä saadaan kivoja tiivistelmiä. Nähdäkseni PS pitää nähdä irrallaan näistä. Tämä on tietenkin vaikeaa kun käytetään vahvasti "äärioikeiston" -tyylisiä käsitteitä. On toki melkolailla ilmiselvää että puolueessa on kytköksiä ja piirteitä. Ja että puolueen tärkein mediassaolo koostuu selittelyistä mallia "humala,ajatuskatkos, sattuma" On eri asia ovatko ne puolueen määrääviä tunnusmerkkejä.
Toki voisin ironisesti huomata että PS on itse asiassa postmodernisoitunut ja kypsynyt muutenkin vakiintuneeksi puolueeksi. Muistan ajan jolloin PS taisteli poliittista korrektiutta vastaan. Jolloin korostettiin että esimerkiksi Jussi Halla-ahon tuomio mielipiteiden esittämisestä oli väärin. Tällä hetkellä puolue on sitten itse hankkimassa juristia setvimään että miten käy niille jotka tekevät asiattomia natsivertauksia. On ällistyttävää että ihmisjoukko joka mielellään vertaa islaminuskoisia profeetta Mohammadin pedofiilisiin tapoihin ja jolle on tärkeintä tuoda esiin maahanmuuttajissa olevat, yksilömääriä katsoen varsin marginaaliset, kytkökset ISIS -terroristeihin - tai jopa täysin kuviteltuihin raiskauskytköksiin - ovat nyt suuttumassa jos joku penkoo vaikka valokuvia jotka yhdistävät tietyt poliitikot uusnatseihin. (Vrt. jos jostakusta maahanmuuttajapoliitikosta saataisiin valokuva ISIS -terroristeihin liittyneen maahanmuuttajan kanssa, tietäisin että MV -lehti ja vastaavat olisivat levittämässä juttua välittömästi tuhatmäärin.) PS -vastaisia mielipiteitä ei ilmeisesti saa esittää, paitsi poliittisesti korrektisti.
On huvittavaa että PS itse mielellään marttyrisoi kaikkia sen puolella olevia jotka on oikeuteen haastettu. Mutta samalla se on itse vielä mieluummin tehtailemassa oikeusjuttuja joissa kysellään sellaisia asioita kuin päätoimittajien "pään laittamista pölkylle". (Tässä nykytilan tulkintaviitekehyksessä paljastan että "pölkky" on tässä kuvainnollinen, kuten "pääkin". Olen uskonnoton joten tämä nostattaa ilmoille aivan liian helposti vertauksia ranskan vallankumouksen tunnelmiin.) PS:n tapa hoitaa "kriisiviestintää" on esimerkiksi se, että ryhdytään vahtimaan, tutkimaan ja raportoimaan journalistista työtä tekevien poliittisia vakaumuksia heti kun itselle ei-miellyttävää materiaalia tulee esille. (Poliittisessa ilmapiirissä jossa yleisön poliitikon puheille ja puolueelle buuaaminen on suurempi ongelma kuin kaupassa tai kirjastoissa tapahtuvat puukotukset.)
Itse näen että natsianalogia on hieman kuten ateistejen rinnastaminen kommunistien vainoihin. Jotain joka on niin asiaankuulumatonta ja typerää että se loukkaa enemmän neuvostoliiton vainojen uhreja ja alleviivaa rinnastuksen tekijän suhteellisuudentajua kuin on edes mikään ateisteihin kohdistuva aito loukkaus. (Kukaan joka pitää "Suvivirsikeskustelua" rinnastettavana porvarien tappamiseen Gulageissa on sen verran pihalla että saman tien voi pitää pornon vaihtamista raamattuihin My Lain verilöylynä. Ja tällä tasolla pihalla olevaa ihmistä ei tarvitse ottaa vakavasti. Koskaan. Missään.) Natsikortin ylikäytön tehtävä on osoittaa käyttäjänsä nolous ja se, miten hienostunut tyyppi hän on kun rinnastaa kohkaamisen useiden miljoonien ihmisten joukkotuhontaan (classy).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti