"Kotimaa, Kansalaisjärjestöt, Vive la Résistance: Aktiivisena kansalaisjärjestönä tunnettu Suomen vastarintaliike piti puoluepäivänsä (Reichsparteitag der Ehre) Jyväskylässä, Järvi-Suomen Nürnbergissä, missä organisaatio on aiemmin pitänyt mm. lukupiiri-lähitaistelutoimintaa. Vastarintaa tehtiin tällä kertaa Sokos-tavaratalon rappiollista kesäalea vastaan. Kansanedustaja Olli Immonen (ps) huomauttaa, että hän ei tällä kertaa poseeraa kansalaisaktivistien kanssa näiden toiminnantäyteisissä valokuvissa, vaan haluaa rajata esiintymisensä vain kuolleiden itsemurhaterroristien haudoille. On kuitenkin vaarana, että uusnatsien keskellä päivää kauppakeskuksissa tekemät joukkopahoinpitelyt kääntävät huomion pois yhteiskuntajärjestyksen kannalta paljon vaarallisemmasta ilmiöstä, poliitikkojen puheille buuaamisesta."
(Hikipedia, lyhytaikainen ajankohtaispäivitys "Sähkeitä maailmalta", 2. elokuuta 2015)
"Suomen Kuvalehdessä" on Mari Niemen teksti joka ottaa kantaa viestintästrategioihin. Totuusarvon sijasta niissä katsotaan siis kannatuksenhaalimista ja medianhallintaa. Tämä "reetorien näkökulma" on nykyaikana suosittu ja siihen liittyy merkittävästi valtaa.
Päälähteenä on käytetty Ruth Wodakin teosta "Right-Wing Populism in Europe". Ja siinä esitetyt strategiat ovat uskottavia. Tässä on erityisesti kaksi toisiinsa limittynyttä taktiikkaa;
1: "...tietoisesti provosoivat julkista keskustelua koettelemalla hyväksyttävissä olevan puheen rajoja. Tämä pakottaa tiedotusvälineet tilanteeseen, jossa niillä on valittavanaan kaksi eri tavalla huonoa vaihtoehtoa. Jos julkinen sana ei reagoi rasistiseen lausumaan, sitä voidaan perustellusti syyttää hiljaisen hyväksynnän antamisesta esimerkiksi vihapuheelle. Jos – ja kun – media saadaan reagoimaan, tulee se pakostakin antaneeksi näkyvyyttä ja painoarvoa rasistiselle teolle tai puheenvuorolle ja sen esittäjälle." Tämä "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta" -asenne yhdistettynä Streisand efektiin onkin tehokasta.
2: "Julkisuuteen viskattuihin rasistisiin koepalloihin sisältyykin tavallisesti laskelmoitu ristiriitaisuus: ne on aivan perustellusti mahdollista tulkita joko kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti. Näin rajojaan koetteleva liike voi viestiä julkisuudessa kannattajilleen juuri haluamansa sanoman. Samalla tarjolla on kuitenkin myös hätäuloskäynti, koska voidaan esittää, ettei viestin tarkoitus ollut lainkaan vihamielinen. Rasismi on vastaanottajan mielessä. Tämä viestin perustava kaksitulkintaisuus mahdollistaa siirtymisen uhrin rooliin." Tämäkin on näppärä. Sillä tässä saadaan aikaan seuraavat efektit ; (1) Voidaan tuottaa omaan ajatteluun kytkettyjä ääriliikkeitä mukaan ilman että tästä otetaan vastuuta. (2) Maltillisille oman aatteen kannattajille vastapuoli näyttäytyy kohkaavina ääliöinä, koska maltilliset tietävät että he eivät halua olla missään tekemisissä niiden oman ajattelun laidalle kytkeytyneiden ääriliikkeiden kanssa.
Toisin sanoen on päästrategia jota ajetaan hyvin tarkoitushakuisin mutta tehokkain keinoin. Taktiikassa on jotain hyvin samaa kuin monilla kristityillä. Heitä tuntuu vaivaavan mitä omituisin ensimmäisen maailman ongelma. Heitä ei vainota tarpeeksi ja siksi he ovat irtautuneet siitä mitä kiusaaminen tarkoittaa. Kuitenkin heidän ideologiansa elää marttyyriudesta ja moderni poliittinen valtapeli toimii yllättävissä määrin uhriutumisena. Kristitty onkin usein maassa jossa he korostavat arvotyhjiön tuomaa väkivaltaa mutta jossa kuitenkin ateisteja on paljon ympärillä. Ja nämä eivät ole hyviä syntisiä jotka itkevät vakaumuksettomuuttaan eivätkä sitten toisaalta hakkaa ihmisiä ollenkaan samanlaisella lukupiiri-toiseenhyökkäystavoilla millä esimerkiksi jokin "Suomen vastarintaliike" nousee näkyville huomattavasti pienemmällä ihmismäärällä. Kun uskontoa halutaan lobata, eikä marttyyriyttä saada normaalisti niin kristityn onkin tehtävä mitä kristityn on tehtävä. Hänen on mentävä internettiin ylimielistelemään - vaikka sillä miten ateistit eivät voi olla toimivassa yhteiskunnassa koska senhän todistaa jo kommunismikin - ja heittelemään muita vasatavia epäkohteliaita ja asenteellisia heittoja ateistien palstoille. Jos ateistit suuttuvat tämä todistaa että he ovat militantteja. Tämä samalla myös todistaa että nämä ateistit oikeasti uskovat Jumalaan koska raivo kertoo siitä että he vihaavat Jumalaa. Jokainen loukkaus tulee antamaan uskonnonvapauden sankarin, ja samalla tulen todistaneeksi itselleni merkittäviä teologis-filosofisia periaatteita. Vaikenevat ateistit taas vaikenevat koska kristityllä oli niin vastaansanomattoman hyvät argumentit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti